Henkilökuva: Eric Wellwood oli menettää henkensä kaukalossa – ”Nauran sille, että olen edelleen elossa”

Eric Wellwood koki yhden Pohjois-Amerikan jääkiekkohistorian pahimmista loukkaantumisista, kun hänen oma luistimensa viilsi toiseen jalkaan haavan, joka vei nuoren hyökkääjän elämän ja kuoleman rajamaille.

23-vuotias Wellwood pelasi vuoden 2013 huhtikuussa Philadelphia Flyersin farmiseurana tuohon aikaan toimineen Adirondack Phantomsin riveissä AHL:ää. Pelipaikkana oli Bridgeport, jossa Phantoms kohtasi paikallisen Sound Tigersin.

Flyersin organisaatioon kuului tuolloin maalivahti Brian Boucher, joka pelasi pelkästään NHL-urallaan yli 300 ottelua. Hän oli torjuntavuorossa ja kuuli selkänsä takaa kovan rysähdyksen.

Sen jälkeen kanadalaisvahti näki näyn, joka oli hänen uransa hirvein.

– Hänen perässään tuli punainen verivana, Boucher kertoi Philly.com:n verkkosivuilla vuonna 2014.

– Veri vain pulppusi ulos hänen luistimensa takaosasta ja se koko tilanne oli jotain sellaista, mitä en ole koskaan aiemmin kokenut.

Kaikki tapahtui, kun Wellwood yritti taistella kiekkoa pois nykyisin Minnesota Wildia edustavalta Nino Niederreiterilta. Hän menetti tasapainonsa ja syöksyi ikävän näköisesti päätylaitoihin.

Peli vihellettiin poikki kesken Jason Akesonin läpiajon. Wellwoodin vasemman jalan luistin oli kaatumisen yhteydessä osunut hänen oikean jalkansa akillesjänteen seutuville ja kiire oli kova.

Shokkiin joutunut Wellwood yritti luistella nopeasti vaihtoaitioon. Adrenaliini vei pahimman kivun pois. Ylimääräistä aikaa ei ollut sekuntiakaan, sillä luistin oli jo täynnä verta. Verihukka ja sen aiheuttama mahdollinen kuolema olivat vain muutamien minuuttien päässä.

– En tiennyt aluksi, että olin viiltänyt akillesjänteeni, Wellwood kertoo loukkaantumisen jälkeisistä ensisekunneista.

– Menin paniikkiin, ja kun katsoin luistintani, tiesin välittömästi tilanteen olevan todella vakava. En tiedä tällaisista asioista paljoakaan, mutta ihan vain seiskaluokan terveystiedon tuntien perusteella osaan sanoa sen, että mikäli sinulta katkeaa valtimo, aikaa on 4-6 minuuttia ennen kuin koko keho on vuotanut kuiviin. Luistimeni oli välittömästi täynnä verta.

Wellwoodin olotila heikkeni nopeasti ja hänet kiidätettiin vauhdilla ambulanssilla sairaalaan. Tuossa tilanteessa hänellä oli mielessään vain yksi päämäärä.

– Oloni oli heikko, mutta tiesin, että minun on pidettävä silmäni auki vaikka väkisin. En halua kuulostaa liian dramaattiselta todetessani tämän, mutta kun suljet silmäsi, et tiedä heräätkö siitä unesta enää koskaan. Tuntemukseni olivat todella omituisia.

Leikkauksesta leikkaukseen

Wellwood siis kiidätettiin välittömästi onnettomuuden jälkeen sairaalaan, jossa hänelle suoritettiin pikaleikkaus. Ensimmäisen leikkauksen ainoa tavoite oli tyrehdyttää verenvuoto.

Itse vammoja alettiin korjata vasta seuraavassa operaatiossa, kun nilkkaspesialisti Steven Raikin korjasi neljä katkennutta jännettä, mukaan lukien akillesjänteen.

Vastaavanlaisia loukkaantumisia on nähty jääkiekon parissa ennenkin ja esimerkiksi vain muutamaa kuukautta aiemmin Ottawa Senatorsin ruotsalaispuolustaja Erik Karlssonin akillesjänne oli katkennut osittain taklaustilanteessa.

Vaan näin vakavaa viiltovammaa ei oltu nähty koko pohjoisamerikkalaisen jääkiekon historiassa. Wellwoodilta nimittäin katkesi akillesjänteen ja kolmen muun jänteen lisäksi sekä valtimo että useita hermoja. Tilanne oli uusi myös korjausoperaation suorittaneelle Raikinille, sillä hän ei ollut koskaan joutunut näin haastavaan korjausleikkauksen eteen.

Koska Wellwoodin vammat olivat niin vakavat, ei hän saanut minkäänlaista toipumisennustetta.

– Minut leikannut lääkäri ei koskaan antanut minulle minkäänlaisia ennusteprosentteja toipumisen suhteen, mutta pystyin päättelemään hänen olemuksestaan, ettei tilanteeni ollut hyvä. Vammani olivat sellaiset, että hyvä kun niiden jälkeen pystyy edes kävelemään kunnolla, saatika sitten pelaamaan ammattilaisjääkiekkoa.

Vammojen poikkeuksellisuutta kuvastivat jääkiekon parissa vuosikymmeniä toimineiden henkilöiden kommentit, kuten esimerkiksi Philadelphia Flyersin silloisen GM:n, Paul Holmgrenin.

– En ole nähnyt ikinä mitään vastaavaa. Hän oli vain minuuttien päässä kuolemasta, joten paljon sitä vakavammaksi tilanne ei voi enää mennä.

Uran päättävä vamma

Kun kaikki korjausoperaatiot oltiin saatu tehtyä, annettiin Wellwoodille vihdoin ennuste toipumisajan pituudesta: vähintään 9-12 kuukautta.

Vaikka ennuste ei todellakaan ollut sieltä parhaimmasta päästä, unelma jääkiekkouran jatkumisesta eli vielä.

Toki jo tuossa vaiheessa oli selvää, että mikäli hän ylipäätään palaisi kaukaloon, nähtäisiin siellä totaalisen erilainen pelaaja. Hän ei olisi ollut enää se sama taskuraketti, jonka eittämättä suurin vahvuus oli aina ollut luistelu.

Kadonneita vahvuuksia voimakkaampaa huolta Wellwoodille aiheutti se, että hänen sopimus Philadelphia Flyersin kanssa oli päättymässä kyseiseen kauteen (2012-13). Pennsylvanialaisseura osoitti kuitenkin huikealla tavalla, ettei bisneksen tarvitse aina olla bisnestä: 23-vuotiaan kanadalaisen kouraan ojennettiin täyden palkan taannut jatkosopimus, vaikka Wellwood kuntouttikin jalkaansa Kanadassa, OHL-seura Windsor Spitrfiresin kanssa.

– Me halusimme luodo sellaisen tilanteen, että Eric saa olla kotonaan ja jatkaa kuntoutustaan siellä. Hän saa viettää aikaansa perheensä kanssa ja samalla harjoitella Spitfiresin kanssa. Tämä on ollut molempien osapuolien kannalta se paras mahdollinen ratkaisu, Holmgren kommentoi tuolloin tekemäänsä ratkaisua.

Tilanne ei kuitenkaan näyttänyt hyvältä. Wellwood kykeni palaamaan takaisin luistelun pariin, mutta se oli suoraan sanottuna yhtä tuskaa.

– Vielä en ole nähnyt kivutonta päivää. Pystyn jo luistelemaan todella voimakkaasti, ehkä noin 75 prosentin kapasiteetilla entiseen verrattuna, mutta sen jälkeen jalkani on todella kipeä. Jalkani myöskin kylmettyy todella voimakkaasti ja, kun otan luistimen pois jalastani, jalkani on ihan valkoinen. Siinä ei ole mitään väriä. Se kiristää myös jänteitäni ja välittömästi luistelun jälkeen kävely on hankalaa.

Lopulta tarina sai kuitenkin surullisen päätöksen, joskin isoilta osin myös odotetun sellaisen, hieman yli vuosi tapahtuneen jälkeen: NHL:ssä 31 runkosarjaottelua (5+5) ja 11 pudotuspeliottelua pelannut Wellwood päätti lyödä unelmansa jääkiekkouran jatkumisesta romukoppaan.

”En tiedä, monenko minuutin tai sekunnin päässä olin kuolemasta”

Jääkiekko ei kuitenkaan jäänyt taakse. Wellwood oli jo toipumisjaksonsa aikana alkanut pohtia valmentamista, ja hän ilmaisikin tuolloin homman kiinnostavan häntä. Itse asiassa kanadalaisnuorukainen ikään kuin jo aloitti nuorten pelaajien ohjauksen kuntoutuksensa yhteydessä.

– Olen opettanut täällä useita pelaajia pelaamisen suhteen, mutta samalla olen itse oppinut, miten tätä lajia oikeasti kuuluu pelata.

– Etenen tällä hetkellä elämässäni kuukauden kerrallaan eteenpäin, eikä minulla ole minkäänlaista paluuaikataulua. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta mikäli en pysty enää itse pelaamaan, tiedän olevani kiinnostunut valmentamisesta.

Niinpä Wellwoodin lopettamispäätöksen yhteydessä Windsorin suunnalta kuului myös iloisia uutisia.

– Oshawa Generals voi ylpeänä ilmoittaa, että entinen Windsor Spitfiresin pelaaja Eric Wellwood on uusi apuvalmentajamme.

Wellwood työskenteli Spitfiresissa kaksi kautta, kunnes hän siirtyi viime kaudeksi OHL-seura Flint Firebirdsin apuvalmentajaksi. Tällä hetkellä Wellwood ei kuitenkaan ole päivittäisessä valmennuksessa mukana, vaan hän lähti keväällä sijoittajaksi HeadCheck Health Inciin, joka on luonut urheiluseuroille sekä luotettavan että puolueettoman ohjelman aivotärähdysten diagnosointiin.

Mutta, mitä hänelle sitten jäi käteen kokemuksesta, joka uhkasi koko hänen elämäänsä?

[readmore from=”suomalaiset”]

– Kun puhun tyttöystäväni kanssa, nostan usein esille sen asian, että olisin voinut kuolla. Ymmärrän kaiken jo paremmin ja nauran sille, että olen edelleen elossa. En tiedä, monenko minuutin tai sekunnin päässä todellisuudessa olin kuolemasta, mutta nykyisin hymyilen jokaisena päivänä ja pystyn nauramaan sille koko tapahtumalle.

Wellwoodin asennetta ei voi kuin ihailla. Hänestä ei enää koskaan tullut ammattijääkiekkoilijaa, mutta voimme olla satavarmoja, että näin huikealla elämänasenteella varustetusta ihmisestä tullaan kuulemaan vielä ja paljon.

Kenties jääkiekkovalmentajana, kenties yksityisyrittäjänä.

Ja ainakin hän pääsi toteuttamaan sen unelman, josta niin moni jääkiekkoilija haaveilee: hän pääsi pelaamaan NHL:ssä.