Näkökulma: Ikuinen opiskelija nimeltä Mathew Barzal

© Kuva: Getty Images

Aloitetaan arvoituksella. Mitä yhteistä on Evander Kanella ja Mathew Barzalilla? Molemmat johtavat joukkuettaan sekä pisteissä että jäähyminuuteissa. Erona näillä herroilla on se, että Kanea ei missään vaiheessa ole yritetty opettaa vastuulliseksi, vaan hänen kehityksessään on panostettu vahvuuksiin.

Tulokaskaudellaan Barzal oli vielä Doug Weightin valmennuksessa, jolloin hän vapaudesta nauttien nakutti 85 pistettä ja pokkasi ansaitusti Calder-pystin. Jäähypenkkiäkään hän ei pahemmin kuluttanut, mutta ei myöskään pelannut kovin työteliäästi puolustussuuntaan.

Toisen kauden kirous

Toisen kauden kirous iski lievästi myös Barzaliin, hieman tyypillisestä poikkeavalla tavalla. Kaudelle 2018-19 New York Islandersin päävalmentajan ruoriin astui juuri Stanley Cupin Washington Capitalsissa voittanut Barry Trotz.

Trotzin pelifilosofia oli hyvin erilainen kuin Weightin, ehkäpä suurin ero oli siinä että ensin mainitulla ylipäätään on sellainen. Barzalin kannalta merkittävin asia oli se, että Trotz ei suvaitse lainkaan kurittomuutta eikä puolustustehtävistä pinnaamista. Tämän lisäksi seuran kasvot, John Tavares, kerkesi livahtaa Toronto Maple Leafsin paitaan ennen Trotzin ensimmäisen kauden alkua.

Tämä ei voinut olla vaikuttamatta, eikä ollutkaan. Barzal oli Trotzin ensimmäisellä kaudella Jordan Eberlen ohella joukkueen ainoa yli 10 ottelua pelannut pelaaja negatiivisella plusmiinussarakkeella. Pisteitäkin kertyi yli 20 kappaletta vähemmän.

Heti alusta alkaen Trotz oli hyvin avoin Barzalin kehitysprojektista. Saman tien kävi selväksi, että seuran parhaasta lupauksesta sitten 6 vuotta aiemmin varatun Tavaresin haluttiin muovata jokapaikan höylä. Voisi sanoa, että Barzal halutaan survoa samaan muottiin kuin Tavares.

Tekemistä oli paljon. Aiemmin mainitut pisteet ja plusmiinus eivät olleet eivätkä ole vielä ne isoimmat työnsarat Islandersin ykkössentterin pelissä. Ongelmat tiivistyvät kahteen tilastoon, kiekonmenetyksiin ja jäähyihin.

Barzalin ensimmäisen kolmen kauden aikana hän menetti kiekon 107 kertaa useammin kuin riisti sen, mikä oli kahdeksanneksi huonoin suhdeluku koko NHL:ssä ja kolmanneksi huonoin NHL-hyökkääjistä. Mikä huolestuttavinta, joka vuosi kiekonmenetysten tahti kasvoi.

Opitut läksyt

Tälle kaudelle kanadalainen on ottanut oppia vielä viime pudotuspeleissäkin nähdyistä menetyksistä. Hän on menettänyt kiekkoja vain 39. eniten suhteessa pelattuihin peleihin. Toinen asia, jossa Barzal on kehittynyt, on aloitusten voittaminen. Ensimmäisen kolmen kauden aikana 23-vuotiaan hyökkääjän aloitusprosentti oli parhaimmillaan 42,6 prosenttia saman tilaston ollessa tällä kaudella 45,5 %.

Kehitys jäähyjen karsimisessa laahaa pahasti perässä. Trotzin ensimmäisellä kaudella Barzal keräsi 46 jäähyminuuttia, jota enemmän oli kauden päätteeksi Islandersissa vain Scott Mayfield, Matt Martin ja Anders Lee. Viime kaudella NHL:ää pelattiin 14 ottelua vähemmän, mutta jäähyjä Barzalilla oli vain yhden kaksiminuuttisen verran vähemmän. Edellä olivat tällä kertaa Leen ja Mayfieldin lisäksi Ross Johnston.

Toisin kuin kiekonmenetysten tai aloitusten kohdalla, Barzalin jäähyjen tahti on vain kasvanut tällä kaudella. Kuten aiemmin mainitsin, niin vuonna 2015 16:ntena varattu keskushyökkääjä on istunut tällä kaudella jäähyllä enemmän kuin kukaan Islanders-paidassa.

Lopputulema

Kuten aiemmin Kanen kohdalla sivusin, kaikkien kohdalla ei lähdetä parsimaan heikkouksia. Tässä strategiassa keskitytään vahvuuksiin ja pyritään kehittämään ne niin hyvälle tasolle, että heikkoudet muuttuvat lähes merkityksettömiksi ja jätetään niiden paikkaaminen ketjukavereille. Näin on toimittu esimerkiksi Connor McDavidin, Nikita Kutserovin ja Mitchell Marnerin kohdalla.

Vain keskimmäinen näistä on nostanut Stanley Cupin harteilleen ja teki sen täysin ylivertaisen pelaajamateriaalin ympäröimänä. Aina on parempi, että pelaaja pystyy enempään kuin yhteen asiaan jäällä. Näinkin pelaajia kehittämällä joukkue voi menestyä, mutta vaatii äärimmäisen hyvin kasatun joukkueen ja pelaajien täytyy olla todella lahjakkaita omassa roolissaan.

Lahjakas myös monipuolisen Tavaresin, Aleksander Barkovin, Anze Kopitarin tai Sidney Crosbyn kaltaisen pelaajan täytyy olla, mutta vielä enemmän työteliäs. Crosby oli uransa alussa Barzalin tapaan heikko aloittaja, mutta päätti yhtenä kesänä harjoitella aloituksia kiekko kiekon perään, kunnes tämä osa-alue hänen pelissään muuttui heikkoudesta vahvuudeksi.

Tällaista päättäväisyyttä ei Barzalilta ole vielä nähty. Osa ongelmista Barzalin pelissä on poistunut, mutta vain osittain. Yksikään ei yli kolmen vuoden projektin aikana ole muuttunut missään nimessä vahvuudeksi.

Lisäksi jäähyissä on otettu vain takapakkia. Jäähytilastoissa aiemmin ”edellä” olleet Lee, Mayfield, Martin ja Johnston jäähyilivät enemmän lähinnä tappeluvitosten muodossa, nyt sekin verho on poistunut tuodakseen esille ongelman vakavuuden.

Barzalin olemus sekä kaukalossa että sen ulkopuolella näyttää siltä, että hän laittaa itsensä joukkueen edelle. Jossain vaiheessa Barzal kenties ymmärtää, että näin tämä ei voi jatkua ja päättää laittaa työhaalarit niskaan. Tai ennen pitkää Barzalin, Trotzin ja/tai Isles-GM Lou Lamoriellon kärsivällisyys loppuu ja Barzal joko hyväksytään sellaisena kuin on tai laitetaan lihoiksi pelaajamarkkinoilla ettei toisteta Tavaresin kanssa tapahtunutta virhettä.

Ennen tämän kauden alkua solmittu sopimus on vain kolmen kauden mittainen. Vähän sinne päin tehdyt parannukset pelissä eivät sovi pelaajalle, jonka odotetaan täyttämään Tavaresin saappaat. Toistaiseksi nämä saappaat ovat liian isoa kokoa Barzalille. Tai sitten Barzalille on yritetty jo kauan kirjoittaa roolia, jota hän ei koskaan pysty esittämään.