Kesäkuun draftissa ykkösenä huudettu Jack Hughes on kiistatta yksi tulevan NHL-kauden kiinnostavimmista pelaajista.

Toistaiseksi tehot 3+1 kahteen harkkapeliin latonut jenkkisentteri näyttää selvästi valmiimmalta aikuisten mittelöihin kuin vaikkapa keväällä.

Aina voidaan puhua siitä, kuinka valmis pelaaja on fyysisesti NHL:ään. Sen suhteen Hughesilla riittää valehtelematta työtä, mutta keskitytään nyt positiivisiin asioihin.

Hughesin kyky nähdä jää on ensiluokkaista. 18-vuotias nuorukainen tietää jatkuvasti, missä hänen pelikaverinsa viilettävät. Syötöt napsahtavat nopeasti erkkariin katsomatta lainkaan, missä laitahyökkääjät luistelevat. Tästä osoituksena usea nappipassi viime yönä pelatussa Rangers-ottelussa.

Erityisesti mieleen jäi syöttö supertähti Taylor Hallin tekemään 2-0 -osumaan, jossa Hughes luisteli taidokkaasti keskialueen läpi vetäen samalla alivoimaa pelanneen Rangers-nelikon puoleensa. Kuin salamaniskusta yhdysvaltalainen heitti pikkunätin Hallin lapaan, joka ampui kiekon upeasti maalin yläkulmaan. Vastaavia tilanteita ottelussa nähtiin useaan otteeseen.

Hughesin nopeus, kiekollinen osaaminen ja pelinlukuominaisuudet ovat eliittiä, mutta hyvää voidaan puhua myös hänen kiekottomasta pelistäänkin. Hyökkääjä osallistuu aktiivisesti puolustajien tukemiseen ja takakarvaa hanakasti. Nuorukainen ei jää seisomaan jaloilleen, vaan tekee kaikkensa saadakseen kiekon omilleen.

Vaikka nyt pelattavat ottelut ovat vasta harjoituspelejä, niin ne lupaavat erityisen hyvää alkavan kauden osalta. Kemiat 27-vuotiaan Hallin kanssa tuntuvat osuvan loistavasti yksi yhteen – kaksikko saatetaankin nähdä yhdessä heti runkosarjan alusta alkaen, vaikka Nico Hischier onkin se todennäköisin lenkki ykkössentterin ruutuun.

***

Kuten sanottu, petrattavaakin löytyy. Fyysisyydeltään Hughes on vielä raakile, eikä hänestä ole koviin kaksinkamppailutilanteisiin.

Erityisesti fyysisyyden puute näkyy aloituksissa, joissa hän häviää poikkeuksetta itseään vahvemmille pelaajille. Tästä syystä Hughes kyyristyy suurimmalti osin hyökkäyspään aloituksiin sen sijaan, että hän aloittaisi omalta puolustusalueeltaan. Rangers-kamppailussa selvä aloitustappio puolustuspäässä maksoi yhden osuman omiin.

Tämä on kuitenkin puute, jota on ”pienellä” vipuvoiman lisäämisellä helppo parantaa.

Niko Leinonen
Twitter: @leiskaniko