Joka vuosi NHL:ssä lähes puolet joukkueista lopettaa kautensa runkosarjan viimeiseen otteluun. Näistä joukkueista jokainen pyrkii pärjäämään mahdollisimman pian paremmin, minkä saavuttamiseen toimiston työntekijät miettivät kuumeisena ratkaisuja.

Tässä artikkelissa hyppäämme Keskisen divisioonan kunkin playoffien ulkopuolelle jääneen joukkueen toimitusjohtajan saappaisiin selvittääksemme, mitä kussakin tilanteessa tulisi tehdä.

Winnipeg Jets

Winnipeg Jetsin ensimmäinen tehtävä on tietysti hankkia uusi päävalmentaja. Paul Maurice erosi itse pestistään kesken kauden, ja apulaisvalmentaja Dave Lowry ei, yllättävää kyllä, tuonut kaivattua muutosta seuran kulttuuriin.

Mark Scheifele on ties kuinka mones, joka äänestää jaloillaan, mutta samaan aikaan Kevin Cheveldayoff saa jatkaa tehtävässään myös ensi kaudella. Täysin tuoreen näkökulman tuova nuori tai eurooppalainen päävalmentaja olisi se virkistävä tuulahdus, jota tähän seuraan tarvittaisiin. Jets on niin vanhan liiton organisaatio, etten ihmettelisi jos Joel Quenneville käskyttäisi manitobalaisjoukkuetta ensi kaudella, onhan hän Cheveldayoffin tuttu pahamaineisilta Chicago Blackhawks -ajoilta.

Maalivahtipeli Jetsillä toimii, eikä puolustuksessakaan ole muuta vikaa kuin kärjen tylppyys, mutta hyökkäyksessä nähdään toivottavasti totaalinen mylläys. Palkkakatossa on tilaa 18 miljoonaa dollaria, josta vähennettäneen merkittävimpinä Eric Comrien ja Pierre-Luc Dubois’n jatkosopimusten verran. Huomionarvoista on myös se, että tällä hetkellä NHL-kokoonpanossa olevista hyökkääjistä on kiinnitetty vain kuusi.

Suurin kompastuskivi Jetsille on pelaajakehitys. Nuorille pelaajille ei tunnu löytyvän vastuuta millään ilveellä, vaikka Ville Heinolan ja Cole Perfettin kaltaisia huippulupauksia on ollut käytössä vuosien mittaan mielin määrin. Tänäkin vuonna sillä on New York Rangersiltä saadun ehdollisen varausvuoron ehtojen täyttymisestä riippuen yhdestä kahteen ykköskierroksen varausta, mutta niillä ei tee mitään, jos valittuja pelaajia ei päästä pelaamaan.

Chicago Blackhawks

Mikäli Blackhawks mielii rakentaa Patrick Kanelle ja Jonathan Toewsille vielä voittavan joukkueen, täytyy Marc-Andre Fleuryn lähtö paikata. Kevin Lankinen lienee se toinen maalivahti, mutta Collin Delia ei voi olla se kirittäjä. Dallas Starsista mahdollisesti vapautuva Braden Holtby voisi sopia, vähän epämieluisampina varavaihtoehtoina Alexandar Georgijev, Martin Jones, Mikko Koskinen tai kuka tahansa San Jose Sharksin kolmikosta.

Blackhawksin toimitusjohtaja Kyle Davidson on itse Chicago Sun-Timesin haastattelussa paljastanut sanoneensa tähtipelaajilleen, ettei organisaatio voi tietää, milloin se taas menestyy. Kanen ja Toewsin sopimukset umpeutuvat ensi kauden päätteeksi.

Kenties parasta seuralle olisikin päästää seuraikoneista irti suosiolla, jos heillä lähtöhaluja on. Nyt heidän sopimuksissaan on vielä kokonainen kausi jäljellä, minkä ansiosta vaihtoarvo on huomattavasti suurempi kuin se siirtotakarajalla olisi.

Kanestä ja Toewsistä voisi saada todella hyvät työkalut uudelleenrakennukseen, vaikka lyhyellä aikajänteellä playoff-mahdollisuudet heikkenevätkin. Pitkällä tähtäimellä Blackhawksilla olisi sen sijaan mahdollisuus taistella Stanley Cup -voitosta nopeammin.

Tällä hetkellä intiaaninuttujen palkkakatossa on tilaa reilut 21 miljoonaa dollaria, mutta sen ei pidä antaa hämätä. Sopimukset täytyy tänä kesänä sorvata Dylan Stromelle, Kirby Dachille, Dominik Kubalikille, Caleb Jonesille sekä halutessaan Erik Gustafssonille ja Calvin de Haanille.

Tämän jälkeen pitäisi vielä olla varaa maksaa kahdelle maalivahdille, sillä yhtäkään ei ole ensi kaudeksi kiinnitetty. Tällä sopimustilanteella on erittäin vaikea rakentaa edes playoff-tason joukkuetta, sillä jatkosopimuksienkin jälkeen aukkoja riittää.

Arizona Coyotes

Arizona Coyotesilla on laput silmillä kokoonpanoa katsellessa Blackhawksia paremmat eväät uudelleenrakentamiselle. Palkkakatossa on tilaa noin 34 miljoonaa dollaria, ja merkittäviä jatkosopimuksia täytyy tehdä vain Lawson Crouselle ja Barrett Haytonille, joiden palkat eivät tule vielä olemaan tähtitieteellisiä.

Coyotes on NHL-joukkueista se, jonka kohdalla kyseenalaistetaan eniten sitä, haluavatko pelaajat tehdä sopimusta sen kanssa. Pohjoisamerikkalaismedioiden mukaan jotkut NHL-agentit eivät suosittele pelaajiaan tekemään sopimusta kojoottinuttujen kanssa.

Ongelmaa tulee lähestyä hankkimalla pelaajia, joilla on mielellään valmiit sopimukset useammaksi vuodeksi. Coyotes teki jo niin Nick Ritchien kanssa, mikä näyttää loppukauden perusteella onnistuneen hyvin molemmin puolin.

Sean Monahan sopisi Coyotesiin kuin telkkä pönttöön. Hänen sopimuksensa loppuu jo ensi kauteen, mutta potentiaalia on huipputasolle, ja jos Calgary Flamesin entinen supertähti puhkeaa uudelleen kukkaan Arizonassa, voisi kanadalaissentteristä saada huomattavaa myyntivoittoa siirtotakarajalla.

Monahanin kaltaisia tapauksia tarvitaan pari jo sitäkin varten, että sopimusten arvo ylittää palkkalattian, mutta tärkeää on myös löytää nuoria huippulupauksia, jotka syystä tai toisesta eivät ole oman joukkueensa suosiossa. Muun muassa Vitali Kravtsov ja Juuso Välimäki voisivat olla hyviä kokeiluja.

Aiheet Arizona Coyotes Chicago Blackhawks Näkökulmat Winnipeg Jets