MM-kisat ovat ohitse. Ruotsi vei MM-kullan Sedinien veljesten ansiosta. Kaksoset olivat varsinkin ylivoimapelaamisessa ylivertaisia turnauksen ratkaisevissa peleissä. He tiesivät, mitä toinen ajatteli. He osasivat lukea peliä jo seuraavan siirron ohitse. Se oli taidetta, miten kiekoton Sedin auttoi omalla pelillään aina kiekollista Sediniä.

5-1 numerot finaalissa ei jätä selittelyjä. Ruotsi vei kullan ansaitusti.

Kirjasin ennen turnausta neljä pelaajaa ”seuraa heitä”-kategorian alle. He olivat Nino Niederreiter, Justin Schultz, Ben Bishop ja Drew LeBlanc.

Nyt on tullut aika antaa pelaajille lopputodistukset. Kannattiko heitä seurata?

1. Nino Niederreiter, Sveitsi:

Niederreiterin, kuten koko Sveitsin joukkueen pelaaminen MM-kisoissa oli tuhkimotarina, jonka loppu lopulta ei ollut elokuvamainen. Niederreiter on saanut tänä kautena itseluottamustaan takaisin, kun hän on päässyt pelaamaan AHL:ssä hyvällä tasolla koko kauden. Viime kausina NHL:ssä Niederreiter ei saanut itsestään tehoja irti ja samalla itseluottamus luonnollisesti kärsi. Nyt on eri tahti kellossa. Sveitsin ehkä vaarallisin hyökkääjä. Unelmaturnauksen pelanneen puolustaja Roman Josin jälkeen toinen joukkueen sisäisessä pistepörssissä. Niederreiter oli seuraamisen arvoinen. Kouluarvosana: 9.

2. Justin Schultz, Kanada:

Oli ehkä odotetustikin Kanadan tehokkain pakki. Maalit jäivät kuitenkin uupumaan. Kanadan turnauksesta tuli suuri pettymys, kun Sedinien johtama Ruotsi kaatoi joukkueen puolivälierissä rangaistuslaukauskilpailussa. Kuka tietää, mihin joukkue olisi lopulta päässyt, jos tuosta parista jatkoon olisi mennyt. Schultzin, kuten koko Kanadan joukkueen turnauksesta jäi täten karvas sivumaku. Kouluarvosana: 8-.

3. Ben Bishop, USA:

USA oli Sveitsin ohella todella pirteä yllätys MM-kisoissa. Suhteellisen nuoren joukkueen peli-ilme oli läpi turnauksen iloinen. Turnauksen palkinto tulikin lopulta Suomen kustannuksella, kun 19-vuotias Alex Galchenyuk upotti kaksi ratkaisevaa rangaistuslaukausta pronssiottelussa Suomen verkkoon.

Palataan kuitenkin pelaajaan, Ben Bishopiin. Jos USA:n turnaus joukkueena oli hyvä, niin Bishop oli pelaajana joukkueen pahin pettymys. Torjuntavarmuus isokokoisella Bishopilla jäi ilmeisesti Atlantin toiselle puolen, niin helppoja maaleja hänelle välillä meni. Menetti lopulta torjuntavastuun, kesällä 20 vuotta täyttävälle, John Gibsonille. Gibson voitti jo tälle kaudelle isossa kaukalossa alle 20-vuotiaiden turnauksen, ehkä Bishop ei sitten isossa kaukalossa pärjää yhtä hyvin. Todella huono turnaus Bishopille, joka lähtökohdiltaan piti olla yksi turnauksen varmimpia maalivahteja. Kouluarvosana: 5 1/2.

4. Drew LeBlanc, USA:

Kisojen aikana Sports Illustrated-lehden toimesta vuoden yliopistourheilijaksi Yhdysvalloissa valittu LeBlanc oli Bishopin ohella yksi pelaajista, jolta pystyi ehkä odottamaan enemmän, mitä lopulta kentällä näkyi. LeBlanc pelasi kuudessa pelissä, antoi kolme syöttöä, mutta lopulta joutui antamaan pelipaikkansa pois, kun USA vahvistui T.J Oshiella ja Galchenyukilla kesken kisojen. LeBlanc pääsi kokeilemaan myös ylivoimaa turnauksen aikana. Turnaus kuitenkaan ei jättänyt LeBlancin nimeä pyörimään suuren yleisön huulilla. Ehkä kaukalon koon vaihtuminen vaikutti myös LeBlancin peliin. Kouluarvosan: 6+.

Näin saatiin MM-kisat pakettiin. Suomen joukkueesta nostan Mikael Granlundin (jälleen) framille. Granlund oli ratkaisevissa peleissä Suomen paras pelaaja. Kuten kirjoitin hänen tullessaan joukkueeseen, hän on voittaja. Granlundille välierätappio oli varmasti yksi vaikeimmista niellä. Hänelle tappio tuntuu pahalta.

Viimeinen rangaistuslaukaus USA:ta vastaan oli osoitus siitä, että hän uskaltaa yrittää tiukassakin paikassa rohkeita ratkaisuja. Jos siitä olisi tullut maali, olisi postimerkkipainamoilla ollut jälleen töitä tehtävänä. Luovuus ja rohkeus – niillä Granlund tulee lopulta olemaan huippupelaaja myös Atlantin toisella puolen.

Nyt on hyvä kääntää katseet NHL:n pariin. Jääkiekkokausi odottaa vielä huipennustaan.

Tykkää Antti Eteläahon Kiekkokynä-blogista Facebookissa, niin pysyt ”änärin” menossa mukana!