Scott Darlingilla pullat hyvin uunissa – lähihistoria tuntee useita loistavia esimerkkejä

Carolina Hurricanes löysi itselleen uuden ykkösvahdin Chicago Blackhawksista, kun se hankki vaihtokaupan kautta riveihinsä Scott Darlingin. Nyt osapuolet ovat tehneet suorilla neljän vuoden mittaisen sopimuksen.

Tilanteessa on kuitenkin riskinsä, sillä Darling ei ole käytännössä koskaan päässyt todistamaan tasoaan NHL-tason ykkösvahtina. Kolmen kauden aikana Darling pelasi Blackhawksin riveissä 75 runkosarjaottelua, joissa hänen tilastonsa olivat 92,3/2.37.

Darling on siis ollut erinomainen, mutta nyt paineet kasvavat. Jos tilannetta kuitenkin verrataan lähihistorian vastaaviin skenaarioihin, ei Darlingilla pitäisi olla mitään hätää.

NHL:ssä on nimittäin nähty viime vuosina muitakin tilanteita, joissa jokin joukkue on palkannut jonkin muun seuran kakkosvahdin ykkösekseen. Tässä viisi esimerkkiä:

Robin Lehner, Buffalo Sabres

Ruotsalaisvahti pelasi ennen Sabresia Ottawa Senatorsissa, missä hän toimi Craig Andersonin kakkosvahtina.

Buffalossa ura lähti kuitenkin kiitoon, sillä viime kaudella hän pelasi 59 ottelua, joissa hänen torjuntaprosenttinsa oli tasan 92. Vain neljällä muulla maalivahdilla koko kauden torjuntaprosentti oli parempi, kuin Lehnerillä.

Cam Talbot, Edmonton Oilers

Talbot on Connor McDavidin jälkeen kenties suurin syy Oilersin mahtavaan nousuun suosta kohti kärkeä.

Ennen nykyistä seuraansa mies edusti New York Rangersia, missä hänen tehtävänään oli tuurata ruotsalaista supertähteä, Henrik Lundqvistia.

Talbot pelasi Oilers-paidassa menneen runkosarjan aikana jopa 73 ottelua, joista hän nappasi todella komeat 42 voittoa, mikä oli samalla seurahistorian kovin määrä.

Thomas Greiss, New York Islanders

Saksalaisvahdin taival kohti NHL-tason ykkösvahtia on ollut mutkikas ja kivinen. Kaikki alkoi San Jose Sharksista, missä mies tuurasi Evgeni Nabokovia.

Tämän jälkeen tie vei Arizona Coyotesiin Mike Smithin kakkoseksi, sieltä taasen Pittsburgh Penguinsiin Marc-Andre Fleurya tuuraamaan, kunnes hän vihdoin siirtyi nykyiseen seuraansa.

Myös Islandersissa mies aloitti kakkosvahtina, kun päävastuu oli Jaroslav Halakilla. Kuitenkin viime kaudella saksalainen onnistui vihdoin valtaamaan vakituisen aloittajan paikan itselleen.

Hän pelasi saarelaisten riveissä menneellä kaudella kaiken kaikkiaan 51 runkosarjaottelua, tilastoin 91,3/2.69.

Martin Jones, San Jose Sharks

Jonesin taival NHL:ssä alkoi maineikkaasta Los Angelesista, missä hän toimi paikallisen jääkiekkojoukkueen, Kingsin, kakkosvahtina.

Kuningaspaidassa tie kohti ykkösvahtia oli kuitenkin liian kivinen, sillä hänen olisi pitänyt kiivetä vuoren yli, mikä kantaa nimeä Jonathan Quick. Otteet Kingsissä olivat kuitenkin lupaavat, sillä hän nappasi pelaamissaan 34 ottelussa jopa seitsemän nollapeliä.

Kings kauppasikin Jonesin lopulta Boston Bruinsiin, mistä matka jatkui hetimiten San Joseen. Täällä hänestä nousi lopulta NHL-tason aloittava maalivahti, ja hän veikin joukkueensa Stanley Cupin finaaleihin viime kaudella.

Mike Smith, Arizona Coyotes

Smithin otteet heikossa Coyotesissa ovat olleet ailahtelevia, mikä johtuu osittain koko joukkueen suorittamisesta. Tästäkin huolimatta hän on ollut seuran kiistaton ykkösvahti jo kaudesta 2011-12 lähtien.

Ennen tätä hän edusti Tampa Bay Lightningia, missä hän toimi Dwayne Rolosonin tuuraajana. Toki taistelu ykkösvahdin tontista Floridan osavaltiossa oli tiukkaakin tiukempi.

Tampaa ennen Smith pelasi Dallas Starsin riveissä, missä tuona aikana ykkösvahdin viittaa kantoi legendaarinen Marty Turco.