Suomalainen NHL-miljonääri keräili ennen pulloja saadakseen ruokarahaa

Jokaisen huippu-urheilijan – kuten jokaisen ihmisen – tarina on erilainen ja omalla tavallaan kiehtova. Silti joissakin tarinoissa on enemmän särmää ja tarttumapintaa kuin toisissa. Yksi tällaisista on NHL-jääkiekkoilja Leo Komarovin tarina. – Mulla on aikamoinen tarina. Synnyin Neuvostoliitossa (nykyään Viron) Varnassa vuonna 1987. Vuonna 1991 tai 1992 muutettiin Suomeen perheen kanssa. Päädyttiin Pohjanmaalle sinne Uuteenkaarlepyyhyn, Komarov aloittaa elämänsä kertaamisen hänestä tehdyssä kolmiosaisessa dokumenttielokuvassa, jonka ensimmäinen osa julkaistiin eilen ja toinen tänään. – Siellä mä aloin urheileen pikkuhiljaa, ulkojäätä oli niin paljon kuin halusi, Komarov kertoo. Perheen arki oli kaikkea muuta kuin rikkauksilla kyllästettyä. Komarov kertoo dokumentissa, että joskus hän päätyi tonkimaan jopa roskiksia. – Tästä roskiksesta kerättiin pulloja, että saatiin 30 markkaa margaritapitsaan, Komarov kertoo esitellessään lapsuuden- ja nuoruudenmaisemiaan. Nykyään Komarovin ei tarvitse ruokarahoista murehtia; tällä kaudella mies tienaa NHL:n Toronto Maple Leafsissa 2,95 miljoonaa euroa. Dokumentissa käy silti selväksi, että Komarov ei ole unohtanut taustojaan ja juuriaan. – Kiva käydä vähän Uuskaarlepyyssä ja näyttää hieman, mistä ollaan kotoisin, Komarov sanoo. Vedonlyöntiyhtiö Nordicbetin nettisivuilla julkaistussa dokumentissa nähdään myös kotivideomateriaalia Komarovin, 30, ensiaskeleista kohti NHL-unelmaa. – Mun suuri unelma oli päästä pelaamaan yksi peli NHL:ssä. Ei sitä pysty kuvailemaan, miten siistiä se on, Komarov toteaa elokuvassa. Komarov on edelleen myös keräilijäluonne, vaikkei tyhjiä pulloja välttämättä tarvitsekaan keräillä. Nykyisin hän nimittäin kerää huippupelaajien mailoja. Komarovin kotoa löytyy pitkä rivi huippupelaajien käyttämiä mailoja: Jari Kurri, Teemu Selänne, Pavel Datsjuk, Aleksandr Ovetshkin, Sidney Crosby, Zdeno Chara, Connor McDavid… Mutta miten mailat käytännössä vaihtavat huippupelaajien kesken omistajaa? – Yleensä niitä pyydetään huoltajien kautta, ja huoltajat niitä sitten keskenään vaihtelevat. Oma prosessinsa on saada ne Suomeen, kun niitä on niin p*****esti, Komarov kertoo naurahtaen. Dokumentin ensimmäisen osan näet tästä linkistä. Dokumentin toisen osan näet tästä linkistä.