NHL:n varaustilaisuuksissa mennään nykypäivänä enää vain muutaman pelaajan verran yli 200. varausvuoron.

Käännekohta tapahtui oikeastaan vuoden 2005 varaustilaisuudessa, jossa huudettiin enää 230 pelaajaa, kun vielä edeltävänä vuonna viimeinen varausvuoro oli numero 291. Toisin sanoen kaksi varauskierrosta on kadonnut kalenterista kauden 2004-05 NHL:n työsulun jälkeen.

Parhaimmillaan 2000-luvun aikana on varattu yhdessä varaustilaisuudessa 293 pelaajaa. Tämä nähtiin vuoden 2000 draftissa, jossa viimeisenä pelaajana huudettiin suomalaispuolustaja Lauri Kinos.

Mutta millaisia helmiä sijasta 200 eteenpäin on sitten voinut oikein löytää?

No, me kasasimme oman All Star -kentällisemme näistä 2000-luvulla varatuista pelaajista ja voimme kertoa jo tässä vaiheessa, että kyseinen kuusikko – lisänä vielä kakkosvahti – on aivan järkyttävän kova.

Ensimmäisessä osassa lähdetään tutustumaan hyökkäyspään kolmikkoon.

Vasen laitahyökkääjä: Ondrej Palat

25-vuotias Ondrej Palat edustaa All Star -kentällisessämme hieman nuorempaa sukupolvea. Hänet varattiin NHL:ään nimittäin vuonna 2011 ja varausvuoro oli niinkin käsittämätön kuin 208:s. Kyseisen löydön teki tuolloin Tampa Bay Lightning.

Ensimmäisen ammattilaiskautensa (2011-12) Palat vietti AHL:ssä, Norfolk Admiralsin riveissä. Hän pelasi farmin puolella 61 runkosarjaottelua ja teki niissä kohtuullisen hyvät tehot 9+21, mutta vielä tuossakaan vaiheessa hänestä ei osattu odottaa sellaista pelaajaa kuin mitä hän nykyisin on.

Toisella ammattilaiskaudellaan hän painoikin sitten AHL:n puolella pisteitä jo oikein urakalla, kun 56 ottelua tuottivat tehot 13+39. Pudotuspeleissä hän äityi vielä hurjempaan vireeseen, kiskoen 18 otteluun huimat tehot 7+19. Samalla kaudella hän pääsi pelaamaan NHL-uransa 14 ensimmäistä ottelua ja onnistui tekemään niissä pisteet 2+2.

Kaudesta 2013-14 tulikin sitten todellinen läpimurtokausi nuorelle tshekkilaiturille. Hän pelasi NHL:ssä yhtä vaille täyden runkosarjan ja nakutti ensimmäisellä NHL-kaudellaan hurjat tehot 23+36. Huima tulokaskausi palkittiinkin ehdokkuudella vuoden tulokkaaksi; hän oli siis noussut varaussijalta 208 kolmen parhaan tulokaspelaajan joukkoon.

Seuraavana vuotena meni vielä kovempaa, kun Triplets-ketju, jossa siis Palatin ohella pelasivat Nikita Kucherov sekä Tyler Johnson, muodostettiin päävalmentaja Jon Cooperin toimesta loukkaantumisten seurauksena: Palat iski runkosarjaan ennätyspisteensä 16+47, pelaten 75 ottelua, ja Stanley Cup -finaaleihin huipentuneissa pudotuspeleissä tshekki iski 26 ottelussa taululle tehot 8+8.

Viime kauden ja kuluvan kauden aikana loukkaantumiset ovat hieman sekoittaneet Palatin kehityskulkua, mutta edelleen tehopisteitä on tullut kohtalaisen mukavassa tahdissa. Kaudella 2015-16 hän pelasi 62 runkosarjaottelua tehoin 16+24, ja teki siihen päälle 17 pudotuspeliottelussa pisteet 4+6. Kuluvalla kaudella hän on puolestaan pelannut toistaiseksi 67 ottelua, tehoin 15+27.

Palat on nuoresta iästään huolimatta osoittanut jo pitkään oivia johtajan taitoja ja hän toimiikin jo kolmatta kauttaan Tampa Bay Lightningin varakapteenina. Ennen kaikkea hän on johtaja kaukalon puolella – siviilissä hänet tunnetaan hiljaisena ja rauhallisena kaverina – sillä jokainen tietää, miten tunnollinen pelaaja tämä tshekkitaituri on myös omaan päähän. Ei olekaan sattumaa, että NHL-uran 299 ensimmäisestä runkosarjaottelusta hänen tehotilastonsa on uskomaton +81, eikä hän ole ollut vielä yhdelläkään kaudella miinuspelaaja.

Palatia voisi siis kuvailla peliä tekeväksi kahden suunnan laituriksi.

Keskushyökkääjä: Joe Pavelski

Kun puhutaan NHL:n kovimmista keskushyökkääjistä, San Jose Sharksia edustavan Joe Pavelskin nimi nousee yhtenä näistä nimistä esille. Mutta näin ei ollut vielä vuoden 2003 varaustilaisuudessa – ei lähimainkaan – sillä San Jose Sharks, joka oli tullut aiemmin tunnetuksi varausvuorojensa hukkaamisesta esimerkiksi suomalaispelaajiin, teki kaikkien aikojen löytönsä, kun se huusi Draft-lavalle päästyään Pavelskin numerolla 205.

Varauksensa jälkeen Pavelski pelasi ensimmäisen vuotensa vielä USHL:ssä, josta hänet siis varattiinkin. Seuraavat kaksi kautta hän vietti puolestaan Wisconsinin yliopistossa, merkkauttaen siellä kahden kauden aikana 82 runkosarjaotteluun upeat 98 tehopistettä, kunnes oli aika siirtyä ammattilaiseksi.

Pavelski aloitti pelaajuransa ensimmäisen ammattilaiskautensa Sharksin farmiseurana toimineessa Worchester Sharksissa, mutta osoitti välittömästi olevansa liian hyvä pelaaja AHL-tasolle. Hän pelasi kokonaisuudessaan kaudella 2006-07 AHL:ssä 16 ottelua ja teki niissä tehot 8+18. NHL:ään noustuaan hänelle kirjattiin 46 runkosarjaottelua, joissa syntyivät pisteet 14+14.

Tulokaskautensa jälkeen Pavelskin kehittyminen pelaajana on ollut tasaisen varmaa. Toisella NHL-kaudellaan hän nousi 40 tehopisteen pelaajaksi, siitä edettiin hätyyttelemään jo 60 runkosarjapisteen rajaa ja viime vuodet hän on nakuttanut runkosarjaa kohden 70-80 tehopistettä. Lisäksi hän on äärimmäisen hyvä maalintekijä, sillä hänen maalimääränsä viimeiseltä neljältä kaudelta ovat 31, 41, 37 ja 38. Myös tällä kaudella hän tulee rikkomaan vähintäänkin 30 runkosarjamaalin ja 70 tehopisteen rajapyykit. Nykyisin 32-vuotias pelimanni onkin vuodesta toiseen NHL:n kymmenen tehokkaimman pelaajan tuntumassa/joukossa.

Pavelski on nykyisin myöskin joukkueensa kapteeni. Kaudella 2014-15 hänet nimettiin joukkueensa varakapteeniksi ja viime kaudella rintaan ommeltiin kapteenin C-kirjain. Hän on päässyt kasvamaan myös tähän rooliin sellaisten johtajien kuin Patrick Marleau’n ja Joe Thorntonin taustalla. Esimerkki on siis ollut A-luokkaa ja heti ensimmäisellä kapteenikaudellaan Pavelski oli johdattamassa Sharksin sen seurahistorian ensimmäisiin Stanley Cup -finaaleihin.

Oikea laitahyökkääjä: Patric Hörnqvist

Kun Nashville Predators kuulutti koko vuoden 2005 varaustilaisuuden viimeisenä varattuna pelaajana, tarkalleen ottaen numerolla 230, Patric Hörnqvistin nimen, tuskin kukaan uskalsi edes unelmoida siitä, että hän tulisi joskus olemaan kaudesta toiseen 40-50 tehopistettä tahkoava hyökkääjä, joka tienaa kautta kohden yli 4 miljoonaa dollaria.

Totuus oli kuitenkin toinen. Tullessaan varatuksi, Hörnqvist edusti Väsby IK:ta, joka pelasi tuolloin Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Samaan aikaan hän pelasi kuitenkin myös Djurgårdenin alle 20-vuotiaiden joukkueessa ja nousi myös kyseiden kauden aikana Ruotsin alle 18-vuotiaiden MM-kisajoukkueeseen. Näytöt jäivät kuitenkin vielä laihaksi ja myös seuraava kausi (2006-07) meni kotimaassa.

Kesä 2006 oli kuitenkin käänteentekevä Hörnqvistin kehityksessä. Hän nimittäin raivasi tiensä Djurgårdenin edustusjoukkueeseen ja pelasi lopulta SHL:ssä (tuolloin vielä Elitserien) koko kauden. Eikä kyse ollut mistään ”katselukaudesta”, vaan hän nakutti 49 runkosarjaotteluun erinomaiset tehot 23+11. Se poiki puolestaan paikat niin alle 20-vuotiaiden MM-kisajoukkueessa, EHT:llä ja lopulta myös MM-kisoissa, joissa hän vakuutti kaikki tekemällä yhdeksään otteluun tehot 2+4.

Hörnqvist jäi kuitenkin vielä kaudeksi 2007-08 Ruotsiin. Kausi SHL:ssä ei sujunut aivan yhtä hyvin kuin edeltävä, mikä oli enemmänkin vain osoitus siitä, että ruotsalaislaituri oli valmis NHL:ään. Tämän näkemyksen vahvistivat viimeistään kevään MM-kisat, joissa hän heilutti yhdeksässä ottelussa maaliverkkoja peräti kuudesti.

Lopulta kaudella 2008-09 oli aika siirtyä Pohjois-Amerikkaan. Siellä hän teki välittömästi kovaa jälkeä AHL:n puolella, käyden pelaamassa myös 28 NHL-ottelua, ja seuraavalla kaudella hän puhkoikin sitten jo NHL:ssä 30 runkosarjamaalin ja 50 tehopisteen rajapyykit.

Nykyisin Pittsburgh Penguinsia edustava, ja siellä myös viime keväänä Stanley Cupin käsivarsilleen nostanut, Hörnqvist onkin erittäin tasainen maalintekijä ja pistemies. Hän kiskoo kaudesta toiseen 20-30 maalia ja esimerkiksi viimeisten kolmen kauden aikana hän on ylittänyt jokaisella 50 tehopisteen rajan.

Toisin sanoen, Hörnqvististä on kehittynyt erinomainen NHL-pelaaja – siis sellainen, johon kukaan ei uskonut hänen yltävän. Kaiken avain oli kuitenkin oikeanlainen reitti pelaajana ja esimerkiksi pelaajan itsensä, sekä Nashville Predatorsin päätös, jäädä pelaamaan ”normaalia” pidemmäksi aikaa kotimaahan on toden totta ollut toimiva ratkaisu.