Henkilökuva: Sidney Crosby – supertähti kaukalossa, yksi meistä siviilissä

Kaukalossa Sidney Crosby on eittämättä yksi maailman kiistellyimmistä pelaajista, mutta millainen on se kaukalon ulkopuolinen Crosby?

Tarina siitä, millainen on nimeä Sidney Crosby kantava jääkiekkoilija, riippuu kertojasta.

Maailman paras. Rotta. Yksi kaikkien aikojen pelaajista. Pelkuri. Hullu treenaaja. Johtaja. Ja ne aivotärähdykset.

Mutta millainen on kaukalon ulkopuolinen Sidney Crosby? Kuka on se kaveri naamion takana?

Crosby syntyi 7. elokuuta, vuonna 1987. Hän näki päivänvalon ensimmäistä kertaa Cole Harbourissa, Nova Scotiassa. Hän oli Troy ja Trina Crosbyn esikoinen ja myöhemmin hänelle syntyi pikkusisko, Taylor Crosby, joka hänkin on jääkiekkoilija – tarkalleen ottaen maalivahti.

Sidneyn supertähteys ei kuitenkaan näy juuri millään tavoin vanhempien elämässä. He asuvat samassa talossa ja istuvat edelleen yli vuosikymmenen vanhalla sinisellä sohvalla.

Kaikki ei ole kuitenkaan aivan, kuten ennen. Heidän poikansa on kaukalon puolella supertähti, monien papereissa koko NHL:n kasvot.

– Luulen, että joillekin ihmisille hän tulee olemaan aina ”Sid The Kid”. Mutta enää se ei tartu samalla tavalla ihmisiin, kuin se tapasi tarttua, Trina-äiti kertoo TribLivelle.

Kaukalon ulkopuolella Sidney on muun muassa oman jääkiekkokoulunsa ylpeä omistaja. Hän on myös jonkin sortin asiantuntija toisen maailmansodan osalta, sillä vuonna 2015 hän suoritti yliopistotason verkkokurssin aiheesta.

Sidney on niin ikään erittäin ihmisläheinen, filantrooppi joku sanoisi. Ei olekaan yllättävää, että hän tekee paljon hyväntekeväisyyttä ja koska hän ei ole jääkiekkoilijana enää yksi niistä nuorimmista kavereista, on hän alkanut jo miettiä aikaa jääkiekon jälkeen.

Ja se tulevaisuus – se tulee suurella todennäköisyydellä pitämään sisällään entistä antaumuksellisempaa sitoutumista hyväntekeväisyystyöhön. Kenties hänen oman järjestönsä kautta.

Kaudella 2014-15 Crosby tienasi 17 miljoonaa dollaria, kun yhteen laskettiin palkka, erilaiset bonukset, sponsorisopimukset ja niin edelleen. Pelkästään palkkashekkeinä hän on tienannut lähes 100 miljoonaa dollaria ja hänen nykyinen sopimuksensa takaa hänelle seuraavien seitsemän vuoden aikana yli 60 miljoonan dollarin tienestit.

Mutta, kun Crosby on vapaalla, kaikki ne tienatut miljoonat eivät näy millään tavalla.

Crosby viihtyy kaikkein parhaiten yllään yksivärinen t-paita, lippalakki, tavallistakin tavallisemmat shortsit ja sandaalit tai vaihtoehtoisesti lenkkarit.

– En halua, että kukaan koskaan näkee minua ihmisenä, joka on unohtanut juurensa. Minä kunnioitan suunnattomasti täällä (kotikaupungissa) olevia ihmisiä ja parhaiten pystyn näyttämään sen heille pitämällä jalat tiukasti maassa.

Ja siitä – siis muiden ihmisten kunnioituksesta – tämä kanadalainen, jo miehen ikään päässyt mies, pitää kiinni.

Hän ei välttämättä ole enää se sama pikkupoika, joka aikanaan tuli myrskyn lailla NHL-kaukaloihin, mutta elämän perusarvot ovat pysyneet aina samoina – Crosby on kohtelias, rauhallinen ja nöyrä. Hän kantaa mukanaan ominaisuuksia, jotka hän on oppinut työväenluokkaisessa kotikaupungissaan, Cole Harbourissa.

Crosby ei tuhlaile. Eikä hän pidä mitään itsestäänselvyytenä.

Hän ei brassaile kalliissa ravintoloissa, vaan tyytyy 10 dollarin annoksiin siinä, missä kaikki muutkin tavalliset tallaajat. Hän ei pidä muutoksista, vaan nauttii kaikesta tekemisestään samalla tavoin, kuin ennen miljoonatienestejä.

– Hän haluaa olla vain yksi jätkistä, eikä hän pyri millään tavalla nostamaan itseään jalustalle tai hakemaan minkäänlaista erityiskohtelua, Crosbyn fyysisistä ominaisuuksista 15 vuoden ajan huolta pitänyt Andy O’Brien kehaisee TribLivelle.

– Hän nauttii kaikkein eniten tavallisista ja yksinkertaisista asioista elämässään, pitäen kiinni normaaleista jokapäiväisistä rutiineistaan.

Yksi merkittävimmistä tekijöistä Crosbyn tiellä siksi supertähdeksi, mitä hän tänä päivänä jääkiekkoilijana on, liittyy jääkiekkokouluun. Sieltä hän on ammentanut paljon oppia ja siksi hän haluaa tarjota oman kiekkokoulunsa kautta saman mahdollisuuden myös tulevaisuuden pelaajille.

Crosbyn kiekkokoulussa käykin kesäisin noin 160 pelaajaa ja kauimmat lapset tulevat hakemaan oppia aina Japanista saakka.

– Minulle jääkiekkokoulu merkitsi todella paljon, etenkin, kun lapsia tuli eri paikoista ja he näkivät Cole Harbourin. Se oli todella erityislaatuista.

Vaikka Crosbyn ylläpitämä jääkiekkokoulu on maksullinen, ei hän itse nettoa siitä mitään. Kaikki kerätyt varat nimittäin ohjataan Sidney Crosby -säätiön kautta lyhentämättöminä erilaisiin lapsille suunnattuihin hyväntekeväisyyskohteisiin.

– Ei hän sillä tee rahaa. Sen sijaan hän laittaa itse rahaa likoon ja kaikki tulot menevät eteenpäin hänen säätiölleen, Crosbyn kanssa nuorukaisia opettamassa ollut Nathan MacKinnon, joka on Colorado Avalanchen tähtihyökkääjä, avaa TribLivelle.

– Hän olisi voinut pitää kiekkokoulunsa jossain isossa kaupungissa, mutta hän pitää sitä kotikaupungissaan. Hän on tälle alueelle erinomainen puolestapuhuja ja hän haluaa aina antaa jotain takaisin.

Crosbyn hyväntekeväisyys ulottuu myös yli lajirajojen, sillä hän on ollut esimerkiksi puhumassa Kanadan Jalkapalloliiton puolesta siitä, miten tärkeää lapsien on harrastaa useita urheilulajeja.

– Jos hän antaa nimensä jonnekin tai on mukana jossain, sen pitää olla aina ensiluokkaista ja jotain sellaista, jota kunnioitetaan. Hän on erittäin tarkka sen suhteen, isä Troy kuvailee poikansa luonnetta ja ennen kaikkea toimintatapoja.

Cole Harbourin kasvatti on vanhemmiten oppinut ymmärtämään sen, miten suuri vaikutus hänellä voi olla tulevaisuutta ja tulevia huippupelaajia ajatellen.

– Kun tulee vanhemmaksi, sitä tajuaa, millainen vaikutus sinulla voi olla. Kun olet nuorempi, sitä ei välttämättä ymmärrä samalla tavoin.

Toki hän ymmärsi vaikutusmahdollisuutensa jo nuorena, sillä kun hän voitti kauden 2006-07 päätteeksi NHL:n runkosarjan parhaalle pistemiehelle ojennettavan Art Ross Trophyn, antoi hän siitä saamansa bonusrahat suoraan Cole Harbourin juniorijääkiekkojärjestölle, jota vetää Paul Mason.

Yksi Crosbyn kiekkokoulussa mukana olleista pelaajista on Shane Bowers, joka on tänä kesänä varauskelpoinen NHL:ään. Hänen uskotaan tulevan varatuksi jopa ensimmäisellä kierroksella ja hän onkin liittymässä Crosbyn kanssa siihen harvinaiseen Nova Scotiasta ponnistaneiden NHL-pelaajien kerhoon.

– Täällä kasvaessa, meillä ei ole ollut kovinkaan montaa täältä tullutta NHL-pelaajaa. Sid on maailman paras pelaaja ja se, että hän on lähtöisin täältä ja käyttäytyy miten hän käyttäytyy, hän on ollut jättimäinen roolimalli. Jokainen muksu täällä katsoo häntä ylöspäin.

Liikaa kirjoittamista, kuuluvat Sidney Crosbyn sanat.

Kyse on siitä toiseen maailmansotaan liittyvästä yliopistokurssista, jonka hän löysi NHL:n pelaajayhdistyksen kautta ja suoritti sen eteläisen New Hampshiren yliopistossa.

– Soitin siskolleni ja kysyin tyyliin ”Tiedätkö, miten Microsoft Wordissa tehdään lähdeluettelo?”. Hänen täytyi auttaa minua, mutta se oli siistiä. Sitä pääsi olemaan vuorovaikutuksessa muiden oppilaiden kanssa. Joka toinen oppilas luki paperisi ja sinä luit heidän, kommentoiden niitä.

Sen sijaan lukemista ei ollut laisinkaan liikaa. NHL-pelaajan arki, kun on hyvin pitkälti matkustelemista ja hotellihuoneessa hengailua.

– Se materiaalin läpikäynti oli helppoa, koska matkustelet ja voit lukea. Mutta, jos joudut kirjoittamaan, teksti ei tule kovinkaan nopeasti ja sinulla ei ole hirveästi aikaa, siitä ei nauti niin paljon. Sitä vain yrittää saada sen valmiiksi.

– Siitä oli kulunut yhdeksän vuotta, kun olin tehnyt viimeksi jotain kouluun liittyvää, joten se oli melkoinen herätys.

Päästäkseen kurssista läpi, Crosbyn täytyi kirjoittaa teksti tutkajärjestelmien vaikutuksesta toiseen maailmansotaan.

– Meillä oli paljon paremmin havannoivat tutkat kuin Saksalla.

Mutta miksi sitten juuri toiseen maailmansotaan ja ylipäätään historiaan liittyvä kurssi? No, tämä kaikki sai alkunsa jo lapsuudessa, kun hän kävi vierailemassa sairaalassa sotaveteraanien luona.

– Kovinkaan moni heistä ei halunnut juurikaan puhua palvelusajastaan. Mutta sitten oli niitä kavereita, jotka rakastivat kertoa niitä tarinoita, joten se oli aika mielenkiintoista.

Crosby ei kuitenkaan näe itseään jääkiekkoilun jälkeen historioitsijana, vaan jollain tasolla mukana jääkiekossa.

– En tiedä, että haluanko välttämättä olla tekemisissä NHL:n kanssa, mutta haluaisin olla jollain tasolla mukana jääkiekossa. En usko, että haluaisin olla päävalmentaja. Enkä usko haluavani olla GM, tai ainakaan tällä hetkellä minusta ei tunnu siltä, mutta pidän kehityspuolesta.

Kuten jo aiemmin tuli esille, Crosbyt asuvat edelleen samassa vanhassa talossa, jossa sekä Sidney että Taylor ovat kasvaneet. Matkaa ostoskeskukseen, johon Sidney tapasi rullaluistella, jos hänen täytyi hakea äidilleen jotain ruokaa, on vain muutaman korttelin verran.

– Olemme tapojemme orjia. Jos pidämme jostain, pysyttäydymme siinä. Emme muuta asioita vain muuttamisen tarpeesta, isä Troy perustelee vanhaa taloa ja sitä sinistä sohvaa.

Tästä kielii myös se, että Sidneyn huone on edelleen koskematon. Seinät, ja oikeastaan kaikki, on päällystetty Canadiens-tavaralla.

– Ei meillä ole mitään kiirettä (hänen huoneensa kanssa). Me emme oikeastaan tarvitsee ylimääräistä tilaa juuri nyt, äiti Trina puolestaan avaa.

Jotain on kuitenkin muuttunut, nimittäin ennen Sidney lähti hakemaan äidilleen piirakkaa tai lihamureketta, mutta nykyisin Crosbyn perheessä syödään paljon aiempaa terveellisemmin.

Pikkusisko Taylorin kohdalla muuttunut seikka on puolestaan hänen veljensä kuuluisuus ja hän joutuukin vastailemaan usein erilaisiin kysymyksiin.

– Esitän yleensä heille takaisin kysymyksen, onko heillä siskoa tai veljeä. Kun he vastaavat ”kyllä”, sanon useimmiten, että ”se on aika lailla sama asia”. Sitten, kun olen vastannut noin, he sanovat ”niin varmastikin, mutta hän on todella hyvä jääkiekossa, eikö vain?”.

Taylor paljastaa samalla isoveljensä olevan hyvin vanhanaikainen: Sidney ei ole Twitterissä, hän käyttää vanhaa älypuhelinta ja hoitaa kaikki ruokaostoksensa itse, koska hän nauttii uusien terveellisten ruokien löytämisestä.

Sidney siis mukailee hyvin pitkälti perheensä tapoja: mitään ei muuteta, ellei sille muutokselle ole tarvetta.

Tämä näkyy myös siinä, miten Sidney kohtelee muita ihmisiä. Kun hän esimerkiksi oli kuvaamassa Reebokin mainosta kotikaupunkinsa paikallisella kuntosalilla, jonka omistaa hänen kanssaan samaa koulua käynyt Tanya Walker, oli Sidney äärimmäisen kohtelias, mikä teki vaikutuksen.

– Hän kysyi kaikenlaisia kysymyksiä kuntosalista, kuten esimerkiksi miten pitkään olimme olleet toiminnassa. Hän halusi tietää meistä, mikä oli mahtavaa. En voisi kuvitella ketään parempaa henkilöä edustamaan Nova Scotiaa.

Kaiken kaikkiaan Sidneya kuvastaa ehkä kaikkein parhaiten juuri se, että hän on hyvin tarkka kaikesta, ei halua rehvastella ja on ennen kaikkea ajattelevainen. Kanadassa on esimerkiksi autojen kohdalla, niin sanottujen liisaussopimusten osalta, tietty mailiraja, siis sen suhteen, miten paljon autolla saa vuodessa ajaa. 51-vuotias Gaetan Tremblay, joka huolehtii Crosbyn jääkiekkotavaroista kesätreenaamisen aikana, kertookin, ettei Sidney halunnut esimerkiksi ylittää tuota rajaa.

– Minä sanoin hänelle, että ”hehän saattavat maksaa sinulle tuplahinnan, koska he voivat myydä sen seuraavalle Sidney Crosbyn vanhana autona”. Mutta sellainen kaveri hän on.

Jokaisena kesänä Sidney Crosby palaa Kanadaan nauttimaan kesälomastaan. Hänellä on oma kesäasunto, joka sijaitsee reippaan puolen tunnin ajomatkan päässä Nova Scotiasta. Crosbylle se on todellinen rauhan tyyssija.

– Oleminen täällä saa ajatukseni ehdottomasti muualle ja saan olla jossain sellaisessa paikassa, jossa tunnen oloni mukavaksi, olin sitten ihmisten tai ympäristön ympäröimänä.

Crosby ei kuitenkaan missään nimessä hylkää jääkiekkoa kesän ajaksi. Hänellä on nimittäin kesäasunnossaan, suurimmalla lattialla, seinäsyöttöjä antava kone. Se on hieman samanlainen, kuin hänellä on vanhempiensa kellarissa. Oleellisin ero on se, ettei maalivahdin roolissa ole kuivaaja, johon hän lapsuudenkodissaan ampuu kiekot.

Nova Scotian poika, tai mies, ei kuitenkaan missään nimessä erakoidu kesän ajaksi, vaikka se olisikin helppoa. Hän saattaa olla omissa oloissaan päiviä, mutta ei viikkoja.

– Hänelle olisi aika helppo niin sanotusti koteloitua tänne ja vältellä kaikkea. Käymme silloin tällöin lounaalla, ihmiset lähestyvät häntä ja hän suhtautuu suotuisasti näihin tilanteisiin, Penguinsin verovihollisena toimivan Philadelphia Flyersin puolustaja Andrew MacDonald, joka on Crosbyn hyvä ystävä, kertoo TribLivelle.

Crosbyn kesäasunnon kellarista löytyy niin sanottu miesluola, jossa hän pitää muistoesineitä uransa varrelta. Keskiössä eivät kuitenkaan suinkaan ole henkilökohtaiset saavutukset, vaan joukkuekuvat eri vuosilta ovat pääroolissa, kuten myös Penguinsin pelipaidan näköiseksi tehty tuoli.

Päähuomion vetää kuitenkin vuoden 2009 Stanley Cup -finaaleihin liittyvä maalaus, joka varsin selvästi kuvastaa edelleen sitä Sidney Patrick Crosbya eteenpäin ajavaa päämäärää.

– Hän haluaa edelleen voittaa Stanley Cupeja. Hänen keskittymisensä on edelleen jääkiekossa. Hän haluaa hänen joukkueensa voittavan lisää mestaruuksia. Sitten, kun se fokus katoaa, hän ei enää pelaa jääkiekkoa, jo aiemmin tekstissä mainittu Paul Mason ynnää yhteen.

Niin.

Vaikka tarkoituksena olikin tutustua siihen, millainen on se kaukalon ulkopuolinen Crosby, ei sitä pysty koskaan täysin erottelemaan jääkiekkoilija-Crosbysta. Ne kulkevat, ja tulevat aina kulkemaan käsi kädessä, vaikka ero näiden kahden elämän välillä onkin melkoinen.

Ennen kaikkea Sidney Crosbya ajavat elämässä eteenpäin tavoitteet ja tänä keväänä se kaikkein suurin tavoite – Stanley Cupin voittaminen – saattaa toteutua jo kolmannen kerran hänen pelaajaurallaan.