Joka vuosi NHL:ssä lähes puolet joukkueista lopettaa kautensa runkosarjan viimeiseen otteluun. Näistä joukkueista jokainen pyrkii pärjäämään mahdollisimman pian paremmin, minkä saavuttamiseen toimiston työntekijät miettivät kuumeisena ratkaisuja.

Tässä artikkelissa hyppäämme Tyynenmeren divisioonan kunkin playoffien ulkopuolelle jääneen joukkueen toimitusjohtajan saappaisiin selvittääksemme, mitä kussakin tilanteessa tulisi tehdä.

Vegas Golden Knights

Vegas Golden Knights oli Läntisen konferenssin yllättävin pudotuspeleistä rannalle jäänyt joukkue. Merkittävä syy Stanley Cup -suosikkeihin kuuluneen ryhmän kauden epäonnistumiseen löytyy sairastuvalta, mutta pelkästään sen taakse ei voida Sin Cityssä piiloutua.

Maalivahtiosastolla riittää pohdittavaa. Robin Lehner ei ollut eliittitasolla, eikä hän ole mediatietojen mukaan erityisen mielissään saamastaan kohtelusta tällä kaudella. AHL:stä NHL-kokoonpanoon nostettu Logan Thompson esiintyi lupauksia herättävästi, tilastollisesti hieman ruotsalaiskollegaansa paremmin.

Lehnerin tilanne saattaa elää vielä rajustikin kesällä. Hänen pitämiseksi tyytyväisenä ritaripaidassa saatetaan vaatia toimitusjohtaja Kelly McCrimmonin tai päävalmentaja Peter DeBoerin eroa, sillä huhuissa on väläytelty jopa NHL:n ja sen pelaajayhdistys NHLPA:n puuttumista asiaan.

Golden Knightsilla on yhä voittamaan kykenevä kokoonpano, johon ei kannata liikaa koskea. Rungon pitäminen kasassa vaatii kuitenkin pieniä toimenpiteitä.

Jos Laurent Broissoit kelpaa jollekin, säästäisi vuoden 2017 laajennusjoukkue jo parisen miljoonaa. Jevgeni Dadonovin viiden miljoonan dollarin sopimus yritettiin heivata pois jo siirtotakarajalla, mikä varmasti toistuu kesällä.

Näillä peliliikkeillä palkkakaton alle jäisi noin seitsemän miljoonaa dollaria tilaa. Se on edelleen liian vähän Nicolas Haguen, Nicolas Royn ja Reilly Smithin jatkosopimuksille, joista viimeisenä mainittu jäänee väkisinkin tekemättä. Tästä huolimatta Golden Knights olisi yhä menestysvalmis joukkue.

Vancouver Canucks

Brittiläisessä Kolumbiassa toivotaan Vancouver Canucksin faneja ja pukukoppia myöten, että Bruce Boudreau saa jatkaa kanadalaisjoukkueen päävalmentajana. Kesken kauden päävalmentajaksi nimetty luotsi käänsi kurssin totaalisesti sekä joukkueen että yksittäisten pelaajien kannalta. Yksi- tai kaksivuotinen sopimus kävisi järkeen muistaen kanadalaisen 67 vuoden iän ja kokemattomuuden huippumenestyksestä, etenkin pitkäaikaisesta sellaisesta.

Maalin suulla Thatcher Demko on selkeä ykkönen, ja hyvä sellainen onkin. Jaroslav Halak oli ihan kohtuullinen paikkaaja, mutta kenties 36-vuotiaan slovakin tilalle olisi aika hankkia paikkaaja, ellei Spencer Martinin lupaavat otteet herättäneet luottamusta jo kuuden ottelun perusteella. Kenties Harri Säterin hankkiminen tryoutille ei olisi huono idea, ellei Arizona Coyotes tee jatkosopimusta kokeneen suomalaisveskarin kanssa.

Canucksilla on mahdollisuus riehua vapaiden agenttien markkinoilla. Brock Boeserin vajaan kuuden miljoonan sopimuse on katkolla, mutta siihen ei kulu koko 14 miljoonan dollarin tila palkkakaton alla.

Puolustus on Canucksin selkein kehityskohta. Quinn Hughesin muodostama kärki on varsin kapea Oliver Ekman-Larssonin ollessa vain varjo parhaista vuosistaan, eikä Tyler Myerskaan ole aivan eliittitasoa.

Hyökkäyksessä kärkiketjut ovat kohtuullisella mallilla, joskin yhdelle huippulaiturille voisi olla kysyntää.

San Jose Sharks

San Jose Sharksin lähiaikoina palkattavan uuden GM:n ensimmäinen tehtävä on pohtia, mitä tehdä maalivahtiosaston suhteen. James Reimer ja Adin Hill ovat kiinnitettynä monen miljoonan dollarin sopimuksilla ensi kaudeksi, mutta jostain pitäisi löytyä paikka myös Kaapo Kähköselle.

Tilastollisesti heikoin lenkki on Hill. 197-senttisellä veräjänvartijalla etuna on kuitenkin 25 vuoden ikä, joka on yhdeksän vähemmän kuin Reimerilla. Oli miten oli, jommasta kummasta täytyy päästä eroon, sillä Kähkönen on joukkueen arvokkain maalivahti.

Palkkakatossa tilaa on noin yhdeksän miljoonaa dollaria. Tähän kun ynnää vielä Reimerista tai Hillistä säästettävät reilut kaksi miljoonaa dollaria, niin Kähkösen ja puolustaja Mario Ferraron jatkosopimusten jälkeen jää vielä paljon käytettävää vapaiden agenttien markkinoilla.

Eniten vahvistusta kaipaa puolustus. Erik Karlssonin, Brent Burnsin ja Marc-Edouard Vlasicin muodostamaan pakkikolmikkoon on sijoitettu jo 26,5 miljoonaa dollaria, mutta kukaan heistä ei ole enää sopimuksen allekirjoittamispäivän vedossa, joten vahvistuksia vaaditaan.

Hyökkäyksessä rahaa menee Aleksander Barabanovin jatkosopimukseen, mutta rahaa jää vahvistukseen myös etulinjoille. Vahvistusta NHL-kokoonpanoon saattaa tulla myös lupausten kautta, joista muun muassa William Eklund, Tristen Robins, Thomas Bordeleau ja SHL:ssä huippukauden pelannut Max Veronneau kolkuttelevat NHL-ovia.

Anaheim Ducks

Anaheim Ducksilla pullat ovat hyvin uunissa, ja niiden väri on kaunis. Playoff-paikka oli toki vielä 11 voiton päässä, mutta toimitusjohtaja Pat Verbeekillä on millä mällätä siirtomarkkinoilla.

Palkkakaton alla on jäätävät, hieman päälle 40 miljoonaa dollaria tilaa, eikä erityisen suuria jatkosopimuksia tarvitse vielä tänä kesänä tehdä. Lienee toki hyvä jättää jonkin verran taskun pohjalle ensi vuonna umpeutuvan Trevor Zegrasin, Troy Terryn ja Jamie Drysdalen jatkosopimuksen varalle.

Toisaalta edellä mainitusta syystä ehkä juuri nyt menestysikkuna onkin sepposen selällään, ja siitä tulee pyrkiä kaikin voimin sisään. Mediahuhujen perusteella Verbeekin täytyykin rakentaa huipputason joukkue, mikäli mielii hiljentää tähtivahti John Gibsonin ulospääsyä vaativan vaikerruksen.

Josh Mansonin ja Hampus Lindholmin lähdön heikennettyä puolustusta merkittävästi maalivahtiosasto on ainoa osa-alue, joka ei kaipaa vahvistusta. Kesän draftissakin on hyvä mahdollisuus parantaa seuran tulevaisuudennäkymiä, sillä hallussa on kaksi ykkös- ja kaksi kakkoskierroksen varausta.

Seattle Kraken

Toinen Tyynenmeren divisioonassa siirtomarkkinoilla riehumaan yltyvä joukkue lienee Seattle Kraken. Vajaan 23 miljoonan dollarin tila palkkakaton alapuolella mahdollistaa parikin panostusta vapaisiin agentteihin, sillä omille pelaajille ei ole isoja jatkosopimuksia tulossa tänä vuonna.

Samat maalivahdit voinevat jatkaa myös ensi kauden, sillä huonoista torjuntaprosenteista ei voi Chris Driedgeriä ja Philipp Grubaueria syyttää. Puolustuksen runkokin on hyvällä mallilla, syvyyttä voisi toki kaivata hieman lisää.

Jäljelle jää hyökkäys, ja etenkin sen tulosyksikkö. Kraken teki koko NHL:n toiseksi vähiten maaleja, mihin täytyy reagoida.

Kakkoskorin pelureita etulinjalta löytyy, mutta terävin kärki loistaa poissaolollaan. Matthew Beniersin kokonainen NHL-kausi ja Jaden Schwartzin todennäköisesti terveempi ensi kausi parantavat tilannetta, mutta Nazem Kadrin tai Filip Forsbergin kaltaisen vonkaleen narraaminen loisi lisäpontta koko joukkueen tekemiseen.