Kuukauden treidi on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tarkastellaan menneisyyden jättisiirtoja jälkiviisastellen. Vuosien päästä vastataan samaan kysymykseen, jota spekuloitiin jo siirron tapahduttua: ”Kumpi voitti?”

Muistatko vielä Phil Kesselin Boston Bruinsin paidasta? Jos olet Bruins-fani, saatat nyökäyttää päätäsi kevyesti, mutta muille se vähintäänkin vaatii muistin filmirullien kelaamista kauas taakse.

Syksyllä 2009 jysähti. Kessel siirtyi Toronto Maple Leafsiin, mistä vastineena Bruins sai varausvuoroja. Vaikka vain yksi pelaaja vaihtoi osoitetta, alkoi treidistä sen molemmilla osapuolilla melkoinen siirtojen ketju.

Toronto Maple Leafs

Phil Kessel

Maple Leafsin ainoa palanen tässä kaupassa oli Kessel. Kessel oli treidin aikaan 21-vuotias ja oli menneellä kaudella 2008-09 viimeistellyt 36 maalia ja tehnyt 60 pistettä 70 pelaamassaan NHL:n runkosarjan ottelussa. Pudotuspeleissä tahti ei hyytynyt, vaan 11 ottelussa syntyi yhtä monta pistettä.

Yhdysvaltalaislaituri hankittiin joukkueen maalilingoksi tuomaan kauan kaivattu Stanley Cup kanadalaisjoukkueelle. Kuuden kauden aikana Kessel vei Leafsin vain kerran pudotuspeleihin, vain tippuakseen ensimmäisellä kierroksella ikimuistoisessa vuoden 2013 seitsemännessä pelissä ketä muutakaan kuin Bruinsia vastaan.

446 ottelussa Kessel nakutti tehot 181+213, mutta suuri panostus muodosti myös suuret odotukset sekä hänen henkilökohtaiseen panokseensa ja joukkueen menestykseen. Viimeiseksi Leafs-kaudeksi jääneen kauden 2014-15 25 maalia eivät riittäneet menestystä epätoivoisesti janonneille faneille. Jenkkitähden kunniaksi ei soittanut Phil-harmoninen orkesteri, vaan Kesselistä tuli Leafsin epäonnistumisten symboli, jolle buuattiin jatkuvasti.

Kesällä 2015 paineet tuntuivat toimistonkin puolella, ja Kessel paketoitiin yhteen Tim Erixonin, Tyler Biggsin ja vuoden 2016 ehdollisen 2. kierroksen varausvuoron kanssa. Leafs suostui myös maksamaan 15 prosenttia Kesselin 6,8 miljoonan dollarin palkasta. Pittsburgh Penguins antoi vastapalveluksena Kasperi Kapasen, Scott Harringtonin, Nick Spalingin sekä vuoden 2016 3. kierroksen varausvuoron ja ehdollisen 1. kierroksen varausvuoron.

3. kierroksen varausvuorolla Maple Leafs varasi James Greenwayn. Minnesota Wildin Jordan Greenwayn veljen ura on polkenut paikoillaan ja pian 23 vuotta täyttävä puolustaja pelaa edelleen yliopistosarja NCAA:ssa keskinkertaisella menestyksellä.

1. kierroksen varausvuoro olisi siirtynyt vuodella eteenpäin, jos Penguins ei olisi päässyt vuoden 2016 playoffeihin. Pens ei vain päässyt playoffeihin, vaan se voitti Stanley Cupin seuraavat kaksi kautta. Leafs käytti uuden varausvuoronsa ja vuoden 2017 2. kierroksen varausvuoron avulla Anaheim Ducksin Frederik Anderseniin ennen saman vuoden varaustilaisuutta.

Andersenista tuli ratkaisu Leafsin ikuiselta tuntuneeseen maalivahtiongelmaan, mutta tanskalaisen taso on lievästi laskenut viime aikoina. 31-vuotiaalla kassarilla on kuitenkin ikänsä puolesta hyviä vuosia jäljellä ja on pelannut sinivalkoisten maalin suulla 267 peliä torjunut joukkueensa neljänä kautena putkeen pudotuspeleihin.

Spalingin ura Maple Leafsissa 35 ottelun mittaiseksi. Hänet ja Roman Polak treidattiin keväällä 2016 San Jose Sharksiin, joka antoi vaihdossa Raffi Torresin sekä vuoden 2017 ja 2018 2. kierroksen varausvuorot.

Torres ei pelannut loppukautena peliäkään, mutta vuoden 2017 varausvuoro käytettiin Andersen-diilissä. Toisella, vuoden 2018 varausvuorolla Leafs varasi Sean Durzin. Oikeudet Durziin vaihtoivat omistajaa jo puolisen vuotta myöhemmin, kun tammikuussa 2019 hänet siirrettiin Carl Grundströmin ja vuoden 2019 1. kierroksen varausvuoron kanssa Los Angeles Kingsiin vaihdossa Jake Muzziniin.

Muzzin pelasi upeat pudotuspelit Kingsin Stanley Cup -keväänä 2014, mutta treidiin mennessä mestaruusjuna oli mennyt jo ohi ja Kings halusi aloittaa uuden menestystarinan rakentamisen. Muzzin on ollut tervetullut lisäys Leafs-puolustukseen ja pelejä hänelle on kirjoitushetkellä kertynyt 130 kanadalaisjoukkueessa.

Harrington pelasi yhden kauden ajan Leafs-organisaatiossa päästen 15 kertaa NHL- ja 17 kertaa AHL-kokoonpanoon. Harringtonin oikeudet pysyivät Leafsilla vaikka he eivät tehneetkään hänelle pelaajasopimusta, joten Columbus Blue Jackets halusi hänen oikeutensa. Blue Jacketsistä tarjottiin vastineeksi Kerby Rychelia, ja tämän tarjouksen Leafs hyväksyi kesällä 2016.

Rychel oli 21-vuotias ykköskierroksen varaus, joka oli pelannut kahden ensimmäisen ammattilaiskautensa aikana 37 peliä NHL:ssä vaatimattomin tehoin. Numerolla 19 vuonna 2013 varattu voimahyökkääjä pelasi Leafs-organisaatiossa ilman yhtäkään NHL-peliä lähes kaksi vuotta, kunnes vuonna 2018 kanadalais-yhdysvaltalainen treidattiin toistamiseen, tällä kertaa Rinat Valievin ja vuoden 2018 2. kierroksen varausvuoron kanssa.

Vaihtokaupassa Torontoon muuttivat Tomas Plekanec ja Kyle Baun, joista ensin mainitun palkanmaksuvastuusta Montreal Canadiens suostui pitämään puolet. Kummankaan ura ei sinivalkoisissa väreissä ei ollut kovin pitkä, sillä molemmat viettivät vain loppukauden Maple Leafsin organisaatiossa, minkä jälkeen he päätyivät vapaiden agenttien markkinoille.

Terävänä lukijana muistat, että yksi suomalaisittain mielenkiintoinen oksa tästä treidipuun puolikkaasta on vielä käymättä läpi. Kapanen oli kesällä 2015 kerennyt pelata vasta neljä AHL:n runkosarjan ottelua ja pudotuspelit Pohjois-Amerikassa, kun puhelin jo soi ilmoittaen muutosta Kanadaan.

Kapasella kesti hieman aikaa murtautua Leafs-miehistöön, mutta kolmannella kaudella 2017-18 hän pelasi useammin NHL:n kuin AHL:n puolella. 2018-20 hän pelasi kokonaisuudessaan Maple Leafsissä keräten 147 ottelussa tehot 20+37, kunnes viime vuoden elokuussa KalPa-kasvatti toimitettiin paluupostissa Penguinsiin.

Kapasen mukana Penguins-organisaatioon siirtyivät ruotsalaiset Pontus Åberg ja HPK:stakin tuttu Jesper Lindgren, joiden siirto Penguinsiin oli tarpeen lähinnä sitä varten, että Maple Leafs -organisaation pelaajamäärä ei huitele maksimeissa. Leafs sai treidistä itselleen Filip Hållanderin, David Warsofskyn, Evan Rodriguesin ja 1. kierroksen varausvuoron vuodelle 2020.

Warsofsky ei saanut pelata organisaatiossa peliäkään ja siirtyi tämän vuoden helmikuussa Carolina Hurricanesiin yhdessä vuonna 2016 2. kierroksella varatun Jegor Korshkovin kanssa Hurricanesin luovuttua Alex Galchenyukista. Urallaan voimakkaaseen alamäkeen suistunut entinen top 3 -varaus aloitti uransa Leafs-organisaatiossa AHL:stä, mutta on sittemmin päässyt Maple Leafsin kärkiketjuihin.f

Rodrigues ei saanut Leafs-sopimusta ja päätyi tekemään sopimuksen vapaana agenttina Penguinsin kanssa. Hållanderin kehitys on polkenut paikallaan lainapätkillä Ruotsissa.

Vuoden 2020 1. kierroksen varausvuoro oli numero 15, jonka Leafs käytti Rodion Amiroviin. Taitavan venäläishyökkääjän kanssa solmittiin sopimus 15.4., mutta hän ei ole vielä pelannut peliäkään organisaatiossa.

Leafsin saavuttama hyöty: 5 kertaa pudotuspeleissä, 0 playoff-sarjan voittoa ja 1140 NHL-peliä

Treidiketjun ulkopuoliset palaset: Tim Erixon, Tyler Biggs, 2. kierroksen varausvuorot 2016, -17 ja -18, Roman Polak, Sean Durzi, vuoden 2019 1. kierroksen varausvuoro, Rinat Valiev, Pontus Åberg, Jesper Lindgren, Jegor Korshkov

Edelleen organisaatiossa jatkavat: Jake Muzzin, Frederik Andersen, Alex Galchenyuk, Filip Hållander, James Greenway ja Rodion Amirov

Boston Bruins

Vuoden 2010 1. kierroksen varausvuoro
Vuoden 2010 2. kierroksen varausvuoro
Vuoden 2011 1. kierroksen varausvuoro

Jätän parhaat viimeiseksi, joten aloitetaan 2. kierroksen varausvuorosta, jonka Bruins pääsi käyttämään kierroksen toisena, numerolla 32. Vuonna 2010 toiselle kierrokselle oli kaavailtu muun muassa Tyler Toffolia, Justin Faulkia, Calle Järnkrokia ja Jason Zuckeria, mutta silloinen Bruins-GM Peter Chiarelli päätyi valitsemaan Jared Knightin.

Knight keräsi OHL:ssä tehoja piste per peli -tahtia joukkuekavereinaan vuosien varrella muun muassa Vladislav Namestnikov, Andreas Athanasiou, Max Domi ja Nazem Kadri, mutta ammattilaisjäillä tehoja ei löytynyt millään. Ilman yhtäkään NHL-peliä kanadalaishyökkääjä vaihdettiin keväällä 2015 toiseen flopanneeseen matalaan varaukseen, Zack Phillipsiin.

Phillipsiä ei kauaa organisaatiossa pidetty, vaan hänet kaupattiin lähes täsmälleen vuoden päästä St. Louis Bluesiin ”tulevaisuuden harkintoihin”, jotka tarkoittavat käytännössä myöhemmin määritettävää kauppahintaa. Nykyään 28-vuotias Phillips pelaa Puolan pääsarjaa.

Vuoden 2011 1. kierroksen varausvuoro oli numero 9 ja Bruins kutsui lavalle Dougie Hamiltonin. Olympiaurheilijoiden poika ei pelannut peliäkään farmissa, vaan aloitti NHL:ssä. 197-senttinen kanadalaispuolustaja pelasi Bostonin keltamustissa kahden ja puolen kauden aikana 178 peliä nuorelle pakille kunnioitettavin tehoin 22+61=83, kunnes osoite vaihtui.

Hamilton siirtyi Calgary Flamesiin, joka antoi Bruinsille yhden 1. kierroksen ja kaksi 2. kierroksen varausvuoroa vuodelle 2015. Bruinsilla oli tämän treidin myötä kyseisen vuoden varaustilaisuudessa kolme perättäistä vuoroa, jotka se käytti Jakub Zboriliin, Jake DeBruskiin ja Flamesiltä saamallaan vuorolla varaamaansa Zach Senyshyniin.

Ottaen huomioon, että draftin kolme seuraavaa varausta olivat Mathew Barzal, Kyle Connor ja Thomas Chabot, ei Bruinsin kolmen kopla ollut ihan paras nippu valittavaksi kyseisillä vuoroilla. Edelleen organisaatiossa oleva 24-vuotias Senyshyn on kirjoitushetkellä pelannut 13 NHL-ottelua tehoin 1+2=3.

Aikaisempi Flamesiltä saaduista 2. kierroksen varausvuoroista käytettiin Jakob Forsbacka Karlssoniin. Bostonin yliopistosta Bruinsiin saapunut ruotsalaissentteri ei jäänyt NHL:n ja AHL:n välillä sahatun tulokassopimuksen viimeisen kauden jälkeen enää kaksisuuntaisella sopimuksella Pohjois-Amerikkaan, vaan draftin numero 45 suuntasi kotimaahansa, jossa otteet eivät viittaa paluusta NHL-jäille.

Viimeinen Hamilton-treidin palanen näyttää kantavan hedelmää. Numerolla 52 Bruins varasi Jeremy Lauzonin, joka on tällä kaudella ottanut paikkansa Bruinsin runkopelaajana. 23-vuotias puolustaja kellottaa säännöllisesti yli 20 minuutin peliaikoja bostonilaisten takalinjoilla.

Vielä yksi Kessel-treidin palasista on käymättä läpi. Vuoden 2010 ykköskierroksen varausvuoro oli koko varaustilaisuuden numero 2. Edmonton Oilersin napattua ensimmäisenä Taylor Hallin Bruins päätyi valitsemaan Tyler Seguinin.

Seguin kerkesi pelata 203 ottelua hänet varanneen joukkueen paidassa tehden 121 pistettä. 185-senttinen keskushyökkääjä pelasi hyvin, mutta ei noussut aivan luotetuksi vastuunkantajaksi.

Kolmen kauden, kaukalon ulkopuolisten ongelmien ja epäonnistuneen playoff-kevään päätteeksi Chiarelli päätti, että 21-vuotiaan kanadalaisnuorukaisen on aika vaihtaa maisemaa. Heinäkuussa 2013 Seguin, Rich Peverley ja Ryan Button siirtyivät Dallas Starsiin ja Bruins-organisaatioon liittyivät Loui Eriksson, Reilly Smith, Joe Morrow ja Matt Fraser.

Eriksson oli treidin aikana Starsin todella luotettu ruotsalaislaituri, joka ennen tynkäkautta 2012-13 oli nakuttanut kolme yli 70 pisteen kautta putkeen. Tynkäkaudella pisteitä ei syntynyt aivan samalla tahdilla, ja sama ongelma jatkui myös Bruinsissa.

Frölundan riveistä kiekkomaailman tietoisuuteen ponnistaneen hyökkääjän ura bostonilaisorganisaatiossa ei ollut onnistunut, mutta ei niin farssin kaltainen kuin kuulee muisteltavan. Pelit mustakeltaisessa univormussa päättyivät 30 maalin ja 63 tehopisteen kauteen, kunnes matka jatkui vapaana agenttina Vancouver Canucksiin.

Nykyään Ässissä pelaava Morrow oli treidin aikaan 20-vuotias ykköskierroksen varaus. NHL-läpimurto antoi Bruinsissa odottaa itseään, ja kanadalaispuolustaja siirtyi 48 NHL-peliä kokeneempana vapaana agenttina Montreal Canadiensiin kesällä 2017.

Fraser oli AHL:ssä mukiinmenevänä maalintekijänä kunnostautunut 23-vuotias hyökkääjä, jonka läpimurto NHL:ään oli vielä tekemättä. Yhden kauden jälkeen hän pääsi kuin pääsikin jämärooliin Bruinsin riveissä, mutta juuri ennen vuoden 2015 alkua Chiarelli asetti Fraserin siirtolistalle, josta hänet poimi Edmonton Oilers.

Smithin tarina ennen treidiä oli hyvin samanlainen kuin edellä mainituilla. 22-vuotiaana hän oli juuri vuorotellut ensimmäisen ammattilaiskautensa AHL:ssä ja NHL:ssä. Bruinsissa Lyyti alkoi kuitenkin kirjoittaa, sillä ensimmäinen kokonainen kausi isoissa valoissa toi 51 ja toinen 40 pistettä.

Tämän jälkeen Smith oli kaupantekijäinen palkansiirtoa varten tehdyssä treidissä. Florida Panthers suostui ottamaan surullisesti uransa lopettamaan joutuneen Marc Savardin sopimuksen kontolleen sillä ehdolla, että Bruins vaihtaisi Smithin Jimmy Hayesiin. Hayes pelasi kaksi kautta uudessa seurassaan, mutta jälkimmäisenä oli jo vaikea mahtua NHL-kokoonpanoon, joten hänet päästettiin vapaille markkinoille.

Bruinsin saavuttama hyöty: Stanley Cup -voitto, kolme Stanley Cup -finaalia, 14 voitettua pudotuspelikierrosta ja 1115 NHL-ottelua.

Treidiketjun ulkopuoliset palaset: Rich Peverley, Ryan Button ja Marc Savardin palkka.

Edelleen organisaatiossa jatkavat: Jeremy Lauzon ja Zach Senyshyn

Kumpi voitti?

Maple Leafs teki treidissä ison liikkeen nopean menestyksen eteen ja oli tässä siirrossa ostaja. Kun katsoo joukkueen menestystä treidin jälkeen, voi todeta ettei tämä peliliike palvellut tarkoitustaan.

Bruins pyrki rakentamaan treidillä tulevaisuuttaan ja sitä se totisesti rakensi. Seguin ja Hamilton olivat todella kovia kaappauksia varaustilaisuuksista, mutta heidän potentiaaliaan ei käytetty kovin mallikkaasti hyväksi, kun oli aika sanoa hyvästit.

Maple Leafs ei saanut treidistä sitä mitä halusi, mutta se pyrki parantamaan tilannetta aggressiivisesti ja onnistui siinä. Sillä on jäljellä treidin jälkimainingeista huomattavasti enemmän arvoa.

Kun ottaa huomioon kaikki ylimääräiset palaset, joita kukin joutui käyttämään saadakseen tästä treidiketjusta enemmän irti, täytyy kuitenkin todeta Bruinsin olevan voittaja. Se sai treidistä enemmän arvoa, vaikka käyttikin sen huonosti. Andersen ja Muzzin ovat kuitenkin sen verran arvokkaita pelaajia, että heistä Leafs voi saada vielä paljonkin hyötyä revittyä organisaatiolleen.