Florida Panthersin ja Vancouver Canucksin viime viikonloppuinen treidi tietää uusia tuulia kahdelle NHL-kokoonpanojen ulkopuolelle jämähtäneelle suomalaiselle, Juho Lammikolle sekä Olli Juoleville.

Entisen 1. kierroksen vitosvaraus Juolevin ura polki pahasti paikallaan Vancouverissa. 23-vuotiaan entisen superlupauksen peliaika Cancucks-pakistossa olisi ollut tällä kaudella kiven alla, tosin sitä se on myös Floridassa. NHL:n kärkiseuroihin ennakoidun Panthersin top 6 -puolustus vaikuttaa sementoidulta, eikä suomalaiselle ole luvassa kunnon näyttöpaikkaa ilman vähintään muutaman pelaajan loukkaantumissumaa.

Juolevin uralle vauhdin hakeminen Euroopan sarjoista vaikuttaisikin juuri nyt kaikkein parhaalta vaihtoehdolta.

Riittääkö Lammikon taso kiekolliseen roolii NHL:ssä?

Lammikon tilanne sen sijaan koheni treidin myötä huomattavasti. 25-vuotiaan porilaishyökkääjän peliaika kovia kesähankintoja tehneen ja tosissaan Stanley Cup -jahtiin lähtevän Panthersin hyökkäyksessä olisi ollut kortilla. Edes viime kauden 44 ottelun runkosarjanäytöt eivät olisi painaneet vaakakupissa, onhan Panthersille useita tulevia NHL-nimiä myös farmiliigan puolella. Pudotuspeleissähän Lammikko putosi kokoonpanon ulkopuolelle jo viime kaudella.

Nyt 190-senttisellä hyökkääjällä on kuitenkin edessään elämänsä tilaisuus osoittaa kykynsä NHL:ssä. Canucksin hyökkäys ei ole laajuudeltaan lähelläkään Panthersin vastaavaa ja Lammikko murtautuikin joukkueen pelaavaan kokoonpanoon heti kauden avausottelussa keräten reilut 10 minuuttia peliaikaa. Toisessa ottelussa vastuuta tuli reilut yhdeksän minuuttia.

Lammikko todisti jo toissa kaudella Kärpissä pystyvänsä pelaamaan myös kiekollisessa roolissa miehen iskettyä Liigassa 57 peliin hulppeat 51 (22+29) tehopinnaa. Mies onkin kertonut haastatteluissa hakevansa Canucksista ennen kaikkea Panthers-aikoja kiekollisempaa roolia. Tähän hyökkääjällä on kaikki mahdollisuudet – joskaan tehtävä ei ole helppo.

Lammikon edessä Canucksin sentterihierarkiassa on kivikova kolmikko Elias Pettersson, Bo Horvat ja Jason Dickinson. Suomalaisen osakkeita parantaa tosin se, että mies voi pelata tarvittaessa myös laidalla. Toisaalta yhdenkin edellä mainitun Canucks-tähden loukkaantuminen avaisi Lammikolle saman tien tontin kolmesta kärkiketjusta. Tämä edellyttää luonnollisesti vahvoja näyttöjä alkukaudella pienemmässä roolissa.

Paperilla tilanne vaikuttaa kuitenkin Lammikon kohdalla hyvältä. Seuraava suomalainen NHL-läpimurto saattaa hyvinkin olla yhden loukkaantumisen päässä.