NHL:n kaikkien aikojen parhaat varaamattomat pelaajat: #7, Curtis Joseph

NHL on nähnyt vuosien saatossa useita varaamattomia pelaajia, ja yleensä siihen on syynsä, miksi kyseistä pelaajaa ei ole koskaan varattu minkään seuran toimesta. Joskus taasen kyseiset pelaajat ovat kypsyneet toisia kauemmin ja ansainneet paikkansa NHL:ään pelkästään myöhempien näyttöjensä perusteella. Seuraavien päivien aikana voitkin seurata sivuiltamme, ketkä ovat NHL:n kaikkien aikojen parhaat varaamattomat pelaajat. Neljäntenä vuorossa on sijalta seitsemän löytyvä Curtis Joseph. Joseph oli oman aikansa yksi parhaita ja luotettavimpia maalivahteja, joskaan hänen potentiaaliaan ei arvostettu miehen juniorivuosina tarpeeksi. Hän tahkosi pitkin Kanadan juniorisarjoja, kunnes kaudella 1988-89 hän siirtyi NCAA-sarjassa pelanneen Wisconsinin yliopiston joukkueeseen. Heti seuraavalla kaudella hän teki NHL-sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa. Jo ensimmäisellä sesongillaan nykyisin 50-vuotias maalivahti pelasi Bluesin riveissä 15 runkosarjaottelua tilastoin 89/3.38. Tällöin elettiin vuotta 1990. Kauteen 1991-92 Joseph oli noussut Bluesin aloittavaksi maalivahdiksi ja kauden 1992-93 päätteeksi hän sijoittui Vezina Trophy -äänestyksen kolmanneksi. Hän pelasi tuolloin komeat 68 runkosarjaottelua tilastoin 91,1/3.02. Kyllä, jääkiekko oli tuolloin hyvin eri laji, kuin nykypäivänä. Seuraavalla kaudella Joseph oli jälleen elementissään, saaden neljänneksi eniten ääniä NHL:n parasta maalivahtia etsiessä. Vuonna 1995 mies siirtyi kuitenkin Edmonton Oilersiin, missä hän tulisi viettämään seuraavat kolme kautta. Tämän jälkeen oli edessä siirto toiselle puolelle Kanadaa, Toronto Maple Leafsin riveihin. Täällä hän pelasi uransa tilastollisesti parasta jääkiekkoa, sillä neljän kauden aikana kolmesti hänen torjuntaprosenttinsa oli yli 91, päästettyjen maalien keskiarvon huidellessa kolmesti alle 2.5:ssa. Hän sijoittui Maple Leafs -aikoinaan kertaalleen Vezina Trophy -äänestyksen toiseksi (1998-99) ja kerran kolmanneksi (1999-00). Jälkimmäisellä sesongilla hän voitti uransa ainoan henkilökohtaisen palkinnon, King Clancy Memorial Trophyn, joka jaetaan vuosittain pelaajalle, joka on osoittanut muun muassa johtajuutta sekä jäällä että sen ulkopuolella. Toronto on maalivahdeille joka kerta vaikea paikka pelata, sillä yleisö joko rakastaa tai vihaa sinua. Kysykää vaikka Vesa Toskalalta. Joseph onnistui kuitenkin valtaamaan torontolaisten sydämet loistavalla osaamisellaan. Maple Leafs -vuosien jälkeen Joseph suuntasi kahdeksi seuraavaksi kaudeksi Detroit Red Wingsiin, missä hän pelasi vuodet 2002-04. Red Wings oli voittanut juuri edellisenä keväänä Stanley Cupin mestaruuden, mutta Joseph ei saanut detroitilaisseuran loistavasta kokoonpanosta huolimatta uralleen sitä kaikkein suurinta palkintoa, Stanley Cupin mestaruutta. Detroitista mies suuntasi silloisen Phoenix Coyotesin riveihin, missä mies toimi myös ykkösvahdin roolissa. Kahden Arizonassa vietetyn kauden jälkeen hän pelasi vuoden Calgary Flamesissa, kunnes hän palasi kaudeksi 2008-09 takaisin Torontoon. Tämä oli myös hänen pelaajauransa viimeinen kausi. Joseph pelasi lopulta NHL:ssä 943 runkosarjaottelua, joissa hänen tilastonsa olivat 90,6/2.79. Hän on NHL:n historian neljänneksi voitokkain maalivahti (454) heti Martin Brodeurin, Patrick Royn sekä Ed Belfourin jälkeen. Toki hän tulee tippumaan ensi kauden aikana yhden sijan alaspäin, sillä Florida Panthersin maalinsuulla torjuvalla Roberto Luongolla on tilillään 453 voittoa, eli vain yksi vähemmän, kuin Josephilla. Joseph on tällä hetkellä myös NHL:n historian voitokkain maalivahti, joka ei koskaan voittanut Vezina Trophya, saatika Stanley Cupia.

NHL FREE AGENT FRENZY 2017: Kaikki yhdestä ja samasta paikasta.

LUE MYÖS: