Tuukka Rask on tehnyt alkukauden aikana upean paluun NHL:n huipulle ja yhdeksi jääkiekkomaailman ehdottomista kärkivahdeista.

Kun NHL jakaa vuosittain Hart Memorial Trophyn liigan arvokkaimmalle pelaajalle, on tärkein määre nimenomaan se, että pelaajan on nähty olevan kaikkein arvokkain joukkueelleen.

Nyt, jos kyseistä palkintoa lähdettäisiin jakamaan tässä vaiheessa, olisi Rask vaikea sivuuttaa. Toki esimerkiksi Edmontonin suunnalta löytyisi niin ikään hyviä vaihtoehtoja, tai vaikka Montrealista, mutta suomalaisvahtia olisi todella vaikea sivuuttaa.

Tietenkin päivänselvää on se, että Rask on pelannut vasta kahdeksan ottelua ja samalla tavalla kausi on täysin alkutekijöissään jokaiselle seuralle ja pelaajalle, mutta ideana onkin yksinkertaisesti nosta 29-vuotias savonlinnalainen ansaitsemalleen jalustalle.

Eikä kyse ole pelkästään erinomaisista henkilökohtaisista tilastoista, vaan siitä, että Boston Bruins ei ole voittanut ainoatakaan ottelua kuluvan kauden aikana ilman Raskia ja suomalaisen ollessa tolppien välissä, tappioita on tullut puolestaan tasan yksi, voittokategorian näyttäessä lukua seitsemän.

Miksi Tuukka sitten on ollut niin hyvä?

Rask on tullut tunnetuksi ajoittaisista ja todella voimakkaista tunteenpurkauksistaan. Välillä kyytiä on saanut maila, välillä roskakori ja välillä mies itse, kun esineiden paloitteleminen ei olekaan onnistunut toivotulla tavalla.

Ei olekaan siis mikään ihme, että Raskiin on Bostonin suunnalla yhdistetty termi Hulkamania. Ja niille, joille termi on vieras – sillä viitataan showpainija Hulk Hoganiin.

Ylipäätään Rask on tullut tunnetuksi todella kuumaverisenä maalivahtina, joka elää peleissä todella voimakkaasti tunteella ja ajoittain se on vaikuttanut negatiivisesti suomalaisen otteisiin.

Vaan eipä ole enää Bostonissa Hulkamaniaa nähty. Päinvastoin, Bruinsin maalilla on nähty kaveri, joka on jotain täysin erilaista kuin koskaan aiemmin. Rask on ollut nimittäin äärimmäisen rauhallinen maalillaan, jopa eleetön, ja se on todella toiminut. Tämä oli toki nähtävissä jo World Cupissa, mutta sama on nyt siirtynyt myös NHL-kaukaloihin.

Tuntuukin hullulta mainita Rask tyylinsä osalta samassa lauseessa Carey Pricen kanssa, koska hän on ollut nimenomaan tunteidensa osalta se vastakohta suomalaiselle, mutta nyt tilanne on se, että kaksikossa on todella paljon samaa.

Näyttääkin siltä, että ikään kuin Raskia ei tietyssä mielessä edes kiinnostaisi mitä ympärillä tapahtuu. Hän tekee kaiken voitavan heikohkon joukkueen, ja etenkin alakerran, viimeisenä lukkona ja se sitten riittää tai ei.

Nyt mitataan toden teolla

Ensi yönä Boston Bruins matkaa juuri Montreal Canadiensin vieraaksi. Kaikki tietävät seurojen keskinäisen historian, joka on valtava. Se pitää sisällään niin paljon tarinoita, että niiden läpikäynti vaatisi useamman kuin yhden kirjan kirjoittamisen.

Koska tässä käsitellään nimenomaan Tuukka Raskia, on seurojen keskinäisestä historiasta turha jauhaa sen enempää. Sen sijaan on syytä tehdä katsaus Raskin ja Canadiensin väliseen historiaan.

Raskin näkökulmasta se pätkä historiaa ei ole kaunista katsottavaa. Bruinsin ykköstorjuja on nimittäin nähty NHL-uransa aikana joukkueensa tolppien välissä 24 kertaa, kun vastassa on ollut edellä esitelty kanadalaisseura, ja ainoastaan viisi niistä on päättynyt suomalaisvahdille mieluisalla tavalla.

Tokikaan kyse ei ole ollut missään nimessä Raskin heikkoudesta, ainakaan yksinomaan, vaan yksinkertaisesti viime vuodet on menty Canadiensin komennossa. Allekirjoittanut voi todeta kuitenkin ääneen sen, että kovin monta kertaa Raskin on nähnyt romahtavan henkisesti juuri Montrealissa pelattaessa ja hän ei ole yltänyt omalle tasolleen Canadiens-otteluissa kuin harvoin.

Onkin siis äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, että miten Tuukka Rask 2.0 selviytyy Montrealin illassa verrattuna siihen alkuperäisversioon. Jotenkin voisi kuvitella, että vähintäänkin paremmin. Ja kumpiko sitten vie pidemmän korren, kahdesta samankaltaisesta maalivahdista: Tuukka Rask vai Carey Price?

Ainakin Raskin näkökulmasta voittaminen olisi melkoinen statement.