Urheilubisnes voi olla välillä todella julmaa ja siitä saatiin pahin muistutus vuosikausiin, kun Arizona Coyotes ilmoitti jättävänsä Shane Doanin ilman jatkosopimusta.

Kaksi muuttoa. 1 540 runkosarjaottelua. 972 tehopistettä. Koko ura samassa seurassa, vailla realistisia menestysmahdollisuuksia.

Tätä on seurauskollisuus ja Doania voidaan eittämättä kutsua vähintäänkin yhdeksi NHL:n historian seurauskollisimmista pelaajista.

Ja sitten tulee se märkä rätti vasten kasvoja:

”Pitkän harkinnan jälkeen olemme päättäneet, ettemme tarjoa Shane Doanille sopimusta tulevalle kaudelle. On tullut aika jatkaa matkaa eteenpäin, keskittyen nuoreen ja lahjakkaaseen joukkoon pelaajiamme sekä valoisaan tulevaisuuteemme.”

Näin siis kuuluivat Coyotes-omistajan Andrew Barrowayn sanat seuran verkkosivuilla.

Tässä kohtaa sanon suoraan sen, mikä on satavarmasti lähes poikkeuksetta jokaisen NHL-seuraajan kielen päällä: haistappa Barroway p***a!

Missä perusteet?

Doanilla on ollut urallaan monta mahdollisuutta lähteä oikeasti menestyvään organisaatioon – pelkästään San Jose Sharks on yrittänyt ainakin kuuteen eri otteeseen yrittänyt haalia kanadalaislegendan riveihinsä.

Vaan mitä on tehnyt Doan?

Puntaroinut asiaa pitkään, aivan kuten nyt Coyotesin johtoporras, mutta täysin erilaisella lopputuloksella; hän on rakastanut seuraansa alusta loppuun saakka, eikä siten ole kyennyt hylkäämään omiaan.

Ja nyt sitten Coyotes päättää katkaista siteet. Ihanko oikeasti?

Missä on kunnioitus elävää seuralegendaa kohtaan? Miten ihmeessä näin voidaan toimia?

Mikäli Coyotesilla olisi oikeasti mahdollisuudet menestyä ensi kaudella, olisi ratkaisu helpommin ymmärrettävissä, jos seurassa nähtäisiin, ettei Doanista ole enää riittävästi apua joukkueelleen.

Mutta, kun näin ei ole.

Coyotes ei tule vielä muutamaan vuoteen taistelemaan missään nimessä menestyksestä. Sillä ei ole myöskään minkäänlaisia ongelmia palkkakaton kanssa, mikä puoltaisi tätä ratkaisua – päinvastoin, se on jo useamman vuoden ajan joutunut ottamaan lopettaneiden pelaajien (Chris Pronger, Pavel Datsyuk) voimassa olevia sopimuksia vastaan, edes päästäkseen palkkakaton alarajan yläpuolelle.

Asian voisi hyväksyä, jos tämä olisi edes jollain tasolla bisnesratkaisu, mutta kun ei.

Ja sitten on ne nuoret pelaajat. Kuka olisi heille parempi mentori, kuin sielunsa ja sydämensä seuralle antanut Shane Doan?

Eikä Doan ole missään nimessä mikään riippakivi, josta ei olisi mitään muuta kuin haittaa kaukalossa. Ei hän välttämättä ole enää se sama pelaaja kuin parhaina vuosinaan, mutta ei myöskään mikään taakka, josta muut kärsisivät.

Nyt nähdylle ratkaisulle ei siis ole yksinkertaisesti olemassa minkäänlaisia järkiperusteita. Nyt nähty päätös on räkäisy suoraan Doanin kasvoihin, mikä ei hevillä unohdu.

Ehkä Coyotesin suunnalla kannattaisi miettiä myös sitä mainettaan. Yhdellä viime vuosien surkeimmista seuroista, joka ei muutenkaan houkuta ketään pelaajia, ei yksinkertaisesti voi olla varaa perseillä tähän malliin.

Loppukaneettina haluankin sano suoran viestini koko organisaatiolle: olisitte nyt herranjestas antaneet Doanin lähteä omin ehdoin pois kaukalosta.

Hävetkää, Arizona Coyotes!!!