NHL:n kausiennakko 2020-21 – Anaheim Ducks

[vc_row][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1498082844977{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}”]

Sisällysluettelo

[/vc_column_text][vc_column_text]

Viime kausi
Pelaajasiirrot – lähteneet
Pelaajasiirrot – saapuneet
Joukkueen suomalaiset
Valmennus
Tärkein pelaaja
Kiinnostavin tulokas
Arvio
Kentälliset
Kokoonpanolista

KATSO MYÖS:

NHL-kausiennakkosivu
- Kaikki joukkue-ennakot ja paljon muuta

[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”viime-kausi”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1530818555810{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}”]

Viime kausi

[/vc_column_text][vc_column_text]2010-luvulla runkosarjassa erinomaisesti menestyneen Anaheim Ducksin paraativuodet olivat takanapäin, ja organisaation haave menestyksestä oli siirtynyt nykyisyyden sijasta tulevaisuuteen. GM Bill Murray otti tästä ensiaskeleen keväällä 2019, jolloin hän näytti ovea seurahistorian menestyneimmälle päävalmentajalle Randy Carlylle. Puolustusvoimainen pelitapa ei ollut enää sitä, millä kiivettäisiin vuoren huipulle. Tarvittiin uudenlaista johtajuutta – uudenlaista pelisysteemiä – joka pyritään kylvämään uuteen, nuorempaan sukupolveen. Sukupolveen, joka pystyisi tekemään tulevaisuudessa sen, minkä Teemu Selänne ja kumppanit saavuttivat ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran vuonna 2007. Kauden 2019-20 alkaessa Carlylen saappaisiin astui tuolloin 52-vuotias Dallas Eakins, joka ennen Ducks-pestiään valmensi maineikkaasti seuran AHL-seura San Diego Gullsia. Monelle organisaation nuorelle lupaukselle tuttu Eakins oli luonnollinen valinta tuomaan jatkumoa heidän Gullsissa käynnistyneille ammattilaisurilleen. Kiekkoväen odotukset Anaheimin tulevasta kaudesta eivät olleet mairittelevat. Murray vietti seesteisen kesän, eikä vahvistanut orkesteriaan juuri millään tavoin. Lähteneistä merkittävin oli ankkaikoni Corey Perryn sopimuksen ulososto. Hurjat 8,625 miljoonaa dollaria kaudessa tienaavan kanadalaisen palkka rasitti liiaksi kalifornialaisten kattoa, joten ratkaisu oli välttämätön. Näin ollen kauteen lähdettiin hieman uudistuneella ilmeellä. Tavoitteena oli ajaa sisään joukkueen nuoria pelaajia, joihin kuuluivat etunenässä Troy Terry, Max Comtois, Sam Steel, Nick Ritchie ja Max Jones. Myös Anaheimin edellisvuosien heikko offensiivisuus oli kehitettävien asioiden listalla. Kausi 2018-19 oli maalimääriltään (199) joukkueen surkein peräti 15 vuoteen, joten petrattavaa löytyi – ja paljon. Ongelmana oli kuitenkin se, että Ducksin hyökkäys ei pärjännyt vertailussa juuri millekään NHL-seuralle. Se oli kokematon, eikä siitä löytynyt enää menestysvuosien kaltaista tähtiloistoa. Ryan Getzlaf on toki aina Ryan Getzlaf, mutta aika oli jättänyt häneenkin jo jäljen. Nykyään 27-vuotiaalta Rickard Rakellilta löytyy tähtipelaajan ainekset, mutta hän kadotti tasaisuutensa kaudella 2018-19 tehden vaatimattomat 18 maalia. Synkkä luku pelaajalta, joka takoi kahdella edelliskaudella komeat 67 pönttöä. Jacob Silfverberg on hyvä luotto- muttei mikään päivittäinen ratkaisupelaaja. Heidän lisäkseen Ryan Kesler kärsi pahoista lonkkavaivoista, jotka pitivät hänet koko kauden sivussa. Näin ollen tuloksentekoyksiköt olivat vähintäänkin vajaavaisia. Särkymävara niitäkin pienempi. Kaudesta tuli lopulta odotetun takkuinen, eikä Anaheim voittanut 71 pelistään kuin 29 – näistäkin vain 20 varsinaisella peliajalla. Joukkue sijoittui lopulta läntisen konferenssin 13:ksi jääden kuitenkin vain kuusi pistettä kuplapudotuspelien ulkopuolelle. Parannettavaa jäi etenkin erikoistilannepelaamisen osalta. Ducks kykeni tuottamaan vain 27 ylivoimamaalia (14,70%) ollen koko sarjan toiseksi huonoin ylivoimajoukkue. Vertailun vuoksi: Boston Bruinsin David Pastrnak latoi yksin huimat 20 ylivoimaosumaa! Myös alivoimapelaaminen tuotti päänvaivaa. Tässä kategoriassa ankat oli 77,0 prosentillaan NHL:n kuudenneksi viimeinen. Tietynlainen kokemattomuus ja taitotason puute näkyivät myös joukkueen ollessa tappioasemassa. Vastustajan lähtiessä johtoasemassa toiseen erään, Ducks pystyi kääntämään nämä pelit voitoikseen vain kolme kertaa 23 yrityksestä. Jos vastaava tilanne oli kolmanteen erään mentäessä, niin homma oli käytännössä jo sinetöity (Anaheim nousi voittoon vain kerran). Sen sijaan johtoasemassa Orange Countyn rykmentti oli vahvoilla. Anaheim raapi kaikista (29) kauden voitoistaan peräti 18 silloin, kun se johti ottelua ensimmäisen erän jälkeen. Tappioita se otti niskaansa vain kaksi, joista yhden varsinaisella peliajalla. Voittoprosentti 90,0 oli koko liigan toiseksi korkein lukema. Varsinaisia yksilötason onnistujia Ducksista on vaikea löytää, mutta nostettakoon kanadalaissentteri Adam Henrique yhdeksi niistä harvoista. Pätevä kahdensuunnan hyökkääjä voitti joukkueensa sisäisen pistepörssin 43 tehopisteellään (26+17) ollen samalla Anaheimin paras maalintekijä. Myös puolustajat Cam Fowler (9+20) ja Hampus Lindholm (2+21) pelasivat kelpo kauden, mutta loukkaantumiset olivat jälleen heidän riesanaan. Pettymyksistä suurin oli jälleen ruotsalaishyökkääjä Rakell, joka kohtalaisista pisteistään (42) huolimatta onnistui tekemään vain 15 täysosumaa. Myös paljon hehkutetun top4-puolustajan Josh Mansonin kausi oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Vain 50 peliä pelannut kanadalais-yhdysvaltalainen keräsi vaatimattomat yhdeksän tehopistettä tehotilaston painuessa 10 astetta pakkaselle. Kaukana ollaan kauden 2017-18 ajoista, jolloin Manson naputteli taululle komeat 7+30 (+34) tehot. Ennen runkosarjan keskeyttämistä Anaheim aktivoitui siirtomarkkinoilla hankkimalla riveihinsä muun muassa juonikkaat Sonny Milanon (Columbus Blue Jackets) ja Danton Heinenin (Boston), Bruinsissa riesaksi joutuneen David Backesin sekä puolustaja Christian Djoosin (Washington Capitals). Heistä jokainen istui ankkapaitaan varsin kelvollisesti, joten on mielenkiintoista nähdä mitä he tuovat ensi kaudella pöytään.[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”siirrotout”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1497515328839{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}”]

Pelaajasiirrot – lähteneet

[/vc_column_text][vc_column_text]

Ryan Miller (Vapaa agentti) Maalivahti, 40 vuotta Mikäli Ducks-fanit saisivat päättää, yhdysvaltalaiskonkari jatkaisi joukkueen kakkosvahtina myös tulevalla kaudella. Miller ei ole tehnyt vielä päätöstä uransa jatkosta, mutta juuri nyt pelipaikan löytyminen näyttää olevan kiven takana. Kertaalleen Vezina Trophyn voittanut Miller pelasi viime kaudella 23 peliä torjuntaprosentilla 90,7% (3,10).

Michael Del Zotto (Vapaa agentti) Puolustaja, 30 vuotta Italialaiset juuret omaava kanadalainen oli viime kaudella yksi Anaheimin luottopuolustajista. Kovista taklauksistaan tunnettu Del Zotto tehtaili 49 otteluun mukavat 15 pistettä, mutta jäi silti peluutushierarkiassa nuorempiensa jalkoihin. Edelleen ilman pelipaikkaa, mutta luulisi päättyneen sesongin näyttöjen riittävän ainakin testisopimukseen.

Patrick Eaves (Lopetti uransa) Laitahyökkääjä, 36 vuotta Viruksen jälkeisen oireyhtymän vuoksi koko viime kauden pelaamatta jättänyt Eaves teki lopulta odotetun ratkaisun ja ripusti hokkarit naulaan.[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”siirrotin”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1497515686941{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Pelaajasiirrot – saapuneet

[/vc_column_text][vc_column_text]

Kevin Shattenkirk (Tampa Bay Lightning) Puolustaja, 31 vuotta St. Louis Bluesissa aikoinaan mainetta niittänyt kiekollinen puolustaja lipusi New York Rangersissa alamäkeen ja joutui suureksi yllätyksekseen ulosostetuksi. Tampa Bay tarjosi hänelle kuitenkin mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä, ja Shattenkirk tarttui vuoden ja 1,75 miljoonan dollarin tarjoukseen. Tämä tuotti lopulta hedelmää, sillä yhdysvaltalaispakki pelasi erinomaisen kauden tehtaillen 70 runkosarjapeliin tehot 8+26=34 (+22). Hienot otteet jatkuivat myös pudotuspeleissä, joissa kannujuhlia viettänyt Shattenkirk teki kolme maalia ja keräsi 10 syöttöpistettä. Anaheimin kanssa kolmevuotisen ja vuosipalkaltaan 3,9 miljoonan arvoisen sopimuksen solminut newyorkilainen tuo joukkueeseen aimo annoksen kokemusta ja kiekollista itsevarmuutta. Loistavat syöttöominaisuudet omaava Shattenkirk on toivottu lisä Ducksin viime kaudella yskineeseen ylivoimapelaamiseen. Kodie Curran (Rögle BK, SHL) Puolustaja, 30 vuotta Yksi offseasonin mielenkiintoisimmista Pohjois-Amerikan ulkopuolelta saapuvista värväyksistä on tässä. Pian 31 vuotta täyttävä Curran pääsi vuosina 2015-2016 kokeilemaan siipiään New York Rangersin farmijoukkue Hartford Wolf Packissa, jossa tie tyssäsi kuitenkin vain 20 ottelun jälkeen. Mies tiputettiin ECHL:ään, ja kauden päätyttyä kanadalainen suuntasi katseensa Eurooppaan ja Tanskan pääsarjassa pelaavaan Esbjerg Energyyn. Kaudella 2016-17 Curran nappasi Esbjergin paidassa puolustajien pistepörssin kärkisijan 33 pisteellään. Matka jatkui Norjan Eliteserieniin, jossa hänet nostettiin Storhamarin kapteeniksi. Kausi päättyi mestaruuteen ja Curran takoi 38 peliin puolustajalle huimat 44 tehopistettä (12+32). Vasemmalta ampuvan pakin otteet noteerattiin myös Norjan itänaapurissa, jossa Rögle BK tarttui täkyyn ja nappasi Curranin itselleen. Kanadalainen valloitti välittömästi ängelholmilaisten sydämet ja nousi tehoin 12+25 Röglen sisäisen pörssin toiseksi sekä koko SHL:n pistepörssin 11. sijalle. Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Viime kaudella Curran naputteli tehoja yli piste per peli -tahtiin tykittäen 48 peliin 12 maalia ja 37 syöttöpistettä. Nämä oikeuttivat SHL:n pistepörssin sijalle kaksi. Nyt hänen otteensa huomattiin myös lätäkön toisella puolella asti. Anaheim ei arkaillut, vaan iski Curranille kahden vuoden ja kahden miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen kouraan. Unelmasta tuli totta. Curranin vahvuudet korostuvat etenkin hyökkäysalueen pelaamisessa, jossa hänen pelinlukutaito, kiekonkäsittely- sekä syöttöominaisuudet ovat vertaansa vailla. 188-senttisestä varresta lähtevä laukauskin on varsin mainio. Näin ollen hänen työkalupakkinsa soveltuu eritoten ylivoimapelaamiseen, mutta myös viidellä viittä vastaan vastustajan peluuttaessa pohjakuutostaan.[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”suomalaiset”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1538119785589{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Suomalaiset

[/vc_column_text][vc_column_text]

Jani Hakanpää Puolustaja, 28 vuotta Lähes kaksimetrinen suomalaisjärkäle sai viime kaudella uuden mahdollisuuden nousta NHL:n kirkkaisiin valoihin. Hakanpää ei vakuuttanut kuitenkaan harjoitusleirillä Ducks-valmennusta, ja niinpä hänet pudotettiin waiver-listan kautta San Diegoon. Gulls-nutussa Hakanpää ei erityisesti loistanut, mutta pelasi kuitenkin tasaisesti ja virheettömästi. Näytönpaikka Anaheimista irtosi lopulta maaliskuussa, jolloin kirkkonummelainen puki Ducks-paidan päälleen kauden viidessä viimeisessä ottelussa. Kauden päättävässä mittelössä Hakanpää avasi myös pistetilinsä tekemällä NHL-uransa ensimmäisen täysosuman. Hieman jopa yllättäen, Anaheim sinetöi toukokuussa vuoden mittaisen jatkosopimuksen suomalaisjärkäleensä kanssa. Sopimus on yksisuuntainen, mutta oletettavaa on, että Hakanpään kohtaloksi tullee taas kulkeminen waiver-listan kautta farmiin.[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”valmennus”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1606940620994{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Valmennus – Dallas Eakins

[/vc_column_text][vc_column_text]

Pelaajaurallaan 120 NHL-ottelua pelannut entinen puolustaja lähtee toiseen Ducks-valmentajakauteensa jatkamaan siitä mihin viime runkosarjassa jäi. Pelaajaläheisenä käskijänä tunnettu Eakins ajoi rohkeasti sisään nuoria pelaajalupauksiaan, joista yksikään ei tästä huolimatta kolkutellut vielä läpimurron portteja. Alkavalla kaudella tämä olisi jo suotavaa. Carlylen ja häntä edeltävän Bruce Boudreaun aikakausilla Ducksissa painotettiin paljon niin sanottua dump and chase –tyylistä painepelaamista. Kyseinen pelitapa ja siinä onnistuminen vaatii kuitenkin laadukasta hyökkäysmateriaalia, eikä Eakinsilla ollut tällaista käsissään. Niinpä pelaajia ohjeistettiin rohkeaan kiekkokontrolliin ja pelivälineen ylöstuomiseen, jossa Anaheim onnistuikin varsin mallikkaasti. Joukkue pystyi luomaan kosolti laadukkaita maalipaikkoja, mutta ratkaisuvoima ei riittänyt niiden laajaan hyödyntämiseen. Myös peluutus toteutettiin laajan rintaman -taktiikalla, mikä tarjosi koko joukkueelle kiitettävästi peliaikaa. Tämä näkyi muun muassa siinä, että kärkipelaajien kuorma tippui keskimäärärin kahdella minuutilla ottelua kohden. Parannettavaakin jäi. Eakins kierrätti kokoonpanojaan todella paljon, eikä saanut luotua vakituisia kenttäkoostumuksia. Kemioiden ja jatkuvuuden kannalta asiaan pitäisi kiinnittää enemmän huomioita. Myös erikoistilannepelaaminen jätti toivomisen varaa. Eakinsilla ja apuvalmentaja Mark Morrisonilla riittääkin tässä pohdittavaa.[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”tarkein”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1606940639697{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Tärkein pelaaja – John Gibson

[/vc_column_text][vc_column_text css=”.vc_custom_1606990625699{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Anaheimin maalivahtitilanne on ensi kaudelle lähdettäessä todella mielenkiintoinen. 27-vuotias Gibson on joukkueensa selvä ykköspilari, vaikka viime kausi olikin hänen NHL-uransa toistaiseksi heikoin. Yhdysvaltalainen torjui 51 ottelua, joissa hänen torjuntaprosenttinsa oli vaivainen 90,4. Etenkin Anaheimin ollessa alivoimalla, Gibson ei pystynyt tilkitsemään muurejaan totutun varmasti – edelliskaudesta torjuntavarmuus laski yli viidellä prosenttiyksiköllä. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö Gibson kykenisi tekemään bounce backia. Hänellä on yhä kyvyt olla yksi NHL:n parhaista maalivahdeista, joka pystyy tarjoamaan joukkueelleen voittomahdollisuuden joka ikinen ilta. Tulevalla kaudella Gibsonin tilanne on siitä poikkeava, että hänen aisaparinaan ei ole enää viimeiset kolme kautta torjunut Ryan Miller. Nyt haastajina nähdään Anthony Stolarz sekä Tampereen Ilveksessä huippuotteita esittänyt Lukáš Dostál. 20-vuotias Dostál tarvinnee vielä totuttelua pohjoisamerikkalaiseen kiekkokaukaloon ja sen vaatimaan pelityyliin, joten NHL:n valloitus alkanee rautaliigasta. Ei mene kuitenkaan kauan kun nuori tshekkivahti syrjäyttää 26-vuotiaan Stolarzin.[/vc_column_text][vc_column_text][/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”tulokas”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1606940764965{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Kiinnostavin tulokas – Trevor Zegras

[/vc_column_text][vc_column_text]

Orange Countyn kirkkain tulevaisuuden helmi on tässä. 19-vuotias yhdysvaltalaissentteri omaa järisyttävät hyökkäyspään vaistot ja pelinrakennustaidot, joita katsellessa moni nykypäivän NHL-tähtikin kalpenee vertailussa. Zegras pystyy rytmittämään peliä hyökkäysalueella oman mielensä mukaan ja pystyy toimittamaan mahdottomaltakin näyttäviä syöttöjä varsin helpon näköisesti. Viime kaudella Bostonin yliopistojoukkueessa tehot 11+25 takonut virtuoosi osoitti vuoden 2020 nuorten MM-kisoissa pystyvänsä pelaamaan tarvittaessa myös laidassa. Viidessä ottelussa yhdeksän syöttöpistettä (kaikki ykkössyöttöjä!) saalistanut Zegras oli lopulta Yhdysvaltojen tehokkain pelaaja. Kovasta suitsutuksesta huolimatta 183-senttinen ja 77-kiloinen Zegras ei ole vielä valmis paketti NHL:ään. Hänen tulee täyttää voimavarastoaan ja saada jalkojen ensimmäiset potkut nykyistä räjähtävämmiksi. Näiden kehittäminen antaa hänelle mahdollisuuden luoda itselleen vapaata tilaa, jolloin hän saa työkaluistaan irti maksimaalisen potentiaalin. Kausi alkaa mitä luultavammin AHL:ssä, josta hän saa kuitenkin mahdollisuutensa myös itse showssa.[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”arvio”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1530818912071{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Arvio

[/vc_column_text][vc_column_text]Sija: 8. Tuleva kausi tuo haasteita jo pelkästään palkkakattotilanteen takia. Anaheimilla se on jo nyt ummessa johtuen pääsääntöisesti Getzlafin yli 8 miljoonan palkkapussista ja Perryn ulosostosta aiheutuvasta lähes 7 miljoonan sanktiosta. Nämä tuovat kauden jälkeen kuitenkin noin 13 miljoonan helpotuksen, kun Getzlafin sopimus päättyy ja Perrynkin sanktio tipahtaa kahteen miljoonaan. Lisäksi Backesin 4,5 miljoonan taalan rasite poistuu seuran harteilta. Näin ollen Ducks ei ainakaan toistaiseksi kykene vahvistamaan rivejään, eikä sen takia ole järkevää luopua myöskään varausvuoroista. Päinvastoin, nyt niitä kannattaa jopa haalia mikäli seura on valmis luopumaan nykyisistä palasistaan. Pelillisesti Anaheim pystyy viime kautta parempaan suoritukseen. Pelitavan omaksuminen on helpompaa ja nuoret lupaukset ovat taas vuotta kokeneempia. Puolustus on vahvaa keskikastia, mutta maalintekovoima ei ole riittävä varsinaisiin maalintekokilpailuihin. Läntisen divisioonan sijat 6-7 ovat realismia, mutta jumbopaikka lienee se totuudenmukaisin asema.[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”formaatio”][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1535023738928{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Kentälliset

[/vc_column_text][vc_column_text]Hyökkäysketjut:

Jakob Silfverberg	Adam Henrique	Rickard Rakell
Sonny Milano	Ryan Getzlaf	Danton Heinen
Max Jones	Sam Steel	Troy Terry
Nicolas Deslauriers	Derek Grant	Carter Rowney

Puolustajaparit:

Hampus Lindholm	Kevin Shattenkirk
Cam Fowler	Josh Manson
Christian Djoos	Kodie Curran

Maalivahdit:

John Gibson

Anthony Stolarz

[/vc_column_text][vc_separator][/vc_column][/vc_row][vc_row el_id=”kokoonpano”][vc_column][vc_empty_space][vc_column_text css=”.vc_custom_1530820946075{margin-bottom: 5px !important;padding-bottom: 0px !important;}” el_class=”clearfix”]

Kokoonpanolista

[/vc_column_text][vc_column_text][table id=26 responsive=”collapse” /][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_raw_js]JTNDc2NyaXB0JTIwdHlwZSUzRCUyMnRleHQlMkZqYXZhc2NyaXB0JTIyJTNFJTBBZnVuY3Rpb24lMjBnZXRBZ2UlMjhkYXRlU3RyaW5nJTI5JTIwJTdCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwdmFyJTIwdG9kYXklMjAlM0QlMjBuZXclMjBEYXRlJTI4JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwdmFyJTIwYmlydGhEYXRlJTIwJTNEJTIwbmV3JTIwRGF0ZSUyOGRhdGVTdHJpbmclMjklM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjB2YXIlMjBhZ2UlMjAlM0QlMjB0b2RheS5nZXRGdWxsWWVhciUyOCUyOSUyMC0lMjBiaXJ0aERhdGUuZ2V0RnVsbFllYXIlMjglMjklM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjB2YXIlMjBtJTIwJTNEJTIwdG9kYXkuZ2V0TW9udGglMjglMjklMjAtJTIwYmlydGhEYXRlLmdldE1vbnRoJTI4JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwaWYlMjAlMjhtJTIwJTNDJTIwMCUyMCU3QyU3QyUyMCUyOG0lMjAlM0QlM0QlM0QlMjAwJTIwJTI2JTI2JTIwdG9kYXkuZ2V0RGF0ZSUyOCUyOSUyMCUzQyUyMGJpcnRoRGF0ZS5nZXREYXRlJTI4JTI5JTI5JTI5JTIwJTdCJTBBJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwJTIwYWdlLS0lM0IlMEElMjAlMjAlMjAlMjAlN0QlMEElMjAlMjAlMjAlMjByZXR1cm4lMjBhZ2UlM0IlMEElN0QlMEElMEF2YXIlMjBiZGF5cyUyMCUzRCUyMGRvY3VtZW50LmdldEVsZW1lbnRzQnlDbGFzc05hbWUlMjglMjJjb2x1bW4tNSUyMiUyOSUzQiUwQSUwQWZvciUyOHZhciUyMGklMjAlM0QlMjAxJTNCJTIwaSUyMCUzQyUyMGJkYXlzLmxlbmd0aCUzQiUyMGklMkIlMkIlMjklMjAlN0IlMEElMjAlMjB2YXIlMjBiZGF5JTIwJTNEJTIwZ2V0QWdlJTI4YmRheXMlNUJpJTVELmlubmVySFRNTC5zbGljZSUyODAlMkMxMCUyOS5zcGxpdCUyOCUyNy4lMjclMjkucmV2ZXJzZSUyOCUyOS5qb2luJTI4JTI3JTJGJTI3JTI5JTI5JTNCJTBBJTIwJTIwYmRheXMlNUJpJTVELmlubmVySFRNTCUyMCUzRCUyMGJkYXklM0IlMEElN0QlMEElMEF2YXIlMjBmbGFncyUyMCUzRCUyMGRvY3VtZW50LmdldEVsZW1lbnRzQnlDbGFzc05hbWUlMjglMjJjb2x1bW4tMiUyMiUyOSUzQiUwQWZvciUyOHZhciUyMGklMjAlM0QlMjAxJTNCJTIwaSUyMCUzQyUyMGZsYWdzLmxlbmd0aCUzQiUyMGklMkIlMkIlMjklMjAlN0IlMEElMjAlMjB2YXIlMjBmbGFnJTIwJTNEJTIwZmxhZ3MlNUJpJTVELmlubmVySFRNTCUzQiUwQSUyMCUyMGZsYWdzJTVCaSU1RC5pbm5lckhUTUwlMjAlM0QlMjAlMjclM0NpJTIwY2xhc3MlM0QlMjJmbGFnJTIwJTI3JTJCZmxhZyUyQiUyNyUyMiUyMGFyaWEtaGlkZGVuJTNEJTIydHJ1ZSUyMiUzRSUzQyUyRmklM0UlMjclM0IlMEElN0QlMEElM0MlMkZzY3JpcHQlM0U=[/vc_raw_js][/vc_column][/vc_row]