Näkökulma: Jesse Puljujärven maitojuna Suomeen - onko kenelläkään tässä voitettavaa?

Oulun rautatieasemalle puksutti tänään tiistaina kauan odotettu maitojuna Pohjois-Amerikasta asti. Kyydissä oli koko suomikiekkoilun valittu lapsi, Jesse Puljujärvi, ja koko Pohjola oli sekaisin ja syystäkin. Pitkien spekulaatioiden ja arvailujen jälkeen oma, huippulupaava, kasvatti palaa turvasatamaan monien vaikeuksien jälkeen. Edmontonissa sen sijaan varmasti purraan tällä hetkellä karvasta kalkkia. Puljujärvi näytti komeasti koko kiekkomaailman nokkimajärjestykselle kieltä, eikä suostunut allekirjoittamaan Edmontonin sopimustarjousta säädöksistä huolimatta. Katkeria lausuntoja odotellessa. Todellisuudessa Edmontonissa on turha näyttää hapanta naamaa. Puljujärvi on ollut viime vuodet NHL-kaukalossa niin pahasti tuuliajolla, että ei hänestä olisi ollut vahvistusta edes Oilersin umpisurkeaan hyökkäyskalustoon. Suomessa Puljujärvi voi saada itseluottamuksensa takaisin ja samalla hänen vaihtoarvonsa nousee, jolloin Edmontonin on helpompi kaupata hänet pois. Teoriassa. Oletetaan, että Puljujärvi pelaa tykkikauden Liigassa ja nakuttaa runkosarjassa muhkeat 70 tehopistettä. Mitä hän on silloin saavuttanut? Ei yhtään mitään. Ei NHL-pelaajan tarvitse todistaa, että hän pystyy tekemään tehoja Liigassa. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Tehokkaan kauden jälkeenkään Puljujärven vaihtoarvo NHL:ssä ei notkahda mihinkään. Suomalaishyökkääjä ei suostu pelaamaan Edmontonissa, joten hän on seuralle täysin hyödytön. Miksi mikään muu seura silloin suostuisi missään vaiheessa maksamaan käypää hintaa hänestä? Eli mätti Puljujärvi millaiset tahansa tehopisteet Liigassa, Edmontonin ei ole sen helpompi häntä kaupata tai Puljujärven palata seuraan. Sama sopimussotku on edessä taas ensi kesänä, ellei Edmonton sitten päätä minimoida tappioitaan ja kaupata Puljujärveä pilkkahintaan. Joku pikkusieluinen GM voisi kuitenkin mieluummin nitistää niskuroivan lupauksen NHL-uran, vaikka silloin jäisikin jokin pieni korvaus saamatta.