Jonathan Toews ja Patrick Kane ovat tuhonneet Chicago Blackhawksin omalla typeryydellään.

Kun edellä mainittu kaksikko vaati Blackhawksilta 10,5 miljoonan dollarin palkkakuitit, toisin sanoen 21 miljoonaa dollaria kautta kohden, lähti lähtölaskenta seuran dynastian päättymiselle siitä hetkestä. Ei nimittäin tarvinnut olla kovinkaan kummoinen ennustaja nähdäkseen, että millaiset palkkakatto-ongelmat se tulee seuran GM:nä toimivalle Stan Bowmanille aiheuttamaan.

Luonnollisestikaan heti alkuun ongelmat eivät vielä kasaantuneet, mutta kesä toisensa jälkeen umpikuja on kasvanut mahdottomaksi.

Kesällä 2015 Bowman joutui esimerkiksi laittaa täysin vastentahtoisesti Brandon Saadin lihoiksi ja menneenä kesänä lähtijöiden listalla olivat muun muassa Andrew Shaw ja Teuvo Teräväinen.

Missä raatajat?

Tällä hetkellä Blackhawksin eittämättä suurin ongelma löytyy kärkikentällisten takaa. Toews, Kane, Artemi Panarin ja kumppanit ovat edelleen kivenkovia pelureita, jotka takaavat sen, että maaleja – ainakin teoriassa – syntyy. Mutta se, että kolmos- ja nelosketjut miehitetään käytännössä ottaen tulokaspelaajilla, ei yksinkertaisesti toimi.

”Kovin usein se joukkue, jolla on parempi raatajaosasto, etenee pudotuspelisarjoista eteenpäin.”

Tällä hetkellä Blackhawksin hyökkäysrunko huutaakin syvyyttä. Toki asia tulee varmasti hieman korjaantumaan kauden edetessä, kun tulokkaat pääsevät paremmin sisään, mutta ei heistä ole missään nimessä täyttämään lähtijöiden saappaita.

Ja kysymys kuuluu: mitä sitten, kun pudotuspelit käynnistyvät, jos nyt Blackhawks ylipäätään on siellä? Kevään tosipeleissä alempien kentällisten merkitys nimittäin korostuu entisestään. En nyt lähde tähän kaivamaan mitään tilastoja, mutta kovin usein se joukkue, jolla on parempi raatajaosasto, etenee pudotuspelisarjoista eteenpäin.

NHL:ssä tilanne, kun on nykypäivänä se, että lähes jokaiselta joukkueelta löytyy ne laadukkaat kärkikentälliset.

Palatakseni vielä niihin Blackhawksin ykkös- ja kakkosketjuun, tarkemmin mietittynä myös niissä on omat ongelmansa. Marian Hossa ei ole enää se puolustuksia liikkeellään puhkova vauhtikone, vaan ennemminkin hyvä puolustava hyökkääjä. Richard Panik on puolestaan täysin katsomaton kortti edelleen NHL-tasolla ja Artem Anisimov on parhaimmillaan kolmosvitjassa.

Eikö menestys paina tippaakaan vaakakupissa?

Tiedän, että tämän kommentin myötä joku repii satavarmasti pelihousunsa ja toteaa, että ”Helppo se on sinun huudella – itsekään et varmasti tyytyisi luopumaan miljoonista euroista”.

Voi olla, mutta näin sivustaseuraajana pystyn tarkastelemaan asiaa erilaisesta näkökulmasta. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että Kane ja Toews molemmat olisivat pärjänneet taloudellisesti varsin hyvin esimerkiksi 8,5 miljoonan dollarin vuosiansioilla. Nälkää ei olisi tarvinnut nähdä ja jotain olisi jäänyt myös sukanvarteen.

Ja mitä se ylimääräiset 4 miljoonaa dollaria olisi sitten tarkoittanut Blackhawksin kannalta? No, vaikkapa nyt sitä, että esimerkiksi Shaw viilettäisi edelleen Blackhawks-paidassa.

”Voin jo tässä vaiheessa kertoa, että se toive kuittailusta tulee jäämään ikuiseksi haaveeksi.”

Toki tässä kohtaa täytyy muistaa, että kun Toews (0+1), Kane (0+0) ja Panarin (0+0) saavat koneensa edes jollain tasolla käyntiin, tulee Blackhawks parantamaan. Se vaatii kuitenkin päävalmentaja Joel Quennevilleltä onnistumista haastavassa tehtävässä, eli niiden kolmansien lenkkien taikomisessa niin sanotusti tyhjästä.

Voin kuitenkin väittää, että ne dynastiavuodet ovat ohitse.

Joku toki varmasti haluaa ottaa tämän tekstin talteen ja toivoa kuittailumahdollisuutta; siihen jokaisella ehdottomasti onkin oikeus. Mutta voin jo tässä vaiheessa kertoa, että se toive kuittailusta tulee jäämään ikuiseksi haaveeksi.

Allekirjoittaneelle riittää tämän näkemyksen kehittämiseen jo pelkästään se tosiasia, että ikuisuudelta tuntuneen aikajakson ajan Blackhawksin ”koirankopissa” pyörinyt St. Louis Blues pyöritti kauden 2016-17 avausottelussa illinoislaisseuraa mennen tullen.

Ja tappio Nashvillen illassa toimii ikään kuin jouluisen glögin terästyksenä tälle.

Aiheet Pääuutiset Richard Panik