Näkökulma: Vitsistä Stanley Cup -haastajaksi: Torontosta löytyy vihdoin mestariainesta – kapteenivalinnasta ei kahta puhetta!

© Kuva: Getty Images

51 vuotta…

Kyllä, Toronto Maple Leafs voitti viimeisimmän Stanley Cupinsa vuonna 1967, jolloin NHL:ssä pelasi vain kuusi alkuperäisseuraa. Perinteikkäässä vaahterapaidassa nähtiin tuolloin peräti kymmenen Hockey Hall of Fameen valittua pelaajaa: Dave KeonFrank Mahovlich, Bob Pulford, Red Kelly, George Armstrong, Marcel Pronovost, Allan Stanley, Johnny Bower ja Terry Sawchuk.

6. kesäkuuta 1967 tapahtui kuitenkin jotain merkittävää. NHL laajeni 12 joukkueeseen ja Toronto, kuten kaikki muutkin Original six -seurat, menetti organisaatiostaan jopa 20 pelaajaa. Näistä merkittävin oli laajennustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana valittu maalivahti Sawchuk, joka siirtyi Los Angeles Kingsiin.

Tästä lähti liikkeelle jyrkkääkin jyrkempi alamäki, eikä Maple Leafs ole yltänyt sen jälkeen kertaakaan Stanley Cupin finaaleihin.

Tähän on olemassa monia syitä, joista kenties merkittävin on haluttomuus. Halu menestyä on yksi tärkeimmistä elementeistä, jota tarvitaan voittamiseen jääkiekossa ja missä tahansa arkeen liittyvässä asiassa. Toronton johtoportaassa raha on useina vuosina ajautunut menestyksen edelle, josta saatiin karkein esimerkki kesällä 1996.

Tuolloin 35-vuotiaasta, Ontariosta kotoisin olevasta Wayne Gretzkystä tuli vapaa agentti ja hän halusi päättää uransa lapsuutensa idolijoukkueessa, Torontossa. Maple Leafsin silloinen toimitusjohtaja Cliff Fletcher neuvotteli Gretzkyn kanssa pitkään ja hartaasti. Sopimuksen allekirjoittamiseen tarvittiin enää mahtiseuran omistajan, Steve Stavron hyväksyntä, joka kysyi lopulta Fletcheriltä: ”kuinka paljon Gretzky nostaa seuran lipunmyyntituloja”?

Tähän tuskin tarvitaan sen maagisempaa vastausta, sillä Toronton kotipelit ovat vetäneet aina lehterit täyteen fanaattisia katsojia. Gretzky siirtyi lopulta New York Rangersiin, jossa hän päätti uransa kolme vuotta myöhemmin.

Torontosta on muodostunut vuosien saatossa, jos ei kansainvälinen, niin ainakin Pohjois-Amerikkalaisten silmissä yleinen vitsin aihe. Menestystä ei heru, eikä seura ole sitä toiminnallaan aina ansainnutkaan, mutta nämä ajat ovat nyt ohi. Maple Leafsista on muodostunut todellinen uhka kaikille NHL-seuroille.

Rautainen hyökkäysosasto

Ennen kuin mennään kesän kuumimpaan nimeen, John Tavaresiin, käydään hieman läpi, mitä Toronto menetti saadakseen oman kylän pojan riveihinsä.

Tyler Bozak, Leo Komarov, James van Riemsdyk, Roman Polak… Kovia pelimiehiä jokainen, joista kaksi ensimmäistä toimivat päättyneellä kaudella Maple Leafsin varakapteeneina.

Vaahteralehdet menettivät kyseisten kavereiden johdosta valtavan määrän peliälyä, voimaa, maalintekotaitoa ja puolustuspään perusosaamista. Nämä pelaajat jyrsivät kuitenkin tulevalla kaudella yhteensä 16,3 miljoonan dollarin edestä palkkakattoa. Tähän Torontolla ei ollut yksinkertaiseti varaa.

Tällä hetkellä tilanne näyttää kohtalaiselta. ”Leafsilla” on palkkakatossaan tilaa lähes 15 miljoonaa, mutta esimerkiksi Auston Matthewsin, Mitchell Marnerin, Kasperi Kapasen, Jake Gardinerin ja Connor Carrickin sopimukset päättyvät ensi kauden jälkeen. Lisäksi ruotsalaistähti William Nylander on vielä rajoitettu vapaa agentti, joten rahaa tulee palamaan tulevaisuudessa kymmenien miljoonien edestä.

Nyt keskitytään kuitenkin tulevaan sesonkiin, ja annetaan Toronton murehtia tulevaisuudestaan. Se näyttää nimittäin valoisemmalta kuin viimeiseen 50 vuoteen.

Toisin kuin Gretzky, Tavares pääsee toteuttamaan haaveensa ja pelaamaan klassisen sinipaitajoukkueen väreissä. Seitsemän vuotta ja 77 miljoonaa on hinta, joka täytyi maksaa. Se oli hinta, joka tekee Leafsista varteenotettavan mestariehdokkaan.

Joukkueen keskikaista on nyt kenties NHL:n paras. Aina voidaan puhua Pittsburgh Penguinsista, Sidney Crosbysta, Jevgeni Malkinista ja Derick Brassardista, mutta heidän keski-ikänsä on ”jo” 30,33 vuotta.

Taveresin, Matthewsin ja Nazem Kadrin vastaava lukema on 24,66, joten tähän kolmikkoon on hyvä tukeutua nyt ja tulevaisuudessa. Kyse on kuitenkin vain iästä, joka kertoo yhtä paljon kuin psylliumkuitu lauantaimakkarassa. Fakta on kuitenkin se, että Torontolla on käsissään huima kolmikko, jotka pystyvät jokainen tekemään vierustovereistaan huippupelaajia illasta toiseen.

Zach Hyman John Tavares Mitchell Marner
Patrick Marleau Auston Matthews William Nylander
Andreas Johnsson Nazem Kadri Connor Brown/Kapanen

Nämä kolme ensimmäistä ketjua (oletettua) ovat sellaisia, jotka eivät jätä nelosketjulle juurikaan peliaikaa. Näihin miehiin Toronton hyökkäyspeli tulee kuitenkin nojautumaan ja vastustajilla riittää pureskeltavaa heidän pysäyttämisekseen.

Alakerta oletettua parempi

Toronton alakertaa ei ole ehkä koristeltu yhtä hyvin kuin joulukuusta, mutta joukossa on kuitenkin piilossa muutama suklaakoriste, jotka ovat jääneet vielä suurelta yleisöltä piiloon.

Tämä johtuu pääosin siitä, että tiettyjen parien kemiat eivät ole vielä kohdanneet niin hyvin kuin pitäisi.

Morgan Reilly ja Jake Gardiner ovat pelanneet yhdessä erinomaisesti. Ainoa ongelma on heidän kätisyytensä – molemmat ampuvat vasemmalta. Näin ollen alemmat parit on muodostettava niin, että heidän kemiansa iskevät kuin maito suklaaseen.

Yksi vaihtoehto on istuttaa 21-vuotias huippulupaus Travis Dermott kakkosparin vasempaan laitaan. Kanadalaispuolustaja oli yksi viime kauden tehokkaimmista kolmosakselin puolustajista tekemällä komeat 2,17 pistettä jokaista 60 minuuttia kohden.

Nikita Zaitsev alisuoritti viime kaudella pahemman kerran, mutta mikäli hänen kesäharjoittelunsa on osunut nappiin, voi hän olla yksi ensi kauden suurimmista bounce back -pelaajista. 26-vuotiaan venäläispuolustajan rooli olisi näin ollen kakkosparin oikealla laidalla.

Kolmospari onkin sitten se suurin kysymysmerkki. Variaatioita on useita ja päävalmentaja Mike Babcockilla on iso pähkinä purtavaksi. Ruotsalaispuolustajat Calle Rosen ja Andreas Borgman suoriutuivat loistavasti farmijoukkue Toronto Marliesissa ja toinen heistä voi hyvinkin napata paikkansa vaahteralehtien joukosta.

24-vuotias Carrick nousee mitä ilmeisimmin oikeaan laitaan, joten näin ollen puolustajaparit näyttäisivät tältä:

Jake Gardiner Morgan Reilly
Travis Dermott Nikita Zaitsev
Rosen/Borgman Connor Carrick

Jos kyseistä puolustusrykmenttiä vertaa NHL:n parhaisiin, jää se keskivertoa huonommaksi. Potentiaalia kuitenkin löytyy ja kuten sanotaan, hyökkäys on se paras puolustus.

John ”Silver” Tavares

Joo joo, nyt ei ole tarkoitus purjehtia mihinkään merirosvoseikkailuihin, mutta voiko Torontolle löytyä parempaa kapteenia kuin John ”Silver” Tavares – ei!

Kyseessä on Toronton oma kasvatti ja pitkän linjan johtaja. Tavares toimi jo juniorivuosinaan sekä kapteenin että varakapteenin rooleissa ja on jo synnynnäinen ”liideri”. Viisi viimeistä vuotta New York Islandersin kipparina vain nostattavat hänen arvoaan.

Laskeeko tämä teinitähti Matthewsin arvoa millään tavalla? Ei missään nimessä.

Vuoden 2016 ykkösvaraus ei toiminut edes juniorivuosinaan kapteenin asemassa ja nyt hänellä on loistava mahdollisuus keskittyä vain ja ainoastaan pelaamiseen. Kaikki mediapaine ja muu hässäkkä kohdistuu suurimmilta osin yhteen mieheen – Tavaresiin.

Hän on syntynyt tähän rooliin ja valmis kantamaan Original six -joukkueen takaisin menestyksen tielle.