Jäljellä ovat kaksi parasta joukkuetta. Kaksi ”original six”-joukkuetta, sitten vuoden 1979. Jäljellä on voitonriemua, kyyneleitä, hikeä, tuskaa – mestarin kruunaaminen.

Boston Bruinsin ja Chicago Blackhawksin välisestä finaaliotatuksesta on lupa odottaa huikaisevaa näytöstä. Molemmat joukkueet omaavat huippupelaajia, mutta myös huikaisevan tavan pelata jääkiekkoa. Chicago näytti jo runkosarjassa kyntensä, ollessaan alkukaudesta täysin ylivoimainen. Bostonin pelin lakipiste on sitä vastoin osunut täydellisesti kohdilleen, kun joukkue pelaa kevään tärkeimpiä otteluja hurmostilassa. Mutta ei Chicagokaan huono ole ollut, raivasivathan he viime kauden mestaritkin pois tieltä, viidessä pelissä.

Nostetaan muutama asia ja ”nippelitieto” esiin alkavista finaaleista. Lähdetään kokemus edellä.

Jaromir Jagr pelaa ensimmäisissä finaaleissa sitten kevään 1992. Jos Boston ja Jagr voittavat, sivuaisi 21 vuoden väliaika tietääkseni ennätystä Stanley Cup voittojen välillä. Yhtä pitkä välimatka oli (teknisesti) legendaarisella Lester Patrickilla.

1907 hän johdatti Montreal Wanderersin pokaaliin. Vuonna 1928 Patrick oli jo vetäytynyt kaukaloista toimiston puolelle ja toimi New York Rangersin GM:nä sekä päävalmentajana. Rangersin silloinen maalivahti Lorne Chapot loukkasi silmänsä Cup-finaaleissa Montreal Maroonsia vastaan ja joutui sivuun. Peliuransa aikana puolustajana pelannut Patrick meni maalinsuulle ja torjui joukkueensa lopulta jatkoaikavoittoon. Patrick, silloin 44, pitää yhä hallussaan vanhimman Stanley Cup-finaaleissa pelanneen maalivahdin ennätystä. Koko loppusarjan ajan ei joukkueen valmentaja sentään joutunut olemaan maalissa, vaan maalivahdiksi saapui New York Americansin Joe Miller. Rangers lopulta voitti kuin voittikin Stanley Cupin.

Palataan kuitenkin nykypäivään. Nostan yhdeksi finaalien ratkaisukohdaksi uhrautumisen. Tässä kategoriassa on pakko mainita erikseen Boston Bruinsin puolustaja, Johnny Boychuk. Boychukilla on todella kova lämäri. Se on pelote. Harvassa ovat pelaajat, jotka voivat tehdä maalin ilman maalivahdin edessä olevaa maskia. Väitän, että Boychuk on yksi niistä.

Mutta, niin, se uhrautuvuus. Boychuk johtaa tällä hetkellä pudotuspelien blokkitilastoa ylivoimasesti. Boychuk on blokannut 55 laukausta. Toiseksi ahkerimmin laukauksien eteen on kroppaansa laittanut Pittsburgh Penguinsin Paul Martin, 38 kertaa. Siinä 17 blokkauksen ero. Siinä on iso ero. Uhrautuvuutta on totta kai muukin kuin pelkkä kiekon eteen heittäytyminen. Silti sanoisin, blokktilastoissa johtavan Bruinsin, olevan hieman Blackhawksia uhrautuvampi joukkue kokonaisuudessaan.

Puolustukset ovat molemmissa joukkueissa timantin kovia. Annan kuitenkin myös tässä kategoriassa pienen edun Bostonin systemaattiselle puolustukselle, joka mailahäirinnällä ja maalin edustan siivoamisella on mielestäni NHL:n paras. Maalin edustan puhtaanapidossa Bruinsin jätti, Zdeno Chara oli välillä vähän liiankin innokas. Tässä videossa kyytiä saa joukkuekaveri David Krejci.

Sarjan ainoa venäläinen on Bruinsin kakkosmaalivahti, Anton Khudobin. Ainoa suomalainen on joukkueen ykkösmaalivahti Tuukka Rask. Tsekkiläisiä ja ruotsalaisia kentällä on neljä, molemmista maista. Pohjoisamerikkalaisia on totta kai paljon, mutta yhden maan pelaajat nostan esille. Nimittäin Slovakian. Uskallan väittää, että vastakkain ovat Slovakian kiekkohistorian kaksi parasta pelaajaa. Marian Hossa vastaan Zdeno Chara. Hossa on yhä, 34-vuotiaana, yksi finaalisarjan vaarallisimmista pelaajista. Chara, 36, on syy miksi Bruinsin puolustus on niin hyvä. Chara tullee todennäköisesti nollaamaan Jonathan Toewsin finaalisarjassa. (On Slovakialta kentällä myös veteraani Michal Handzus.)

Charan mahdollinen Toewsin nollaaminen on yksi mielenkiintoinen aspekti finaaleissa. Konferenssifinaaleissa Chara pelasi Jevgeni Malkinia vastaan ja Patrice Bergeron Sidney Crosbyä. Molemmat, Crosby ja Malkin, jäivät pisteittä. Penguins jäi kahteen maaliin. Se oli suoranainen ihme. Odotan, että nyt Bergeron ottaa Patrick Kanen pihteihin ja Chara siis Toewsin. Tai toisin päin.

Chicagon oletetut kaksi ensimmäistä ketjua ovat muodossa Hossa-Toews-Sharp sekä Bickell-Handzus-Kane. Ero Penguinsiin on mielestäni siinä, että nyt Bruinsille ei kuitenkaan riitä, että nollaa kentällisestä vain kaksi pelaajaa, sillä ykkösketjun Hossa ja Patrick Sharp pystyvät myös ratkomaan pelejä. Penguins-sarjassa Crosbyn nollaamalla nollattiin myös hänen ketjunsa laiturit.

Tuossa on yksi kohta, mikä voi kääntää sarjan Chicagolle. Taustatuli Kanen ja Toewsin takana ja kuinka Bruins pystyy sen pysäyttämään.

Mutta kuten Penguins-sarjan aikana kysyin, niin kysyn nytkin: kuka pysäyttää Krejcin ketjun? Duncan Keith on huippupuolustaja. Brent Seabrook on huippupuolustaja. Taustalta löytyy myös muita isokokoisia puolustajia, mutta riittääkö se lopulta? Saavatko he kuriin pudotuspelien kuuminta ketjua? Krejci tullee finaalien aikana ohittamaan Mike Richardsin tehokkaimpana pudotuspeli-pelaajana kaudesta 2009-10 laskien. Molemmilla on tällä hetkellä koossa 57 pistettä aikajaksolta.

Yksi ratkaiseva tekijä on vielä mainitsematta, nimittäin maalivahtipeli. Tuukka Rask pelasi hurmiossa konferenssifinaaleissa. Sellaista suoritusta ei ole nähty miesmuistiin. Corey Crawford on ollut hyvä, mutta pystyykö hän voittamaan Raskia? Tässä kysymyksessä vaakakuppini kallistuu suomalaisen puoleen. Mielestäni Rask on isojen pelien pelaaja. Tällä hetkellä hänen itseluottamuksensa on rautaa. Sitä on vaikea murtaa edes Chicagon supertähtien. Mutta uskon, että Bostonin tähdet pystyvät murtamaan Crawfordin. Maalivahtipeli voi jopa olla loppupeleissä se asia, joka ratkaisee mestaruuden.

Hienot finaalit ovat käsillä. Niistä tulee kuin shakkia jäällä. Nämä finaalit tarjoavat neljän T:n kombinaation: tunnetta, taitoa, taklauksia, tahtoa.

Kun viimeinen vihellys puhalletaan, toinen joukkue voittaa toisen Stanley Cupin lyhyen ajan sisään. Veikkaan, että tuo joukkue on Boston Bruins.

Nautitaan. Stanley Cup-finaalit ovat täällä.

Because It’s The Cup.

Tykkää Antti Eteläahon Kiekkokynä-blogista Facebookissa, niin pysyt ”änärin” menossa mukana!

Aiheet Boston Bruins Näkökulmat