Kuukauden treidi: Näin Edmonton Oilersin ja St. Louis Bluesin vuoden 2001 treidi vaikuttaa tänäkin päivänä

© Kuva: Getty Images

Kuukauden treidi on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tarkastellaan menneisyyden jättisiirtoja jälkiviisastellen. Vuosien päästä vastataan samaan kysymykseen, jota spekuloitiin jo siirron tapahduttua: ”Kumpi voitti?”

Vuonna 2001 Edmonton Oilers päätyi luopumaan supertähti Doug Weightistä. Oilersille vaihtokaupasta ei tullut ihan saman tason hyökkäyspään tuotantoa, mutta molemmat saivat diilistä mukavasti hyötyä.

St. Louis Bluesin osalta treidin vaikutus jatkuu tähänkin päivään asti ja kenties pidemmällekin.

Edmonton Oilers

Marty Reasoner
Jochen Hecht
Jan Horacek

Suomesta ei takuulla löydy montaa NHL:n seuraajaa, joille tshekkiläispuolustaja Jan Horacekin nimi olisi tuttu. Bluesin vuoden 1997 4. kierroksen varaus, joka vietti viisi kautta ammattilaisena Pohjois-Amerikassa, minkä aikana hän pelasi kuutta ECHL-ottelua vaille jokaisen AHL:ssä.

Marty Reasoner oli nöyrä kahden suunnan sentteri, joka liittyi Oilersin vahvuuteen 24 vuoden iässä. 95 ottelun NHL-ura pitkittyi 197:llä, kunnes osoite muuttui.

Reasonerin lisäksi Yan Stastny ja vuoden 2006 2. kierroksen varausvuoro siirtyivä Boston Bruinsin haltuun. Vuoden 2006 keväällä tapahtuneessa diilissä Edmontoniin muutti Sergei Samsonov.

Kuva: Getty Images

Kuten muidenkin uransa treidien jälkeen, Samsonovin aika uuden joukkueensa kanssa oli lyhyt. 19 ottelussa tehot 5+11=16 ja hävittyyn Stanley Cupin finaalisarjaan päättyneenä pudotuspelikeväänä 24 otteluun pistelukemat 4+11=15 kerännyt venäläishyökkääjä ei tehnyt jatkosopimusta Oilersin kanssa. Sivujuonteena, kakkoskierroksen varausvuoronsa Bruins käytti Milan Luciciin.

Jochen Hecht lopetti uransa toiseksi eniten NHL-otteluita pelanneena saksalaiskiekkoilijana. Sittemmin kolmanneksi kyseisessä tilastossa tipahtanut monipuolinen, hyvin luisteleva hyökkääjä edusti Oilersiä vain yhden kauden. Uran kolmas, täysi NHL-kausi kerrytti pistetiliä 40 pojon verran.

Kesällä 2002 matka jatkui NHL-uran loppuajaksi Buffalo Sabresiin. Oilers neuvotteli itselleen kaksi 2. kierroksen alkupään varausvuoroa saman vuoden draftiin.

Ensimmäinen näistä varausvuoroista oli koko toisen kierroksen ensimmäinen vuoro. Valinta osui maalivahti Jeff Deslauriersiin.

Deslauriers murtautui NHL:ään kaudella 2009-10 torjuen 48 NHL-ottelussa. Kauaa ilo ei kestänyt, sillä tuo oli ainoa kausi, jona kanadalaisvahti pääsi maalin suulle yli kymmenessä NHL-pelissä. Aloittavasta NHL-vahdista koko kauden farmissa viettäneeksi maalivahdiksi kesän aikana valahtaneen kassarin matka jatkui kaudelle 2011-12 Anaheim Ducksiin.

Numerolla 36 huudettiin Jarret Stollin nimi. Oikealta puoleltaan laukovassa sentterissä Oilers sai parannellun version Reasoneristä.

Kuva: Getty Images

Kohokohtana molemmissa päissä kenttää hyödyllisen Stollin uralla oli kauden 2004-05 työsulun jälkeinen 68 pisteen kausi, jonka aikana hän keräsi jopa 46 maalisyöttöä. Kanadan alle 20-vuotiaiden maajoukkueen ex-kapteeni ei ollut yhtään maanmiestään huonompi puolustamaan, mutta hyökkäyspäässä homma toimi paremmin. 50 pisteen raja ei kuitenkaan enää uudelleen NHL-uralla ylittynyt.

Kuuden vuoden palveluksen jälkeen Stoll sai lähteä. Varakapteenina edelliskauden toiminut hyökkääjä sai seurakseen Matt Greenen vaihdossa Los Angeles Kingsin Lubomir Visnovskyyn.

Visnovskya voidaan kutsua Slovakian Kimmo Timoseksi. Pienikokoinen, tasaisesti suorittava hyökkäävä puolustaja pelasi Edmontonissa vajaat kaksi kautta.

107 ottelun ja tehojen 18+45=63 jälkeen Visnovsky siirtyi keväällä 2010 Anaheim Ducksiin. Paluupostissa Oilers sai Ryan Whitneyn ja vuoden 2010 6. kierroksen varausvuoron.

Kuva: Getty Images

Whitney ei hyökkäyspään taidoillaan vetänyt vertoja Visnovskylle, mutta oli 16 senttiä slovakialaiskollegaansa pidempi. Uransa jälkeen Spittin Chiclets -ohjelmasta tunnettu pakki oli Oilers-uransa alussa tehokas, mutta loukkaantumisherkkä. Loukkaantumisherkkyys seurasi jenkkiä myös kahdella seuraavalla kaudella, mutta tehokkuus ei. Kaudelle 2013-14 hän siirtyi vapaana agenttina Florida Panthersiin.

Treidiketjun pysyminen hengissä on 6. kierroksen varausvuoron varassa. Silloinen GM Steve Tambellini valitsi numerolla Brandon Davidsonin.

Davidsonista ei ole tullut eturivin NHL-puolustajaa, mutta uran 180 NHL-peliä ei missään nimessä ole huono tulos kuudennen kierroksen varaukselle. Maaliskuussa 2017 kanadalaispakki vaihtui päikseen David Desharnais’hin.

Kaukana parhaiden pelivuosiensa tehokkuudestaan ollut Desharnais pelasi Oilersissä loppukauden keräten 18 ottelussa pistelukemat 2+2=4. Uutta sopimusta ei irronnut, vaan 170-senttinen keskushyökkääjä vaihtoi kauden päätteeksi joukkuetta New York Rangersiin.

Oilersin saavuttama hyöty: Oilers sai tästä siirrosta 997 NHL-ottelun verran hyötyä irti. Vuosina 2001-2017 vaikuttaneen treidin aikana edmontonilaisjoukkue pääsi neljästi pudotuspeleihin ja kerran karsintakierrokselle. Stanley Cupin finaaliin se ylsi kerran ja se voitti yhteensä neljä playoff-sarjaa.

Treidin ulkopuolelta lisätyt palaset: Yan Stastny, vuoden 2006 2. kierroksen varausvuoro ja Matt Greene.

St. Louis Blues

Doug Weight
Michel Riesen

Michel Riesen on tasoltaan Horacekia parempi, mutta ”Kuka *****?!” ei ole hänenkään kohdallaan suomalaiselta NHL:n seuraajalta aiheeton kysymys. Sveitsin kaikkien aikojen ensimmäinen ykköskierroksen NHL-varaus ei noussut kulttimaineeseen maan jääkiekkohistoriassa.

Ennen treidiä Riesen pelasi 12 NHL-ottelua tulokassopimuksensa viimeisellä kaudella. Oli syynä sitten alhainen kiinnostus kaksisuuntaiseen sopimukseen, koti-ikävä tai molemmat, ei Bluesin kanssa sopua jatkosta syntynyt. Treidin jälkeen Sveitsin pääsarjassa syntyi parhaimmillaan 37 maalia, mutta kotimaansa ulkopuolella hän ei enää koskaan pelannut.

Weight ei nimestään huolimatta ole, yhtään entisen Mestis-pakin uraa vähättelemättä, Yhdysvaltojen vastine Paavo Ylipainolle. Jenkkisentterin nimen luulisi olevan jokaiselle 2010-lukua ennen NHL:ää seuranneelle fanille tuttu ja miksei sen jälkeenkin, olihan hänellä lyhyt pesti New York Islandersin päävalmentajana. 20 kauden NHL-uran pelannut hyökkääjä rikkoi taalaliigassa 1200 pelin ja yli 1000 pisteen rajapyykit.

Bluesiin Weight siirtyi Oilersin kolmevuotisena kapteenina allaan 90 pisteen kausi. 180-senttinen pelinrakentaja kykeni nuottipaidassakin noin piste per peli -tahtiin ja vei joukkueen parhaimmillaan toiselle kierrokselle pudotuspeleissä.

Kuva: Getty Images

253 ottelua ja tehot 55+170=225 Bluesissa kerännyt Weight oli tammikuussa 2006 jälleen kauppatavaraa, ja tie vei yhdessä todennäköisesti tärkeänä osana tätä treidiä olleiden Erkki Rajamäen NHL-oikeuksien kanssa Carolina Hurricanesiin. Missourin kiekkoylpeys sai Jesse Boulericen, Mike Zigomanisin, Magnus Kahnbergin NHL-oikeudet, vuoden 2006 1. kierroksen varausvuoron sekä vuosien 2006 ja 2007 4. kierroksen varausvuorot.

Boulericen kädet kävivät kaukalossa lähinnä nyrkkihippasilla. 172 NHL-ottelun tehopisteet 8+2=10 ja 333 jäähyminuuttia kertovat paljon. Bluesissa nyrkkisankari pelasi 12 ottelua ennen kuin siirtyi vapaana agenttina AHL:ään.

Zigomanis oli oman aikansa Brandon Pirri. AHL:ssä pisteitä syntyi, mutta NHL:ssä tehoja ei vain löytynyt. Tämä ei Bluesissa muuttunut, ja kauden päätyttyä matka jatkui vapaana agenttina Coyotesiin.

Kahnbergin ura Ruotsissa oli mittava, mutta Pohjois-Amerikassa ura jäi Blues-organisaatiossa pelattuihin 17 AHL-otteluun. Näiden jälkeen 26-vuotias hyökkääjä palasi takaisin kotiinsa Frölunda HC:n seuraikoniksi.

Vuoden 2007 varaustilaisuudessa silloinen GM John Davidson huusi neljännellä kierroksella Cade Fairchildin nimen. Jenkkipuolustaja pelasi hyvän ammattilaisuran, mutta NHL:ssä otteluita kerääntyi vain viisi. Enemmän kokemusta hänelle kertyi muun muassa Liigasta, kun Dinamo Riiasta potkut saanut puolustaja pelasi uransa viimeisellä kaudella 2018-19 KalPassa 41 ottelun verran.

Vuotta aiemmin neljännen kierroksen varausvuorolla kykyjenetsijät saivat sulan hattuunsa suosittelemalla Reto Berraa. Sveitsiläismaalivahti selvitti tiensä NHL:ään asti, mutta ei Bluesissa.

Huhtikuussa Berran NHL-oikeudet, puolustaja Mark Cundari ja vuoden 2013 1. kierroksen varausvuoro siirtyivät Flamesin haltuun. Blues sai tällä panostuksella puolustuksensa vahvistukseksi Jay Bouwmeesterin.

Kuva: Getty Images

Bouwmeester pelasi parhaat vuotensa ennen 2010-luvun alkua Florida Panthersissä, mutta myös Bluesissa peli kulki. Nuottinutussa pelejä kertyi noin seitsemän kauden ajalta 490 kappaletta.

Vuonna 2019 sulavasti luistelevasta jätistä tuli viimeisin Triple Gold Clubin jäsen, kun hän nosti 35-vuotiaana Stanley Cupia ensi kertaa. World Cupin kaksinkertaisena voittajana Bouwmeester on myös harvalukuisen, mutta epävirallisen Quadruple Gold Clubin jäsen.

Weight-diilin viimeisenä kauppatavarana oli vuoden 2006 1. kierroksen varausvuoro. Se oli numero 30, mutta se vaihdettiin viittä pykälää ylemmäksi uhraamalla myös saman vuoden 3. kierroksen varausvuoro.

Numerolla 25 Blues valitsi Patrik Berglundin. Suoraan Allsvenskanista ilman yhtäkään AHL-ottelua NHL:ään tiensä raivannut ruotsalainen iski 20-vuotiaana tulokkaana 47 pisteen kauden.

Kuva: Getty Images

Avioliitto Berglundin ja Bluesin välillä oli pitkä ja onnellinen. Kymmenen kauden yhteiseloon mahtui 694 ottelua, jotka riittivät tehoihin 168+154=322.

Liiton rikkoutuminen on surullisen kuuluisa. Vuonna 2018 Berglund ei agenttinsa kanssa muistanut määrättyyn päivämäärään mennessä antaa sopimukseensa kuulunutta listaa joukkueista, joihin häntä ei saisi treidata. Blues käytti tilaisuuden tullen tilanteen hyväkseen.

Berglund, Vladimir Sobotka, Tage Thompson, vuoden 2019 1. kierroksen varausvuoro ja vuoden 2021 2. kierroksen varausvuoro päätyivät Buffalo Sabresiin vuosi ennen Bluesin Stanley Cup -voittoa. Toiseen suuntaan liikkui Ryan O’Reilly.

O’Reillysta tuli mestaruusjoukkueen avainpelaaja. Jokaisen runkosarjaottelun Blues-uransa ensimmäisellä kaudella pelannut luottosentteri nakutti 77 pistettä, ja pudotuspelien 26 ottelussa syntyivät tehot 8+15=23.

Kirjoitushetkellä neljättä kauttaan uudessa joukkueessaan pelaava O’Reilly on päättänyt toistaiseksi jokaisen kautensa vähintään 70 pisteen tahdilla täyden runkosarjan ottelumäärään suhteutettuna. Colorado Avalanchen kakkoskierroksen varaus toimii toista kauttaan Bluesin kapteenina.

Bluesin saavuttama hyöty: Menossa on 21. kausi, jona tämä treidi vaikuttaa. Vaihtokaupoista saaduista pelaajista on kirjoitushetkellä saatu hyötyä irti 1697 NHL-ottelun verran. Tänä aikana Blues on selvittänyt tiensä pudotuspeleihin 13 kertaa, voittanut Stanley Cupin ja yhdeksän playoff-sarjaa.

Treidin ulkopuolelta lisätyt palaset: Erkki Rajamäen NHL-oikeudet, Mark Cundari, vuoden 2013 1. kierroksen varausvuoro, Vladimir Sobotka, Tage Thompson, vuoden 2019 1. kierroksen varausvuoro ja vuoden 2021 2. kierroksen varausvuoro.

Kumpi voitti?

Oilers sai kokoonpanoonsa parhaimmillaan hyviä keskiketjujen pelaajia, jos ranskalaisen visiitin tehnyttä Samsonovia ei lasketa. Se pääsi kerran finaaliin, mihin Samsonov ja Stoll kieltämättä vahvasti vaikuttivat.

Muina 16 kautena Oilers voitti yhden playoff-sarjan, mikä on karua kertomaa kyvyttömyydestä rakentaa pitkäaikaista menestystä. Oilers ei paljoa tuhlaillut hyödykkeitään, mutta ei se paljoa voittanutkaan.

Bluesin tarina on hyvin erilainen. Se ei epäröinyt laittaa kaikkea likoon Stanley Cup -pokaalin eteen, mikä tuotti tulosta.

O’Reilly oli heittämällä yksi mestarijoukkueen tärkeimmistä pelaajista, ja Bouwmeesterkin pelasi kaudella 2018-19 vielä mukiinmenevästi ennen osittain terveydellisistä syistä mönkään mennyttä jäähyväiskauttaan. Ottelumäärät eivät ole käytettyjen hyödykkeiden takia suoraan verrattavissa toisiinsa, mutta kyllä Blues tämän treidiketjun voiton on jo varmistanut.


Washington Capitals – Vegas Golden Knights | Takooko Ovetshkin overin himaan? ⭐️⭐️½