Kuukauden treidi: 24-vuotiaan pistenikkarin siirto käynnisti supertähtiä vilisevän treidiketjun

Kuukauden treidi on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tarkastellaan menneisyyden jättisiirtoja jälkiviisastellen. Vuosien päästä vastataan samaan kysymykseen, jota spekuloitiin jo siirron tapahduttua: ”Kumpi voitti?”

Mark Recchi on kaikkien aikojen seitsemänneksi eniten NHL-otteluita pelannut ja 12. eniten pisteitä nakuttanut pelaaja, joka ei nuorena ollut kuullut toisen kauden kirouksesta. 67 pisteen tulokaskautta seurasi 113 tehopisteen iloittelu, joka päättyi Stanley Cupin juhlimiseen.

Pittsburgh Penguins pärjäsi myös tulevalla kaudella, joten se halusi hankkia joukkueeseensa kokemusta ja laajuutta kokoonpanoon. Tämän seurauksena 24-vuotias lähes sadan pisteen tahdissa ollut Recchi laitettiin lihoiksi kolmen joukkueen kaupassa Philadelphia Flyersin ja Los Angeles Kingsin kanssa vuonna 1992, mikä käynnisti pitkän, todellisia huipputähtiä sisältävän vaihtokauppojen ketjun.

Philadelphia Flyers

Mark Recchi
Vuoden 1992 1. kierroksen varausvuoro

Aloitetaan lämmittelymielessä varausvuorosta. Se nimittäin meni aivan vihkoon, sillä varaus numero 15 käytettiin Jason Boweniin.

Kanadalaishyökkääjä oli jo junioreissa ihan puhtaasti tappelijan roolissa. Hän pelasi 73 ottelua viiden kauden aikana Philadelphia Flyersissa, kunnes syksyllä 1997 hänet vaihdettiin päikseen Tampa Bay Lightningin niin ikään paljon tappelevaan Brantt Myhresiin, joka 23 pisteetöntä NHL-ottelua pelattuaan päätyi vapaille markkinoille. Sivuhuomiona, Bowen päätyi lopettamaan uransa 33-vuotiaana ryhtyäkseen kokiksi.

Sitten paneudutaan Flyersin saamaan herkkupalaan eli Recchiin. Kahdella seuraavalla kokonaisella kaudella kanadalaislaituri tykitti yhteensä käsittämättömät 240 pistettä. Kolmas kausi lähti vähän tahmeammin ja rikkonaisemmin liikkeelle, mikä sai Flyersin menettämään kärsivällisyytensä jo kymmenen pelin jälkeen.

Recchi ja vuoden 1995 3. kierroksen varausvuoro menivät Montreal Canadiensin haltuun Flyersin saadessa John LeClairin, Eric Desjardinsin ja Gilbert Dionnen. Kaksi ensimmäistä olivat iso osa seuraavan kymmenen vuoden kohtuullista Flyers-menestystä. Jos muistelet, että Recchi olisi ollut pidempäänkin Flyersissa, niin pienenä sivujuonteena hänet treidattiin vuonna 1999 takaisin philadelphialaisjoukkueeseen.

Aloitetaan draaman kaaren kannalta loogisesti siitä heikoimmasta lenkistä eli Dionnesta. Ennen treidiä hän oli juuri 24 vuotta täyttäneenä vasta tullut parhaaseen peli-ikään, ja vaikutti tasaiselta 45 pisteen pelaajalta, jolla on potentiaalia enempäänkin.

Tähän nähden hän oli suuri pettymys. Kuuluisamman isoveljensä Marcel Dionnen varjossa pelanneella laiturilla oli vaikeuksia mahtua kokoonpanoon, joten 22 ottelun jälkeen Flyers asetti hänet siirtolistalle. Florida Panthers poimi Dionnen siirtolistalta, mutta NHL-ura jäi viiden ottelun mittaiseksi tästä eteenpäin.

Desjardins oli huipputason pakki, joka pelasi uransa loppuun Flyersissa. Flyers-uraan mahtui kaksi valintaa tähdistöotteluun ja kaksi valintaa NHL:n toiseen tähdistökentälliseen. Desjardins on myös seurahistorian toiseksi eniten pisteitä ja playoffeissa eniten maaleja tehnyt puolustaja.

Kapteeninkin merkkiä rinnassaan kantanut kanadalaispuolustaja lopetti uransa pariin rikkonaisempaan kauteen. Toiseksi viimeinen oli hänen 17 NHL-kauden mittaisen uransa ainoa, jona hän ei päässyt pelaamaan pudotuspeleissä, kun vuoden 2004 playoffit jäivät väliin loukkaantumisen takia. Flyersissa Desjardinsilla otteluita tuli 738 kappaletta.

LeClairin tarina Flyersissa on hyvin samanlainen. Kymmenen Flyers-kauden aikana hänet valittiin kahdesti NHL:n ensimmäiseen ja kahdesti toiseen tähdistökentälliseen. Kahtena ensimmäisenä kokonaisena kautena hän teki kunakin 97 pistettä. Työsulkukauden 2004-05 jälkeen LeClair siirtyi vapaana agenttina Pittsburgh Penguinsiin.

Flyersin saavuttama hyöty: Tämän treidin vaikutus kesti 13 kauden ajan, ja kolmea ensimmäistä lukuunottamatta jokaisella kaudella Flyers nähtiin pudotuspeleissä. Se oli kerran Stanley Cup -finaaleissa ja voitti yhteensä 11 ottelusarjaa. Treidiketjun pelaajat pelasivat yhteensä 1682 ottelua Flyersissa, mihin ei luonnollisesti lasketa Recchin vuoden 1999 paluun jälkeisiä otteluita.

Ketjun ulkopuolelta lisätyt palaset: 3. kierroksen varausvuoro

Los Angeles Kings

Paul Coffey

Los Angeles Kings olisi voinut saada jättipotin tässä vaihtokaupassa, sillä se sai riveihinsä yhden kaikkien aikojen puolustajista 30-vuotiaana. Paul Coffey vietti organisaatiossa vain noin vuoden ja sai sinä aikana tulosta aikaan. 60 ottelussa kertyi pistelukemat 9+53=62.

Alkuvuodesta 1993 Coffey sai kuitenkin lähteä Detroit Red Wingsiin Sylvain Couturierin ja Jim Hillerin kanssa. Kings-paidan ylleen pukivat Gary Shuchuk, Marc Potvin ja Jimmy Carson. Coffey oli erinomainen Red Wingsissä ja valittiin muun muassa NHL:n parhaaksi puolustajaksi toisella kokonaisella kaudellaan siellä.

Shuchuk oli AHL:ssä hirmutehoja nakuttanut pelaaja, mutta NHL:ssä pienikokoinen hyökkääjä ei kunnollista läpimurtoa tehnyt. 126 peliä Kingsissä toivat vain 36 pistettä. Shuchuk lähti valloittamaan Eurooppaa vuonna vuonna 1997 ja pelasi suurimman osan loppu-urastaan siellä.

Potvin oli tappelija, joka täytti 26 vuotta juuri treidipäivänä. 14 NHL-peliä ennen siirtoa pelannut Hall of Fame -puolustaja Denis Potvinin serkku sai Kingsissä 23 NHL-peliä ennen treidiään heti saman vuoden syksynä 1993.

Vaihtokaupassa Hartford Whalersin kanssa Kings sai Doug Houdan. Houda oli pitkälti saman roolin pelaaja, jonka ura Kingsissä ei myöskään ollut erityisen pitkä. Vuoden 1994 kesällä kauppaa käytiin Buffalo Sabresin kanssa, ja Los Angelesiin muutti Sean O’Donnell.

O’Donnell oli 22-vuotias puolustaja, joka ei ollut treidin aikaan pelannut peliäkään NHL:ssä. Kingsissä kovaotteinen stay-at-home-pakki kuitenkin löi läpi. O’Donnell pelasi kuusi kautta Kings-organisaatiossa, yhtä vaille kaikki kokonaan NHL:ssä. Kings-paidassa vyölle kertyi 381 NHL-ottelua, kunnes kanadalainen päätyi vuoden 2000 laajennusdraftissa Minnesota Wildin ensimmäiseen NHL-kokoonpanoon.

Carsonin piti olla tämän treidin suurin tähti. Entinen Kingsin varaus numero 2 oli nakuttanut tehoja piste per peli -tahtiin Red Wingsissä, mutta Kingsissä ei enää sujunut samaan malliin. Wayne Gretzkyn jälkeen NHL-historian toiseksi nuorimpana 100 maaliin yltänyt hyökkääjä oli varjo entisestään, sillä 59 pelissä syntyi vain 33 pistettä. Gretzky-vertailu on osuva, sillä hän oli aikoinaan osa treidiä, joka toi The Great Onen Kings-paitaan.

Tammikuussa 1994 Kingsin kärsivällisyys loppui, ja Carson sai lähteä Vancouver Canucksiin. Canucks antoi paluupostissa Dixon Wardin. Tämä vaikuttaa kuolevalta ketjulta, mutta se on kaikkea muuta.

Ward poti Canucksissa toisen kauden kirousta, sillä tulokaskauden 52 pistettä vaihtui seitsemään pisteeseen 33 ottelussa. Kingsissä tehot olivat loppukauden vastaavalla tasolla, joten vahinko laitettiin muutaman muun palasen kanssa kiertämään.

Ward, Kelly Fairchild, Guy Leveque ja myöhemmin Suomessa uraa tehnyt Shayne Toporowski saivat lähteä Toronto Maple Leafsiin syksyllä 1994 ja takaisin Kings sai Eric Lacroix’n, Chris Snellin ja vuoden 1996 4. kierroksen varausvuoron.

Tämä oli ensimmäinen kolmesta kerrasta, kun Lacroix treidattiin uransa aikana Kingsiin, joka kauppasi tämän vain kerran toiseen joukkueeseen. Tämän treidin jälkimainingeissa Lacroix pelasi 117 NHL-ottelua Losissa ja keräsi näissä tehot 25+23=48, kunnes päätyi vapaana agenttina Colorado Avalancheen.

Snell nakutti puolustajan paikalta hirmutehoja AHL:ssä. Treidiä edeltävänä kautena 75 pelissä 96 pistettä saalistanut kanadalainen oli aikansa T.J. Brennan. Todellinen NHL-läpimurto jäi tekemättä myös Snellillä, sillä Kingsissä reilun vuoden aikana saadut 32 peliä jäivät viimeisiksi ennen tammikuun 1996 treidiä New York Rangersiin.

Kings sai vaihtokaupassa Steve Larouchen. Larouche pelasi urallaan enemmän pelejä SM-liigassa kuin NHL:ssä. Lukosta tuttu kanadalaishyökkääjä pelasi loppukauden pääosin farmijoukkueessa, mutta seitsemän ottelua Kingsissä toivat tehot 1+2=3. Tämän jälkeen matka jatkui vapaaksi agentiksi silloin AHL:n kanssa kilpailleeseen IHL:ään.

Toistaiseksi 4. kierroksen varausvuorosta. Kings käytti kyseisen varausvuoron hyvin, sillä sen kykyjenetsijät löysivät todella pätevän pelaajan varausvuoroon nähden, Eric Belangerin.

Belangerista muodostui pätevä pelaaja Kings-hyökkäyksen top 9:ään ja hän pelasi urallaan yli 800 ottelua NHL:ssä. Kings-paidassa näistä tuli 323 kappaletta ennen kuin hänet treidattiin syksyllä 2006.

Carolina Hurricanes sai Belangerin lisäksi Tim Gleasonin Kingsin saadessa Oleg Tverdovskyn ja Jack Johnsonin. Gleason ja Belanger olivat toki hyviä, Tverdovskylla oli peliotteista päätellen jo suurin motivaatio ohi, mutta Johnson oli Hurricanesin kannalta todella iso hinta maksaa näistä pelaajista.

Tverdovskyn Kings-ura on nopeasti läpikäyty. Juuri toisen Stanley Cupinsa voittanut venäläis-ukrainalainen ei saanut itseään enää NHL-kaukaloissa vaadittavaan kuntoon, ja 26 NHL-ottelun kausi jäi hänen viimeisekseen Pohjois-Amerikassa.

Edellisvuonna varaustilaisuuden kolmantena varattu Johnson oli jättimäinen hankinta Kingsin takalinjoille. Michiganin yliopistossa pelannut jenkkipakki kotiutettiin NHL:ään treidikautena ilman yhtäkään AHL-peliä.

Johnson teki Kings-uran loppupuolella puolustajaksi hyviä tehoja, mutta omissa soi. Hän oli joukkueensa miinuskuningas kolme ja puoli kautta putkeen, kunnes hänet treidattiin 343 NHL-pelin jälkeen Columbus Blue Jacketsiin keväällä 2012. Kings antoi Johnsonin lisäksi vuoden 2013 ykköskierroksen varauksen saadakseen Jeff Carterin.

Carter toi tullessaan menestyksen. Ensimmäinen ja kolmas kausi päättyivät molemmat Stanley Cup -juhliin kanadalaishyökkääjän ollessa tärkeä runkopelaaja joukkueelleen. Noin yhdeksän vuoden aikana loukkaantumisten sävyttämälle Kings-uralle mahtui 580 NHL-ottelua, joissa kerääntyi tehot 194+189=383.

Kingsin viimeinen liike tässä ketjussa onkin tuoreessa muistissa. Carter treidattiin menneenä keväänä Penguinsiin, joka antoi vaihtokaupassa vuoden 2022 3. kierroksen ja vuoden 2023 4. kierroksen varausvuoron. Jälkimmäinen näistä siirtyy kierrosta aiemmaksi, jos 36-vuotias kanadalainen pelaa ensi kaudella vähintään 50 ottelua Pensin riveissä.

Tämä tarkoittaa sitä, että tämän treidin vaikutukset jatkuvat edelleen. Niin pitkältä kuin tämä ketju kuulostaakin, niin se on todellisuudessa alkanut jo Kingsin laajennusdraftista vuodelta 1967. Ketjun näet tästä linkistä tai alta.

Kingsin saavuttama hyöty: Kolme kertaa Stanley Cup -finaaleissa, kaksi mestaruutta. 13 kautta 29:stä playoffeissa, 14 voitettua ottelusarjaa ja 2156 NHL-ottelua

Ketjun ulkopuolelta lisätyt palaset: Sylvain Couturier, Jim Hiller, Kelly Fairchild, Guy Leveque, Shayne Toporowski, Tim Gleason ja 1. kierroksen varaus

Sportsnet Stats

@SNstats

Sportsnet Stats

@SNstats

1967: Kings select Gord Labossiere in Expansion Draft

1971: Kings trade Labossiere to Canadiens in package for Ralph Backstrom

1973: Kings trade Backstrom to Black Hawks for Dan Maloney

1975: Kings trade Maloney to Red Wings in package for Marcel Dionne

261

11

6:00 PM · Apr 12, 2021

1987: Kings trade Dionne to Rangers in package for Bob Carpenter

1989: Kings trade Carpenter to Bruins in package for Steve Kasper

1991: Kings trade Kasper to Flyers in package for Jeff Chychrun

1992: Kings trade Chychrun to Penguins in package for Paul Coffey

46

2

6:00 PM · Apr 12, 2021

Sportsnet Stats

@SNstats

Sportsnet Stats

@SNstats

1993: Kings trade Coffey to Red Wings in package for Jimmy Carson

1994: Kings trade Carson to Canucks for Dixon Ward

1994: Kings trade Ward to Maple Leafs for a draft pick that became Eric Belanger

44

2

6:00 PM · Apr 12, 2021

2006: Kings trade Belanger to Hurricanes in package for Jack Johnson

2012: Kings trade Johnson to Blue Jackets in package for Jeff Carter

2021: Kings trade Carter to Penguins for conditional 2022 3rd and 2023 4th round picks

147

7

6:00 PM · Apr 12, 2021

Pittsburgh Penguins

Kjell Samuelsson
Rick Tocchet
Ken Wregget
Vuoden 1993 3. kierroksen ehdollinen varausvuoro

Aloitetaan rakkaasta länsinaapuristamme. Kjell Samuelssonia sanottaisiin rapakon takana late bloomeriksi. 26-vuotiaana NHL:ään varattu ruotsalainen oli tämän treidin aikaan 34-vuotias, mutta uraa oli iästä huolimatta vielä paljon jäljellä.

Kaksimetrinen puolustaja voitti heti vuonna 1992 Penguinsissa Stanley Cupin ja jatkoi Pens-uraansa vielä kolme kautta siitä eteenpäin. 183 ottelua myöhemmin Samuelsson päätyi vapaaksi agentiksi ja palasi Flyersiin.

Ken Wregget oli ihan kohtuullinen maalivahti Penguinsille. Stanley Cup -keväänä hän ei vielä saanut suurta vastuuta torjuntatöistä, mutta oli useamman vuoden toimiva tandemi Tom Barrasson kanssa. 3. kierroksen varausvuoro käytettiin David Rocheen, joka oli rikkovan roolin pelaaja, muttei täysin kädetön.

Wregget sai torjua reilun kuuden kauden aikana 212 runkosarjan ottelussa ja Roche pääsi NHL-kokoonpanoon 132 kertaa kahden ensimmäisen ammattilaiskautensa aikana, kunnes kesällä 1998 sattumoisin juuri heidät kaksi laitettiin samaan Calgary Flamesin kanssa tehtyyn treidiin. Penguins hyötyi heidän luopumisestaan saamalla organisaatioonsa Todd Hlushkon ja German Titovin.

Hlushkosta ei ollut pingviiniparvelle paljoa apua, sillä hän ei pelannut runkosarjassa peliäkään NHL:ssä. Pudotuspeleissä hän pääsi kokoonpanoon kahdesti, mutta seuraavalla kaudella ura jatkui Saksassa, josta hänellä on muistona yhdet mestaruusjuhlat.

Titov oli Penguinsille huomattavasti hyödyllisempi. 135 ottelussa TPS:stä NHL:ään ponnistanut venäläishyökkääjä keräsi jopa 98 pistettä, mutta toisena kautenaan hänet treidattiin Edmonton Oilersiin. 34-vuotias hyökkääjä vaihdettiin muutamaa vuotta nuorempaan Josef Beranekiin.

Beranek ei ollut yhtä tehokas, ja tshekkisentterin Penguins-ura jäi reilun kauden mittaiseksi. 83 ottelun ja 30 tehopisteen jälkeen hyökkääjä vietti loppu-uransa kotimaassaan.

Rick Tocchet on nuorelle sukupolvelle tuttu lähinnä valmentajana, mutta hän oli todella kova pelaaja. Flyersissa parhaimmillaan 96 pistettä nakuttaneesta joukkueen kapteenista oli vaikea päästää irti, ja hän laittoikin Flyersin katumaan treidiä saman tien.

Keväällä 1992 Tocchet latoi runkosarjan loppuun pingviininutussa 19 otteluun 30 pistettä ja oli kannujuhliin päättyneissä pudotuspeleissäkin kovassa tikissä tehden 19 pistettä 14 ottelussa. Ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan Penguinsissä kanadalainen murskasi piste- ja maaliennätyksensä lukemilla 48+61=109. Raivoisana kilpailijana tunnettu Tocchet keräsi samalla 252 jäähyminuuttia.

Toinen 183-senttisen voimanpesän kokonainen kausi oli rikkonainen. Hän oli pelikunnossa vain 51:ssä runkosarjan ottelussa ja sai niissä aikaan tehot 14+26=40.

Penguins haisteli kovaotteisen 30-vuotiaan laiturin aloittaneen pelityylistään kertyneiden verojen maksamisen terveytensä kustannuksella ja päätti luopua Tocchetista. Vaihtokauppaan lyötiin 2. kierroksen varausvuoro kaupantekijäisiksi ja kesällä 1994 Luc Robitaille liittyi pittsburghilaisjoukkueeseen.

Robitaillessa Penguins sai lajin Hall of Fameen matkalla olleen supertähden. Penguinsistä kanadalaishyökkääjää ei kuitenkaan muisteta, sillä hänenkin kohdallaan oli loukkaantumisia ja hän pelasi vain puolet kaudesta. Pens ei nähnyt Robitaillea ratkaisuksi alkuperäiseen ongelmaan ja kesällä 1995 hän ja tyly ruotsalaispakki Ulf Samuelsson saivat lähteä.

Rangers antoi Penguinsille vastapalveluksena Petr Nedvedin ja Sergei Zubovin. Zubov pelasi upean kauden Penguinsissä. 66 pistettä 64 peliin on puolustajalle todella kova saavutus muistaen myös sen, että tuon ajan Pens teki hurjan määrän pisteitä. Vertailukohtana voidaan pitää esimerkiksi seuraavaksi parhaan puolustajan pistemäärää 34.

Keväällä Penguins menetti 3-2-johdon konferenssifinaaleissa, ja joidenkin teorioiden mukaan syyksi katsottiin puolustus. Zubov 185-senttisenä eikä erityisen lihaksikkaana puolustajana nähtiin ongelmana, ja oltuaan vuoden uudessa joukkueessaan venäläinen sai lähteä Dallas Starsiin vaihtokaupassa Kevin Hatcheriin.

Hatcher ei missään nimessä ollut huono, mutta ei missään nimessä samaa tasoa kuin Hall of Fameen myöhemmin nimetty Zubov. 190-senttisenä hän oli toki isokokoisempi ja kykeni 105 kilon elopainollaan paremmin pitämään pelaajia pois maalin edestä, mutta oli neljä vuotta vanhempi ja selkeästi heikompi, vaikkakin hyvä, hyökkäyspäässä.

Hatcher pelasi Penguinsissä kolme kautta ja 220 ottelua, kunnes hänet siirrettiin kauden 1999-2000 alla Rangersiin vaihdossa Peter Popoviciin. Ruotsalaispuolustaja Popovicin kohdalla oltiin päädytty jo valovuoden päähän Zubovista, sillä vaikka kokoa oli jo 198 senttimetriä, ei hänen vaikutuksensa peliin ollut kovinkaan erikoinen. Yksi kausi pingviinipaidoissa oli tarpeeksi, ja sen jälkeen Popovic päätyi sopimuksettomana vapaaksi agentiksi.

Nedved oli loistava pelaaja joukkueelleen. Odotuksiin nähden penkin alle Rangersissä menneen kauden jälkeen Penguins sai hänestä irti kahden seuraavan kauden 154:ssä runkosarjan ottelussa 170 pistettä. Pudotuspeleissäkään tshekkihyökkääjä ei sulanut, sillä 23 ottelua kerrytti pistetiliä saman lukeman.

Tämän jälkeen Nedvedillä alkoi yksi hänen uransa monista sopimuskiistoista. Rajoitetusti vapaana agenttina hän pelasi IHL:ssä ja kotimaassaan Penguinsin tiettävästi tarjotessa viiden vuoden mittaista, yhteensä 14 miljoonan dollarin arvoista sopimusta. Tämä saaga päättyi treidiin, joka tapahtui vuoden 1998 syksyllä.

Nedved päätyi rivimiesten, Chris Tamerin ja Sean Prongerin, kanssa takaisin Rangersiin. Penguinsiin päätyi tässä siirrossa Aleksei Kovalev ja Harry York.

Yorkin ei voi sanoa olleen kovin merkityksellinen osa tätä vaihtokauppaa. Kahden pelin jälkeen kanadalaishyökkääjä asetettiin siirtolistalle, josta hänet poimi Canucks. Ura päättyi reilun vuoden päästä vain 26-vuotiaana.

Kovalevista ei voi sanoa samaa. Moni on sanonut venäläishyökkääjän olleen lahjakkain pelaaja, jonka kanssa he ovat pelanneet.

Venäläishyökkääjä oli tuulella käyvä pelaaja, mutta keskimäärin silti erinomainen. Loistavan laukauksen omaava taikuri viihtyi Pittsburghissa neljän vuoden ajan ja edusti Penguinsiä 345 ottelun ajan tehoin 149+198=347. Nedvedin tyyliin Kovalevistä tuli paluumuuttaja Rangersiin.

Keväällä 2003 itärannikon metropolialueen joukkueet täräyttivät kahdeksan pelaajan kaupan. Kovalevin seuraksi New Yorkiin lähtivät Dan LaCouture, Janne Laukkanen ja Michael Wilson. Pittsburghiin muuttivat Rico Fata, Richard Lintner, Mikael Samuelsson ja Joel Bouchard.

Fata oli aivan kärkipään varauksia vuodelta 1998 ja oli tehnyt lupauksia herättäviä tehoja AHL:ssä, mutta kunnon läpimurto NHL-tasolle odotti vielä itseään. Penguinsissä uralle osui välähdyksiä kohtuullisesta potentiaalista, mutta kaudella 2005-06 kanadalais-italialainen hyökkääjä tuomittiin ohilaukaukseksi, ja siirtolistalta hänet poimi Atlanta Thrashers. Ura päättyi kaudella 2013-14 HIFK:n paidassa.

Lintnerin toinen Pohjois-Amerikan valloitus ei sujunut odotuksien mukaan. Slovakialaispuolustaja pelasi Rangers-organisaatiossa pääosin AHL:ssä, eikä hän takuuvarma NHL-puolustaja ollut Penguinsinkään silmissä. 19:n NHL- ja kuuden AHL-ottelun jälkeen ura jatkui Euroopassa, muun muassa SaiPassa ja Lukossa.

Myös Bouchard kulki Rangersissä AHL:n ja NHL:n väliä tiuhaan tahtiin. Penguins-ura jäi seitsemän ottelun mittaiseksi, minkä jälkeen kanadalaishyökkääjä palasi Rangersiin.

Samuelsson oli Rangersissä kolmoskorin pelaaja, mutta uudessa joukkueessaan hän ei ollut sitäkään. 22 ottelun jälkeen kaksi pistettä kerännyt ruotsalainen ei tyydyttänyt Penguins-johtoa ja hänet laitettiin kesällä 2003 pieneksi osaksi treidiä Florida Panthersin kanssa.

Samuelssonin lisäksi Panthers sai 1. kierroksen varausvuoron numerolla 3 ja toisen kierroksen loppupään varausvuoron Penguinsin saadessa koko varaustilaisuuden ensimmäisen varausvuoron ja kolmannen kierroksen varausvuoron.

Kolmannen kierroksen varausvuoron Penguins käytti mallikkaasti, sillä numerolla 73 se huusi Daniel Carcillon nimen. Pensissä kanadalaisrouhija ei läpimurtoaan NHL-tasolle tehnyt, sillä keväällä 2007 hän siirtyi treidissä silloiseen Phoenix Coyotesiin.

Penguins antoi Carcillon ja vuoden 2008 3. kierroksen varausvuoron vaihdossa Georges Laraqueen. Laraque oli jo silloin ikoninen ja pelätty rikkovan roolin pelaaja. Ura Pensissä kesti reilun vuoden, minkä jälkeen kanadalainen siirtyi vapaana agenttina Montreal Canadiensiin.

Vuoden 2003 ykkösvarauksena Penguins valitsi ei enempää eikä vähempää kuin Marc-Andre Fleuryn. Kolme Stanley Cupia joukkueelleen torjunut Fleury olisi halunnut pelata uransa loppuun Pittsburghissä, mutta toisin kävi.

Penguins valitsi hänen sijaansa Matt Murrayn suojattavaksi vuoden 2017 laajennusdraftiin. Vegas Golden Knights poimi itselleen maalivahdin, joka on edelleen yksi NHL:n parhaista ja monella mittapuulla nykyään myös kaikkien aikojen parhaista.

Penguinsin saavuttama hyöty: 4 Stanley Cupia, 23 kaudesta 19 kertaa playoffeissa ja 31 ottelusarjan voittoa sekä 2728 NHL-ottelua

Ketjun ulkopuolelta lisätyt palaset: kaksi 2. kierroksen varausvuoroa, Ulf Samuelsson, Chris Tamer, Sean Pronger, Dan LaCouture, Janne Laukkanen, Michael Wilson, 3. kierroksen varausvuoro, 1. kierroksen varausvuoro

Kuka voitti?

Treidiketjun massiivisuutta kuvaa muun muassa se, että yhdeksän sen pelaajaa on pelannut NHL:n tähdistöottelussa, seitsemällä on takanaan vähintään 1000 NHL-ottelun ura ja kolme on valittu jääkiekon Hall of Fameen. Nämä lukemat saattavat vielä muuttua useammallakin pykälällä.

Kaikki hyötyivät, mutta etenkin Penguins ja Kings olisivat voineet hyötyä enemmänkin. Ei ole tietenkään tarkoitus väheksyä kummankaan kohdalla saavutettua menestystä, mutta molemmat joutuivat paikkailemaan huonoja treidejä isolla määrällä muita hyödykkeitä.

Flyers sai menestystä, mutta ei missään vaiheessa sitä suurinta, joten ehkä silläkin olisi ollut jotain opittavaa tämän treidin muilta osapuolilta. Kaikin puolin kyseessä on win-win-, vai pitäisikö sanoa, win-win-win-mallinen vaihtokauppa, jossa nimen mukaisesti kaikki voittivat.

Toim. huom. Tämä oli hieman myöhässä tullut toukokuun Kuukauden treidi, mutta seuraava on tulossa kesäkuun aikana.

LUE MYÖS: Kuukauden treidi: Phil Kesselin siirto Toronto Maple Leafsiin käynnisti järisyttävän lumipalloefektin