Pekka Rinne on noussut yhdeksi maailman parhaista maalivahdeista, jollei jopa parhaimmaksi, ennen kaikkea kovan työn kautta. Hän onkin oiva esimerkki siitä, miten kova työ tuo tulosta.

Harva uskoisi, kun nyt katsoo isokokoisen ja äärimmäisen atleettisen Pekka Rinteen torjuntatyöskentelyä, että hän oli aikanaan kömpelö kaveri, jolle pelkkä juokseminen tuotti ongelmia.

Tuolloin kempeleläinen oli 15-vuotias, ja kun kova kasvupyrähdys vei motivaation koko jääkiekosta, päätti hän lopettaa pelaamisen. Rinne oli kokonaisen kesän tekemättä mitään kehityksensä eteen ja hän uhrasi paljon pois siitä jääkiekkoilijalle kaikkein kriittisimmästä vaiheesta.

– Kun olin 15-vuotias, minulle tuli hullu kasvupyrähdys. En ollut koskaan ollut kavereitani pidempi ja yhtäkkiä olin tämä pitkä ja hontelo nuorukainen, jolla ei ollut minkäänlaista koordinaatiota, Rinne muistelee Nashville Predatorsin verkkosivuille kirjoittamassaan tekstissä.

– Se oli niin turhauttavaa. Kun pelasin maalissa, tuntui siltä, etten pääse ylös. Kaaduin joko vatsalleni tai selälleni. En osannut luistella oikein ja minusta tuntui, etten osannut edes juosta kunnolla.

– Tuohon samaan aikaan valmentajani halusivat minun harjoittelevan kesällä kovempaa kuin koskaan ja en vain kestänyt sitä enää. Kerroin isälleni, etten halua pelata enää ja sen myötä lopetin jääkiekon kokonaisen kesän ajaksi.

Lopettamispäätös ei kuitenkaan onneksi kestänyt liian pitkään, vaan se sama vanha tuttu polte rakkaan lajiin palasi jo syksyllä, kun kaikki kaverit lähtivät joukkueensa treeneihin ja hyppäsivät kaukaloon.

Se kaikkein tärkein oli kuitenkin tapahtunut suomalaisvahdin pääkopassa: hän ymmärsi, ettei mikään tule ilmaiseksi ja pelkät lahjat eivät takaa loppujen lopuksi yhtään mitään.

– Kun kaverini alkoivat pelaamaan elokuussa, totesin ”Hetkinen, en minä pysty tähän! Kaipaan pelaamista liian paljon”. Siitä hetkestä lähtien jokin sisälläni heräsi. Tiesin, että minun oli työskenneltävä paljon kovemmin.

– Muutin Ouluun ja liityin siellä juniorijoukkueeseen. Nopeasti kuitenkin tajusin, etten ollut lähelläkään sarjan parhaita maalivahteja. Samalla sain kuitenkin jälleen muistutuksen siitä, miten tärkeää keskittyminen ja tarkoituksellinen treenaaminen ovat, mitä tulee menestykseen. Ajattelen edelleen niin.

– Sinä kesänä, kun yritin lopettaa ja kun näin kilpailun uudessa joukkueessani, tajusin lahjojen olevan vain pieni osa sitä. Kyse on toistoista, toistoista, työstä ja työstä – vain sillä on merkitystä. Kyse on sinusta itsestäsi ja vain sillä, mitä teet, on merkitystä.

”En edes kiinnittänyt huomiota tuohon draftiin”

Edessä oli vuosia ja vuosia kestänyt pitkä työ, joka jatkui yksinomaan Suomessa aina 20 ikävuoteen saakka. Tuossa vaiheessa Rinne oli noussut Oulun Kärppien miesten SM-liigajoukkueen kakkosvahdiksi, mutta edellä oli muuan Niklas Bäckström.

Tuohon aikaan NHL-seura Nashville Predators oli kuitenkin kiinnittänyt huomionsa isokokoiseen suomalaisvahtiin. He tulivat myös tarkkailemaan Rinteen otteita, mutta yksi ongelma toistui molemmilla katsastuskerroilla.

– Tiesin, että Nashvillen scoutit olivat yrittäneet käydä kahdesti katsomassa pelaamistani, mutta kummallakaan kerralla en päässyt edes pelaamaan. Olin nuori kakkosvahti Niklas Bäckströmille, joka päätyi lopulta pelaamaan Minnesota Wildiin, enkä päässyt tositoimiin juurikaan muuten kuin alkulämmittelyissä.

Sitten koitti suomalainen keskikesän juhla, juhannus, jota Rinne oli viettämässä ystävineen. Samaan aikaan käytiin vuoden 2004 NHL:n varaustilaisuus, mutta Rinne oli jo menettänyt toivonsa.

– Olin ollut jo pariin kertaan varauskelpoinen (NHL:ään), mutta minua ei varattu, joten en kiinnittänyt tuohon draftiin edes huomiota.

Sitten soi puhelin.

– Sain puhelun, ollessani juhannuksena kaverini luona. Agenttini soitti minulle, että Nashville oli varannut minut NHL:ään kahdeksannella kierroksella. Voitte varmasti kuvitella, miten paljon se puhelu muutti iltaani ja myös koko elämääni.

Varauksensa jälkeen Rinteellä olikin edessään hyppy tuntemattomaan, kun hän matkasi Predatorsin nuorten pelaajien harjoitusleirille.

– Perheeni ei juurikaan matkustellut, joten en ollut koskaan edes käynyt Pohjois-Amerikassa, saatika Tennesseessä. En tiennyt mitään Nashvillestä. Suomalaisessa koulusysteemissä opetetaan englantia ja tiesin jotain Amerikan historiasta elokuvien kautta, mutta en koskaan ajatellut, että minun oikeasti pitäisi tietää siitä jotain.

– Se oli silmiä avaava kokemus. Näin ensimmäistä kertaa, että miten paljon minun elämäni voisi muuttua, jos siis tästä oli tulossa oikeasti tulevaisuuteni.

”En edes poistunut hotelliltani”

Kun Nashville Predatorsin nuorten pelaajien leiritys oli ohitse, vuonna 2004, palasi Rinne takaisin Suomeen ja karuun arkeensa. Bäckström pelasi edelleen Kärpissä, eikä Rinteellä ollut asiaa luukulle.

– Seuraavaksi kaudeksi olin takaisin Bäckströmin kakkosena, enkä edelleenkään saanut juuri pelata. Keskityin koko ajan kuitenkin vain seuraavaan päämäärääni. Kävin pariin otteeseen jälleen Predatorsin harjoitusleireillä ja sain aina pienen ripauksen verran maistella tätä toista elämää. Sinne meno tuntui kuin unelmalta, kuin toiselta vaihtoehtoiselta elämältä.

Lopulta kutsu kävi lopullisesti Pohjois-Amerikkaan kaudeksi 2005-06. Rinne lähti kohti tuntematonta ja ujo suomalaispoika sai ylimääräistä dramatiikkaa matkalleen kohti Nashvilleä, kun hänen viisumihakemuksensa kanssa oli ongelmia.

– Kun kirjoitin tulokassopimukseni Nashvillen kanssa ennen vuoden 2005 harjoitusleirin alkua, en saanut viisumiani riittävän ajoissa Helsingistä, joten minun piti lentää Torontoon ja koittaa selvittää asiat.

– Onnekseni siellä oli Predatorsin scoutti, joka auttoi minua sen koko prosessin kanssa, mutta tunsin oloni todella yksinäiseksi. Olin tuohon aikaan vielä todella ujo ja olin niin hermostunut koko uudesta kulttuurista, etten edes poistunut hotelliltani. Minulla oli pieni kartta, johon piirsin ympyrällä hotellini. Joskus kävelin pari kertaa hotellin ympäri, kunnes juoksin takaisin. Lopulta viisumi saatiin kuntoon, pääsin lähtemään hotellista ja aloittamaan uuden elämäni Yhdysvalloissa.

Predatorsin harjoitusleirin jälkeen edessä oli AHL-komennus ja matka Milwaukeehen. Siellä hän tutustui nopeasti Kevin Kleiniin ja Paul Browniin, siis kahteen muuhun Milwaukeen pelaajaan, ja he muuttivat kolmestaan asumaan samaan kämppään.

– Se oli paras ratkaisu, jonka tein kehitykseni kannalta. Se pakotti minut puhumaan englantia koko ajan ja sen prosessin aikana loin upeat ystävyyssuhteet. ”Kleiner” on edelleen yksi parhaista ystävistäni jääkiekon parista.

– Jokaiselle Euroopasta tulevalle pelaajalle alku on mielenkiintoinen. Jopa kaikki perusasiat, kuten laskujen maksaminen, shekkien käyttäminen ja kaikki sellainen, olivat todella outoja asioita minulle. Pakotin kuitenkin heti ensimmäisenä vuonna itseni hoitamaan kaikki asiani omatoimisesti ja se nähdäkseni auttoi sopeutumistani todella paljon.

Mitä jos?

Kun kaikki muuttuu kertaheitolla, kuten Rinteen kohdalla kävi, sitä alkaa miettiä menneitä ja tässä tapauksessa aikaa Suomessa. Etenkin tietyt juhlapyhät herättävät ajatuksia ja sen myötä koti-ikävä on täysin luonnollinen ilmiö.

– Muistan edelleen ensimmäisen jouluni Yhdysvalloissa. Tuolloin ajattelin perhettä ja ystäviäni Suomessa, miettien samalla, miten helppoa kaikki siellä olikaan.

Joulun aikoihin Rinne sai kuitenkin ennenaikaisen joululahjan. Predatorsin tuolloiset maalivahdit loukkaantuivat molemmat ja suomalaisvahti kutsuttiin ylös.

– Ensimmäisenä vuotena mahdoton tapahtui, kun molemmat Nashvillen pelaavat maalivahdit loukkaantuivat. Tomas Vokoun ja Chris Mason eivät kumpikaan pystyneet pelata. Ensiksi he kutsuivat maalivahtipartnerini, Brian Finleyn, ja seuraavaan peliin he kutsuivat minut ylös.

– Trotzy (Barry Trotz), joka toimi siihen aikaan valmentajanamme, sanoi minulle, että tulen aloittamaan seuraavan päivän ottelun, enkä pystynyt uskoa sitä todeksi. En pystynyt lopettamaan sen ajattelemista, miten vielä vuosi sitten olin Suomessa kotikaupunkini joukkueessa, enkä edes pelannut paljoa ja nyt olin aloittamassa NHL-ottelun, siis korkeimmalla mahdollisella tasolla.

15. joulukuuta pelatussa ottelussa vastaan luisteli Chicago Blackhawks, Predatorsin kotihallissa. Rinne torjui joukkuelleen NHL-debyytissään 5-3-voiton, pysäyttäen ottelussa upeasti 35 laukausta.

– Tiedättehän, miten sitä pystyy joidenkin muistojen kohdalla miettimään niitä ja samalla myös kaikki hajut, äänet ja näkymät palaavat niin ikään mieleen? Tämä on minulle yksi niistä muistoista. En ollut aivan niin hermostunut, kuin kuvittelin olevani; voitonhalu otti todella vallan.

– Me päädyimme voittamaan Chicagon 5-3, kotijäällä. En pysty korostamaan sitä, miten epätodellinen, jopa ylivoimainen, kokemus se oli.

Seuraavien kahden kauden aikana Rinne pääsi pelaamaan vain yhden puolittaisen NHL-ottelun, jälleen Chicago Blackhawksia vastaan, eikä hän päästänyt kahdeksasta laukauksesta ainoatakaan sisään. Se helpotti varmasti melkoisesti ja jo toisena Pohjois-Amerikassa viettämänään jouluna jokin oli muuttunut, pysyvästi.

– Seuraavana jouluna huomasin jotain outoa – en potenut koti-ikävää. Totta kai nautin edelleen kesistäni Suomessa, mutta se ei ollut enää kotini.

Lopulta kaudeksi 2008-09 tie vei suoraan Predatorsin ykkösvahdiksi ja debyyttikaudellaan hän pelasi peräti 52 runkosarjaottelua.

– Valtasin kokoonpanopaikan pysyvästi. Nashville. Koti.

– Sitä kautta palaan takaisin alkuperäiseen kotiini ja kaiken alkuun. Mitä, jos serkkuni eivät olisi pelanneet jääkiekkoa? Mitä, jos en olisi ollut niin paljon nuorempi kuin he ja siksi joutunut maalivahdiksi?

– Ollessani lapsi, en ollut koskaan unelmoinut asumisesta Yhdysvalloissa. Mutta olen ollut niin etuoikeutetussa asemassa saadessani asua täällä, tutustua tähän kulttuuriin ja asua täällä niin pitkän aikaa. Mitä, jos Nashville ei olisi ottanut suurta riskiä ja varannut minua? Olisinko koskaan edes käynyt Nashvillessä, saati rakastunut Tennesseehen ja tähän loistavaan Nashvillen kaupunkiin, jota nyt kutsun kodikseni? Kuka tietää, että missä olisin ilman sitä varausvuoroa.

Rinne onkin enemmän kuin kiitollinen siitä, kuten tähän mennessä on jo satavarmasti käynyt ilmi, että hän pääsee olemaan osa NHL:ää, osa Nashvilleä ja osa Predatorsia. Todella iso osa. Nashvillessä se isoin mahdollinen, onhan hän fanien suursuosikki.

– Kaikki mahdollinen – kaikki ihmiset, jotka olen tavannut, kaikki ihmissuhteet, jotka olen tämän matkani aikana luonut – on todella erityislaatuista minulle.

– Elämä saattaa olla hullua, mutta se on myös kallisarvoista ja korvaamatonta.

NHL-fanin koti: KAIKKI PLEIJAREISTA.
Aiheet Featured Nashville Predators NHL Playoffs 2017 Pääuutiset Pekka Rinne Suomalaiset