Kevin Stevens teki NHL-läpimurtonsa kaudella 1989-1990, kun hän nousi Pittsburgh Penguinsin vakiokalustoon ja paukutti komeat 70 tehopistettä pelaamassaan 76 ottelussa.

Seuraavat neljä vuotta olikin sitten varsinaista ilotulitusta ja yhdysvaltalaishyökkääjä kiskaisi huimat 190 maalia. Ja nämä osumat syntyivät siis runkosarjassa. Pudotuspeleissä Stevens tykitti vielä 36 maalia lisää ja voitti Stanley Cupin kaksi kertaa.

Tästä alkoi kuitenkin jyrkkä alamäki ja mies ajautui kokaiinin sekä muiden päihteiden pariin.

– Tein päätöksen kokeilla kymmenessä sekunnissa. Menin ja kokeilin, ja seuraavat 22-23 vuotta se oli erilaista mielessäni. Minulla oli sairaus, minulla oli geeni ja en ollut vielä aktivoinut sitä, Stevens sanoi CBS Pittsburghin haastattelussa.

– Olin 28-vuotias enkä käyttänyt mitään, joten aloitin homman kokaiinilla. En käyttänyt sitä jatkuvasti, mutta se muutti sen, miten ajattelin ja miten koin asiat.

Tilanne paheni nopeasti. Kun Stevens palasi kehiin polvivamman jälkeen 1993, oli hänellä kuvioissa jo kipulääkkeet ja opioidit. Tilaisuus päästä riippuvuudesta eroon tarjoutui hänen siirryttyään Pittsburghista Boston Bruinsiin, mutta hän ei tuolloin vielä tarttunut tilaisuuteen.

– Kun lähdin Pittsburghista, jouduin pulaan ja jouduin hetkeksi parantolaan. Silloin kuulin jotain sairaudesta, mutta kielsin totaalisesti kaiken koska en halunnut uskoa, että tämä tapahtui.

NHL-uransa aikana 375 maalia iskeneen maalitykin mahalasku tapahtui 23 vuoden jälkeen. Tämä saattoi myös olla hetki, joka pelasti hänen henkensä.

– Lopulta jouduin pidätetyksi. Se pelasti henkeni, Stevens vakuuttaa.

– Jouduin vankilaan kuudeksi päiväksi. Istuin siellä ja ajattelin: ”Pitäisikö minun kääntyä vasemmalle vai oikealle?” Käännyin oikealle ja se muutti elämäni. Löysin erilaisen tavan elää. Löysin jälleen tarkoituksen. Minulla ei ollut tarkoitusta pitkään aikaan.

Viimeiset kaksi vuotta hän on ollut täysin kuivilla ja auttaa muita, vastaavien ongelmien kanssa painivia pääsemään irti ja kuntoutumaan.