NHL:n historian ehkä kaikkien aikojen parhaan pelaajan, ja vähintäänkin sarjan tehokkaimman pelaajan, Wayne Gretzkyn yksi suurimmista saloista oli hänen henkinen kantti.

Kun numero 99 luisteli kaukaloon, vastustajan näkökulmasta tapahtui yleensä pahoja asioita. Eikä sillä ollut mitään merkitystä, oliko kyseessä vain tavallinen runkosarjapeli vai Stanley Cup -finaaliottelu – kanadalaislegenda ilmoittautui aina näkyvimmällä mahdollisella tavalla kaukaloon.

Ei ole siis sattumaa, että Gretzkyn palkintokaapista löytyy liuta henkilökohtaisia saavutuksia konkretisoivia pyttyjä, kuten yhdeksän runkosarjan MVP:lle ojennettavaa Hart Trophya sekä kaksi pudotuspelien MVP:lle annettavaa Conn Smythe Trophya, mutta ennen kaikkea siellä komeilee neljä Stanley Cup -sormusta.

Gretzky pääsi myös NHL-urallaan iskemään Stanley Cup -voiton ratkaisseen maalin, vuonna 1988.

Se, että pystyy saavuttamaan tällaisia asioita pelaajana, vaatii täysin poikkeuksellisia lahjoja jokaisella mahdollisella tavalla. Yksi näistä asioista on eittämättä henkinen kantti, ja kuten seuraava Gretzkyn kommentti osoittaa, sitä hänellä riitti.

– Huomasin urallani, että mitä isompi peli oli edessä, sitä paremmin nukuin. Mitä isompi peli, sitä hauskempaa minulla oli, Gretzky ynnäsi Sportsnetin haastattelussa tämän kevään neljännen Stanley Cup -finaalin alla.

Mikä sitten oli se yksi yksittäinen asia, joka sai Gretzkyn hurmosmaiseen tilaan kovimmissa mahdollisissa paikoissa? Maali, syöttö tai kenties hyvä maalipaikka?

– Rehellisesti sanottuna, kaikkein tärkeintä minulle oli pukukopissa oleminen ennen ottelun alkua, kun istuit jätkien kanssa siellä. Sitä tiesi, että kaikki seuraavat sitä peliä ja jokainen meistä sanoi, että tämä on se asia, josta me lapsina unelmoimme.

– Istuminen siellä ja tarinoiden kertominen – se sai sinut rentoutumaan.

NHL-fanin koti: KAIKKI PLEIJAREISTA.