Winnipeg Jetsin päävalmentajana toimivan Paul Mauricen ja tähtihyökkääjä Patrik Laineen välillä vallitsee erinomaisesti toimiva ja suoraan rehellisyyteen perustuva mentori-oppilas-suhde.

Maurice on koko kauden ajan ollut varsin avoin siitä, miten hän käsittelee suomalaisnuorukaista. Niihin tapoihin kuuluu ennen kaikkea molemminpuolinen toistensa kunnioittaminen ja Maurice pyrkiikin olla ylivalmentamatta yhtä NHL:n potentiaalisimmista pelaajista.

Yksi osa-alue nuorten pelaajien käsittelyssä on vastuun antaminen ja sitä Laine on myös saanut kuluvalla kaudella. Vaikka Maurice pudottikin hänet kesken joukkueen viime ottelun ykkösketjusta nelosketjuun, oli kyse vain yhdestä yksittäisestä heikommin sujuneesta ottelusta.

Tosiasia onkin se, että kun katsotaan isoa kuvaa, on Laine pelannut kaikista NHL:n tulokashyökkääjistä toiseksi eniten. Hänen keskiarvollinen peliaikansa on 18:10 ja edellä on vain seitsemän sekunnin erolla toinen suomalaispelaaja, Mikko Rantanen. Vastuun antaminen onkin Mauricen tärkein tapa kehittää nuoria pelaajia.

– Niin minä hoidan asiat. Nuoret pelaajat pelaavat isoja minuutteja täällä. Näen ”Pattyn” kehittymisen täysin omalla tavallani, Maurice kertoo Winnipeg Jetsin sivuilta löytyvällä videolla, joka on kuvattu lehdistötilaisuudessa.

– Tulee aika, kun hän ei tee maaleja ja kaikki ovat paniikissa hänen pelinsä kehittymisestä. Mutta, kun katsotaan pelkästään hänen kehittymistään alkukaudesta tähän pisteeseen, on hän maileittain parempi pelaaja.

– Se menee systeemillä varaa, kehitä ja dominoi. Sitä keskimmäistä kohtaa ei voi kuitenkaan jättää väliin, joten siksi annan hänelle vastuuta.

Ensiksi ollaan hiljaa, sitten huudetaan

Ajoittain Maurice on ollut jopa ”liian kiltti” nuorille pelaajilleen, mutta siihen on olemassa selkeä syynsä. Hänellä on nimittäin oma näkemyksensä siitä aiemmin mainitusta ”kehitysvaiheesta”.

– Olen sanonut heille, että seuraava vaihe heidän urallaan tulee olemaan se, kun huudan heille kiekonmenetyksestä ja sen jälkeen he menevät jäälle yrittäen tehdä oikeat ratkaisut. En huuda heille kuitenkaan vielä, koska en halua heidän menettävän itseluottamustaan. Haluan heidän luistelevan kaukaloon, kehittyvän pelaajina ja tekevän sitä kautta parempia ratkaisuja.

– Tein niin myös Mark Scheifelen kohdalla, mutta nykyisin huudan hänelle jopa aivan liikaa. En kuitenkaan tehnyt niin ensimmäisenä vuotena, enkä vielä oikein toisenakaan, mutta toisen vuoden lopulla aloin olemaan jo kovempi häntä kohtaan, koska hän pystyi käsittelemään sen.

Niin sanotusti äärimmilleen tilanne meni kuluvan kauden alussa.

– Olin hänen kimpussaan koko ajan, mitä tulee kuluvan kauden kahteen ensimmäiseen kuukauteen. Se on osa sitä kehitysvaihetta. He pääsevät alkuun hieman kuin koira veräjästä, koska yritän tehdä heistä parempia, mutta haluan heidän olevan liekeissä.