Näkökulma: Suomalaisella kiekkoilulla paljon opittavaa Pohjois-Amerikasta

Suomessa puhutaan paljon siitä, kuinka kotimainen valmennus on valovuoden Pohjois-Amerikkaa edellä. Ja onhan se. Tämä käy nopeasti selväksi NHL:ää katsomalla, jossa useat joukkueet vaihtavat mieluummin ilman kiekkoa kuin kiekon kanssa. Pelaajakehityksessäkin Suomi on viimein ottanut huippumaita kiinni. Alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruudesta käytännössä vuorotellaan Suomen ja Yhdysvaltojen kesken. Erästä asiaa Suomessa ei kuitenkaan osata edes alkeiskurssin verran: markkinointia. Siinä, missä Jack Hughesin perhe ja Pohjois-Amerikan kiekkomaailma on paukuttanut huippulupauksen rumpua jo vuosikaudet, harva oli kuullut Kaapo Kakosta ennen tätä kautta. Vaikka Kakko näytti MM-kisoissa olevansa valmiimpi miesten peleihin, ei silti uskomus Hughesin ylivoimaan ole hävinnyt Pohjois-Amerikassa mihinkään. Se on iskostettu ihmisten mieliin jo niin syvälle. Kaikki on nähtävissä jo Hughesin ja hänen lähipiirinsä haastatteluissa. Kuukaudesta, viikosta ja päivästä toiseen Hughesin puheissa toistuvat samat tarkkaan harkitut teemat.

Haluan olla jännittävä pelaaja, jota ihmiset haluavat tulla katsomaan.
Haluan olla ratkaisupelaaja ja tehdä tulosta.
Haluan, että joukkueeni voittaa. Vaikka haluankin tehdä maaleja, joukkueen menestys on kaikki kaikessa.
Opin koko ajan valtavasti ja haluan oppia lisää. Olen paljon maailman huippujen läheisyydessä ja kyselen heiltä paljon.

Jokainen Hughesin haastattelu on kuin suoraan tarkoitettu NHL-seurojen korville. Kaikki sanat on tarkkaan harkittu vastaamaan kysymykseen ”Miksi meidän pitäisi valita sinut NHL-organisaatioomme?”. Suomalaisten ”Pelataan vaan omaa peliä, niin kyllä tämä tästä” -kommentit jäävät vertailussa kauas taakse.

Jääkiekko on ennen kaikkea viihdettä

Jääkiekko, siinä missä muukin urheilu, on ennen kaikkea viihdettä. Kyse ei ole mistään jalosta mittelöstä, kuka on nopein, kuka vahvin ja kuka voittaa, niin kuin Suomessa usein ajatellaan. Kyse on siitä, onko sitä hauskaa katsoa. Viihdearvoa kiekkoiluun luodaan tarinoilla. Tästä loistava esimerkki on Leijonien MM-kulta. Kapteenina Marko Anttila, ei NHL-vahvistuksia ja kaikki ennakkosuosikit kaatuivat komeasti. Ryysyistä rikkauksiin narratiivi puree aina. Sama näkyy myös NHL-varaustilaisuudessa. Puhutuimpia pelaajia ovat ne, joiden ympärille on rakennettu jokin tarina. Pelaaja nousi huipulle esimerkiksi sairaudesta, rahavaikeuksista tai perhettömyydestä huolimatta. Tällaisesta pelaajasta tulee automaattisesti sankari, jolle kaikki haluavat hurrata, ja jonka fanipaitojen myynti käy kuin häkä. Mikä sitten on Jack Hughesin tarina? Hän on se luvattu lapsi, joka tulee pelastamaan seuran kuin seuran. Kypsä, motivoitunut, voitonnälkäinen ja viihdyttävä. Teksti: Toni Tuomala