Haastattelussa Antti Raanta

Porin Ässät mestaruuteen viime kaudella torjunut ja Leijonista kevään päätteeksi esiintynyt Antti Raanta siirtyi täksi kaudeksi Pohjois-Amerikan puolelle.

Alkukausi on sujunut AHL:n puolella.

Raanta vieraili NHLSuomi.com -sivuston haastattelussa Toronton reissun yhteydessä.

Kuinka hyvä organisaatio Chicagossa on?

– Vaikea arvioida, kun en tiedä muista organisaatiosta, mutta kyllä huomasi, että siellä kaikki toimii täydellisesti. Ei tarvinnut kuin kysyä jotain, niin seuraavalla hetkellä se oli omalla paikalla. Muutenkin henki oli siellä tosi hyvä, kaikki olivat tosi auttavaisia ja minulta kysyttiin koko ajan, että tarvitsenko jotain.

Minkälainen kokemus oli tutustua NHL-organisaation toimintaan?

– Se oli aika hieno elämys astua ekaa kertaa siihen koppiin ja nähdä joukkueen johtohahmoja siellä toimitusjohtajasta alkaen. Se oli äärettömän hieno kokemus.

Miten leiri ennen kauden alkua meni omalta kohdaltasi?

– Se meni aika nousujohteisesti, mutta alussa ei päässyt tekemään ihan omaa hommaa, kun alla oli 6-7 viikon lähes todellinen tauko urheilusta nilkkaleikkauksen takia. Koska sitä joutui aloittamaan vähän niin kuin puhtaalta pöydältä, niin siinä oli hieman hakemista. Kokonaisuudessa se meni samalla tavalla kuten pelitkin ovat nyt menneet, että päivä päivältä paranee ja alkaa löytyä oma tatsi. Se oli hieno kokemus päästä pelaamaan Washingtonia vastaan, kun siellä oli (Aleksandr) Ovetskinin ja (Nicklas) Bäckströmin kaltaisia äijiä vastassa.

Kuinka erilaista matkustaminen Blackhawksin kanssa on kuin Suomessa?

– Oli se vähän erilaista, mihin on Suomessa tottunut. Siellä oli yksityiskone odottamassa pelin jälkeen ja on kolme ruokalajia, joista saa valita haluamansa. Sitä ei varmaan osannut tajuta sillä hetkellä, mutta nyt alkaa hieman kirkastumaan, että siellä oli tekemisissä huippuihmisten kanssa.

Heijastuuko sama huippuorganisaatio myös AHL:n puolella vai reissaatteko pelkästään bussilla?

– Tämän Kanadan reissun ja Texasin reissun olemme lentäneet, mutta ihan reittikoneella, ei ole ollut sitä yksityiskonetta käytössä. Mutta sen huomaa päivittäisestä tekemisestä, että kaikki asiat otetaan huomioon. Juuri oli ravintoterapeutti käymässä ja henkisen puolen valmennusta on tullut. Valmennuspuoli on kyllä kunnossa, ettei jää ainakaan siitä kiinni. Ei voi valittaa organisaatiosta ”alhaallakaan”, sillä hommat hoituu tosi hyvin.

Mikä on ollut vaikein asia totuttelun suhteen täällä ollessasi?

– Varmaankin se jään ulkopuolinen elämä. Asuin ensimmäiset kuusi viikkoa hotellissa ja söin ulkona koko ajan, niin siinä alkoi ravintolaruoat kyllästyttämään. Siinä alkoi kotia ikävöimään, että olisi mukavaa päästä oman jääkaapin ääreen.

Entä jäällä?

– Pelillisesti sijoittumisessa on ollut iso juttu. Parin ensimmäisen treenin jälkeen ajattelin, ettei tässä ole mitään hätää, että tämä menee ihan hyvin. Mutta kolmessa ensimmäisessä pelissä kolme vetoa etukulmaa ja sisään, niin silloin tiesi, että oli väärässä paikassa. Siihen joutuu keskittymään aika lailla, mutta nyt esimerkiksi tuoreimmassa pelissä ei tainnut mennä yhtään etukulmaan, että siihen voi olla tyytyväinen.

Mitä olet tykännyt ensimmäisistä matseistasi?

– Aika paljon on maaleja mennyt, mutta lauantai-peli antoi itselle lisävirtaa, kun sai hyviä torjuntoja ja pystyi auttamaan joukkuetta pysymään aika lähellä. Vaikka neljä meni omiin, niin siitä huolimatta kauden parhaimpia torjuntoja ja se oli ehkä kokonaisuutena paras pelini. Totta kai haluaa päästää vähemmän maaleja ja vaikka niitä välillä menee, niin maalissa on taisteltava.

Kuinka kova liiga AHL on?

– Kyllä siellä omasta mielestäni löytyy potentiaalia. Siinä vaikuttaa varmaan myös se, etten tunne äijiä joukkueissa, minkä takia välillä tulee yllättäviä tilanteita ja pasmat sekoo vähäsen. Kun Suomen liigaa pelasin neljä vuotta, niin siinä alkoi jo hiukan hahmottamaan, mitä tapahtuu. Tämä on tosi kovavauhtinen sarja. Täällä ei välttämättä niin paljon siihen oman pään peliin keskitytä, vaan tulee aika paljon ylivoimahyökkäyksiä ja veskari joutuu venymään äärimmilleen, mutta sitä varten me siellä ollaan. Kyllä olen tykännyt pelata tätä liigaa, vaikka välillä tulee niitä pelejä, missä ei tule paljon laukauksia. Mutta vastaavasti tulee myös sellaisia pelejä, joissa saa loistaa koko illan, niin se on ihan mukavaa.

Kuinka erilaista pelaaminen on täällä veskarin kannalta?

– Peli on kovempi vauhtista, tilanteet tulevat nopeammin eteen. Ei voi valittaa. Mun mielestä on kiva pelata tommoista peliä, missä tapahtuu koko ajan ja pysyy hereillä.

Kuinka paljon olet tykännyt täällä olosta kokonaisuudessaan?

– Jos miettii sitä että silloin kun lähdin Suomesta, niin se viimeinen päivä tuntui ihan järkyttävän huonolta, kun mietti, että joko se kesä meni ja nyt pitää lähteä ja takaisin pääsee joskus ensi kesänä. Tänne tultua on eka päivästä lähtien ollut äärimmäisen hienoa. Ja kun on saanut kämppä- ja autoasiat kuntoon, niin nyt nauttii. Kun emäntä ja koira tulee marraskuun 17. päivä, niin sitten pääsee viettämään sitä normaalia arkea kotona. Ei voi sanoa, että tänne tulo olisi kaduttanut sekuntiakaan.

Chicagossa on Corey Crawford pelannut kahdeksan peliä ja Nikolai Khabibulin yhden. Kuinka houkuttava Khabibulinin paikka on, ottaen huomioon että pelejä ei välttämättä tule paljon?

– En usko, että kukaan maalivahti haluaa istua luukulla. Kun tein tänne sopimuksen, niin mulle sanottiin, että saan kasvaa rauhassa korkoa AHL:ssä ja saa pelata pelejä. Se on pitänyt täysin paikkansa, että olemme pelanneet puoliksi pelit. Tietenkään luukulla istuminen ei ole mukavaa, mutta jos maailman kovimmassa liigassa pääset edes siihen kakkosveskarin rooliin jossain vaiheessa, niin ei kai siinä voi kauheasti valittaa kuitenkaan. Tämä kausi on kuitenkin sellainen, että tottuu hiukan pelityyliin ja mitä nopeammin pääsee sisälle peliin, niin toivottavasti sitä nopeammin pääsee ylös.