Carolina Hurricanes luuli iskeneensä todelliseen kultasuoneen, kun se viime kesänä nappasi maalivahti Scott Darlingin Chicago Blackhawksista.

Kultakaivos osoittautui kuitenkin mutalammikoksi, jossa Darling sukelsi läpi kauden. Miehen torjuntaprosentti 43 pelatun ottelun jälkeen oli käsittämättömän surkea, 88,8. Kauden jälkeen seuran fanit vaativat yhdysvaltalaisvahtia siirrettäväksi jonnekin toisaalle, mutta näillä näkyminen Darling on kuitenkin jäämässä Raleighiin.

– Kun hän tuli vuosi sitten joukkueen harjoitusleirille, hän oli todella huonossa kunnossa. Eikä se kunto parantunut myöskään koko kauden aikana, Hurricanesin GM Don Waddell sanoi maanantaina News & Observer -lehdelle.

Carolinan kuntovalmentaja Bill Burniston oli myös huolissaan seuran tuoreesta hankinnasta.

– Näytti, kuin hänen painonsa ja rasvaprosenttinsa olisi noussut entisestään. Hänen kuntotestilukemansa eivät kuitenkaan olleet hälyttäviä, Burniston muisteli.

Vuosi sitten Darlingin painoksi kirjattiin 105 kiloa, mutta todellisuudessa lukema oli sitäkin suurempi. Nyt mies on ottanut itseään niskasta kiinni ja aloittanut fysiikkaharjoittelut hyvissä ajoin. Neljässä viikossa 29-vuotias veräjänvahti on onnistunut puottamaan painoaan jo peräti seitsemän kiloa. Tämä herättää kuitenkin kysymyksen, miksi hän ei tehnyt niin jo vuosi sitten?

– En osaa oikein sanoa. Viime kesä oli minulle henkilökohtaisesti todella outo. Olin juurtunut Chicagoon. Olen sieltä kotoisin. Kaikki ammattilaisjoukkueet, joissa olin ikinä pelannut, olivat Chicagosta. Elämäni ja kotini olivat siellä. Siirtyminen Carolinaan oli valtava muutos henkilökohtaisella tasolla. Luulen, että irrotin jalkani kaasulta kuvitellen, että kaikki tapahtuu itsestään. Opin melko nopeasti, että niin ei voi kuitenkaan tehdä tällä tasolla, Darling totesi.

Kausi oli todellakin melkoista räpiköintiä. Kiekot näyttivät menevän sisään mitä helpoimmista paikoista, eikä mies tuntunut välillä saavan silmiäänkään kiinni. Lopulta tekeminen meni yliyrittämisen puolelle, josta ei ollut enää paluuta edes keskitasolle.

– Mitä enemmän yritin, sitä syvemmälle upposin. Kaikki tuntui menevän heti pieleen, kun astuin maalin suulle. Lopulta vain odotin maalille menemistä. En ollut siitä innoissani. Kuukaudet tuntuivat pitkiltä. Koko kausi tuntui pitkältä, Darling kuvaili.

Darlingin paha olo heijastui myös muihin joukkuekavereihin. He näkivät, kuinka toinen kamppailee itsensä kanssa, mutta eivät kyenneet tehdä mitään auttaakseen häntä.

– Pahinta oli se, ettemme juurikaan tunteneet häntä. Emme tienneet, mikä hänelle on normaalia tai mikä oli hullusti. Jos ei tiedä kaverista mitään, on todella vaikea antaa hänelle mitään neuvoja, hyökkääjä Justin Williams kertoi.

NHL-kauden päätteeksi tapahtui kuitenkin kaksi merkittävää asiaa. Hurricanes teki kaikkensa, jotta Yhdysvaltain maajoukkue valitsisi hänet mukaan Tanskan MM-kisoihin. Turnaus päättyi lopulta iloisissa merkeissä ja USA nappasi MM-pronssia. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, jääkiekko tuntui jälleen hauskalta. Lisäksi Carolina kutsui Darlingin pitämään puheen tulevaisuuden lupauksilleen seuran tulokasleirillä. Tämä sai Darlingin tuntemaan itsensä jälleen osaksi joukkuetta.

– Tein hetki sitten päätöksen, että on aika kiinnittää vyöt ja tehdä kaikki mahdollinen, jotta tulen jälleen paremmaksi maalivahdiksi. Ja niin aion myös kesän aikana tehdä.

Burniston on vakuuttunut Darlingin tekemästä päätöksestä.

– Olen todella innoissani. Hän on ollut mahtava. Ollakseni rehellinen, en tiennyt ensin mitä odottaa. Ei ole helppoa tulla treenaamaan aikaisin aamulla ja tehdä töitä kellon ympäri. Uskon, että tulokset motivoivat häntä treenaamaan yhä uudestaan ja uudestaan.