Maailman paras jääkiekkoliiga NHL on siitä hieno ja samalla raju sarja, että lempinimensä mukaisesti mukaan mahtuvat ainostaan maailman parhaat pelaajat. Toki poikkeuksia on historia pitänyt sisällään, mutta jokainen varmasti ymmärtää jutun jujun. Mukaan mahtuvat vain parhaat.

Kaiken lisäksi nykypäivänä ei enää ainoastaan riitä, että olet yhdessä asiassa erinomainen, jos muissa avuissa on suuria puutteita. Kaikessa tekemisessä on oltava edes jollakin tasolla, jos vakituinen peliaika ja pelipaikka NHL:ssä kiinnostaa.

Kysykää vaikka Teemu Pulkkiselta. Suomalaisen kausi on ollut tähän mennessä käytännössä karmaiseva, vaikkakin pisteitä AHL-kaukaloissa on tullut mukavaan tahtiin.

Hänellä on nyt meneillään jo käytännössä kauden kolmas NHL-seura, sillä hän matkasi syksyllä Detroit Red Wingsistä waiver-listan kautta Minnesota Wildiin, mistä matka jatkui lopulta nykyiseen joukkueeseen, Arizona Coyotesiin.

Yhden tempun ihme

Pulkkista pidettiin vielä muutama vuosi sitten huippupotentiaalisena maalintekijänä. Jälki AHL:ssä oli murhaavaa ja oli vain ajan kysymys, milloin tämä taso siirtyy NHL:ään. Ei siirtynyt, tuskin siirtyy koskaan.

Tai no, mikä vain on mahdollista, mutta juuri nyt Pulkkinen tarvitsee ennenkaikkea putkiinsa (tuttavallisemmin luistimiinsa) rutkasti lisää liikettä. Suomalainen on nimittäin malliesimerkki nykyjääkiekon menosta; yksi apu ei riitä, paketista pitää löytyä muutakin.

Tässä tapauksessa suomalaisen maalintekotaito ei kompensoi hänen heikkoa liikettään. Lisäksi liikkeen pitää parantua eritoten alakerran suuntaan, missä hänellä myöskin on kokonaisuudessa parannettavaa.

Pulkkisen kohdalla voidaankin siis puhua, että kiekollisena pelaaminen luonnistuu hyvin, mutta kiekottomana pelaajana hänellä on liikaa parannettavaa. Siksi läpimurto NHL:ssä antaa yhä vain odottaa.

Tässä vaiheessa paras ratkaisu olisikin palata Eurooppaan kehittämään puutteita.