Edmonton Oilersin kausi sai noloimman mahdollisen lopun. Connor McDavid ja Edmonton läpsyttelivät tiensä läpi runkosarjasta, mutta kun otteet ja panokset nousivat, ei joukkue kyennyt ottamaan edes yhtä voittoa Winnipeg Jetsiä vastaan.

Viimeisessä ottelussa Edmonton suoriutui varsin vahvasti, mutta peluutusta oli vaikeaa katsoa. Ketjut oli saatu kasattua niin, ettei yksikään koostumus toiminut kunnolla. Kaikki hyvät elementit oli ripoteltu pitkin rosteria.

Ykkösketjussa pelasivat McDavid, Leon Draisaitl ja Kailer Yamamoto. Yamamotolla ei ollut ottelussa yhtään mitään annettavaa. Hänen syöttönsä olivat vaarallisia korkeintaan omille ja hän hävisi järjestään kaikki kaksinkamppailut. McDavid riisti kiekon omilleen, ja Draisaitl kuljetti sen hyökkäysalueelle, mutta peli tyssäsi aina siihen, kun Yamamotoa olisi tarvittu.

Kakkos- ja kolmosketju olivat vielä heikompia. Ainoa valopilkku oli Ryan Nugent-Hopkins, joka yksilötaidollaan loi maalipaikkoja ja oli lähes aina vaarallinen jäälle päästessään. Valitettavasti vierellä luistelevat puukädet eivät saaneet hyvistä syötöistä lauottua edes maalia kohti.

Nelosketju oli kenties Edmontonin vahvin kokonaisuus. Jesse Puljujärven ja sentteri Gaetan Haasin kemiat toimivat erinomaisesti. Ketju sai ryöstettyä irtokiekkoja hyökkäysalueen kulmissa ja luotua maalitilanteita runsain määrin.

Ottelussa siis tiivistyi Edmontonin ongelma erinomaisesti. Hyökkäyskalustoa riittää korkeintaan kahteen ketjuun. Valitettavasti edes McDavid ja Nugent-Hopkins eivät pysty tekemään puukäsistä maalitykkejä. Runkosarjassa se vielä ehkä onnistuu, mutta pudotuspeleissä aikaa ja tilaa on vähemmän. Jokaisen pitäisi pystyä kantamaan oma painonsa.

Ensi kaudella tilanne on todennäköisesti entistäkin synkempi. Edmontonilla tuskin on varaa tehdä sopimuksia tähtipakki Tyson Barrielle ja Ryan Nugent-Hopkinsille. Joukkueen menestys nojaa entistä vahvemmin McDavidin harteille, mikä ei varmasti ole voittava resepti.