Winnipeg Jets on uinut viime vuosina syvissä vesissä. Seura muutti Atlantasta Kanadaan vuonna 2011, joten sillä on nyt takanaan kuusi kautta Manitoban provinssissa. Näistä kertaalleen se on edennyt pudotuspeleihin, mikä tapahtui keväällä 2015.

Tuolloinkin se hävisi Anaheim Ducksille ensimmäisellä kierroksella otteluvoitoin 4-0, joten menestys on karttanut Winnipegin mallikkaasti.

Kanadalaisjoukkueilla on muutoinkin ollut viime aikoina surkeaa. Esimerkiksi toissa kaudella yksikään kanadalainen NHL-seura ei edennyt kevään pudotuspeleihin. Ei yksikään!

Tämä on kuitenkin muuttunut, sillä viime keväänä Ottawa Senators oli todella lähellä edetä Stanley Cupin finaaleihin. Edmonton Oilers ja Toronto Maple Leafs palasivat ryminällä pudotuspeleihin, ja nyt molemmat seurat ovat listattu ensi kauden Stanley Cup -ehdokkaiksi.

Calgary Flames saattaa hyvinkin olla liigan musta hevonen, sillä etenkin sen puolustus on tällä hetkellä yksi NHL:n parhaista. Käytännössä ainoastaan Vancouver Canucks on tällä hetkellä ainoa kanadalaisseura, joka ei herätä tunteita suuntaan eikä toiseen.

Väliinputoajien ryhmään kuuluukin sitten Winnipeg Jets. Tuo suomalaisille tätä nykyä hyvinkin tuttu seura, sillä sen riveissä kiekkoilevat koko kansan suosikki Patrik Laine sekä muuttuneen pelityylinsä myötä vakituiseksi NHL-pelaajaksi noussut Joel Armia.

Jets väläytteli jo viime kaudella osaamistaan, mutta sillä ei lopulta ollut asiaa pudotuspeleihin. Tässä kuitenkin muutama syy siihen, miksi Jets tulee pelaamaan ensi kaudella ”jälleen” kevään tosipelejä.

Hyökkäyksen kärki haastaa muut

Jetsin TOP6-hyökkääjät olivat jo viime kaudella yksi NHL:n parhaista, sillä seura teki liigan seitsemänneksi eniten maaleja (246). Sen edessä olivat ainoastaan Pittsburgh Penguins, Minnesota Wild, Washington Capitals, New York Rangers, Toronto Maple Leafs sekä Columbus Blue Jackets.

Laine nousi heti pinnalle iskettyään 36 maalia. Mark Scheifele nousi NHL-supertähdeksi kerättyään 79 otteluun 82 tehopistettä. Blake Wheelerin pistesaldo 82 kamppailusta oli 74.

Lisäksi potentiaalinen Nikolaj Ehlers nousi Laineen tavoin tähtiin. Bryan Little pelasi vain 59 ottelua, mutta iski tästäkin huolimatta 21 maalia ja yhteensä 47 tehopistettä. Superlupaavan Kyle Connorin ensimmäinen kausi NHL:ssä ei ollut vielä jättimäinen menestys, mutta hän saattaa murtautua joukkueen kärkiketjuihin jo ensi kaudella.

Joten kyllä, Jetsin hyökkäys on täynnä kokemusta, taitoa ja nuoruuden potentiaalia. Esimerkiksi Laine, Scheifele ja Ehlers saattavat olla tulevalla sesongilla vielä entistäkin parempia ja tehokkaampia pelaajia.

Surkea puolustus ei ollutkaan niin surkea – ja nyt se vielä vahvistui

Jetsin puolustusosasto keräsi viime kaudella paljon rapaa, mutta jos tilastoihin on luottaminen, ei se ollutkaan lopulta niin umpisurkea mitä päästetyt maalit kertovat. Jets päästi viime kaudella omiin NHL:n neljänneksi eniten maaleja. Joukkuetta huonommin vetivät vain Arizona Coyotes, Dallas Stars sekä Colorado Avalanche.

Nimittäin jos asiaa lähestytään edistyneiden tilastomenetelmien kautta, päästi Jets vastustajan laukomaan NHL:n 12. vähiten yhtä 60 minuuttista kohden. Lukema ei tietenkään ole loistava, mutta se paljastaa erityisesti sen, että Jets hävisi valtaosan otteluistaan heikkoon maalivahtipelaamiseen.

Kaiken lisäksi Jetsin puolustuksessa ovat muun muassa pelaajat Jacob Trouba sekä Josh Morrissey, jotka eivät ole vielä valmiita tapauksia. Ensi kaudella myös he ovat vuotta viisaampia ja parempia pelaajia.

Toki Jetsin alakerrasta löytyy muun muassa todellinen supertähti, Dustin Byfuglien, joka on seuran puolustuksen johtaja ja sielu. Kolmikon lisäksi seurassa kiekkoilevat muun muassa Tobias Enström sekä tuore hankinta Dmitry Kulikov. Olkoonkin, että Jets teki Kulikoville todella ylihintaisen sopimuksen. Jos Tyler Myers on ensi kaudella terveenä, on hänkin seuralle todella suuri vahvistus.

Ja jos lyhyt matematiikkani pitää paikkansa, niin yllä on lueteltuna jo kuusi nimeä. Voitaneen siis sanoa, että kovan kärkinelikon sijasta Jetsillä on hallussaan tasapainoinen kärkikuusikko. Se ei ole kärkinimiltään NHL:n kovimpia, mutta se on laaja ja tasapaksu.

Tolppien väliin selvä vahvistus

Ei ole kauaakaan siitä, kun Steve Mason oli yksi NHL:n parhaita torjujia tasaviisikoin pelatessa. Hän teki tämän Philadelphia Flyersin riveissä, jonka puolustus ei ollut täyttä timanttia.

Mason voitti Calder Trophyn vuonna 2009, mutta hänestä ei koskaan kasvanut NHL-tasolle todellista tähtivahtia. Hän on silti ollut uransa varrella hiukan aliarvostettu veräjänvartija, sillä esimerkiksi hänen viimeisen viiden kauden torjuntaprosenttinsa on 91,7. Tämä pitää sisällään myös heikon viime kauden, kun miehen kyseinen tilasto oli vain 90,8.

Jetsin maalinsuulla pelasi viime kaudella käytännössä kolme maalivahtia, joista suurimman vastuun keräsi Connor Hellebuyck. Hänen kakkosenaan toimi Michael Hutchinson ja kahdeksan ottelun ajan myös Ondrej Pavelec.

Kolmikon parhaat tilastot menivät lopulta 53 ottelua pelanneelle Hellebuyckille, jonka torjuntaprosentti oli 90,7 ja päästettyjen maalien keskiarvo 2.89. Jos Mason onnistuu palaamaan edes toissa kauden tasolleen, säästää se Jetsin kannalta valtavan määrän maaleja omaan päähän.

Ja kun kova hyökkäysosasto on kaikkien tiedossa, tulevat nuo säästetyt maalit omaan päähän olemaan todella arvokkaita.

NHL FREE AGENT FRENZY 2017: Kaikki yhdestä ja samasta paikasta.