Tammikuun 18. päivänä, vuonna 1958, NHL:ssä koettiin jotain historiallista, kun Boston Bruinsin peliasuun pukeutuneesta Willie O’Reestä tuli NHL:n ensimmäinen tummaihoinen pelaaja.

Hän onkin ollut kaikille NHL:ssä pelanneille tummaihoisille pelaajille se pioneeri, joka on raivannut heille tietä auki.

Ei olekaan ihme, että lähes poikkeuksetta jokainen NHL:ssä pelannut tummaihoinen pelaaja on halunnut päästä keskustelemaan O’Reen kanssa. Tuohon listaan voidaan laskea esimerkiksi legendaarinen Grant Fuhr tai vaikkapa nykypäivänä pelaavat Jarome Iginla ja Wayne Simmonds.

– Ainoa asia, jonka he ovat voineet oikeastaan sanoa minulle, on ”en pysty edes kuvittelemaan mitä kaikkea sinun on täytynyt käydä läpi raivataksesi kaikki esteet tieltäsi ja tehdä tämän kaiken mahdolliseksi minun kaltaiselle pelaajalle”, O’Ree kävi läpi keskusteluitaan muiden pelaajien kanssa, Sportsnetille vuonna 2012 antamassaan haastattelussa.

O’Ree pelasi lopulta pelaajaurallaan 45 NHL-ottelua, tehden niissä tehopisteet 4+10. Vaikka ottelumäärä jäikin kohtuullisen alhaiseksi, jätti nykyisin 81-vuotias ex-laitahyökkääjä lähtemättömän jäljen niin NHL:ään kuin koko jääkiekkoon.

”Pelasin kaikki 21 ammattilaisvuottani yhdellä silmällä”

Kaikkein uskomattomin pala tarinaa, jota vielä ennen vuotta 2012 Googlekaan ei osannut meille kertoa, lienee tämä:

– Voitte googlata minut ja saada paljon selville minusta. Mutta mitä te ette tiedä on se, että menetin näköni oikeasta silmästäni, kun kiekko osui siihen. Lääkäri sanoi minulle, että oikea silmäni on sokea, enkä voi enää koskaan pelata jääkiekkoa.

– En kuitenkaan pystynyt hyväksymään hänen sanojaan ja hän ei tiennyt millainen polte minulla oli pelata jääkiekkoa ja ennen kaikkea päästä NHL:ään. Niinpä jatkoin pelaamista.

Lopulta unelma toteutui, vaikka joka kerta O’Reen ottaessa kiekon haltuun, hän joutui kääntämään päänsä niin pitkälle oikealle kuin mahdollista, sillä hän pelasi vasenta laitaa, ampui vasemmalta ja ei nähnyt oikealla silmällään. Sitä hän ei tokikaan paljastanut.

– Boston Bruins kutsui minut heidän harjoitusleirilleen vuonna 1957. Osallistuin leirille, mutta leirin jälkeen palasin Quebec Acesiin. Sitten Bruins ilmoitti: ”Haluamme O’Reen tapaavan meidät Montrealissa ja pelaavan kaksi ottelua, lauantaina 18. tammikuuta Montrealissa ja sunnuntaina 19. tammikuuta Bostonissa.”

– Pelasin ne kaksi ottelua ja sen jälkeen palasin Quebeciin. Menin Bruinsin harjoitusleirille jälleen seuraavana vuonna ja kaudella 1960-61 minut kutsuttiin jälleen ylös. Pelasin tuolloin 45 NHL-ottelua.

– Monikaan ihminen ei kuitenkaan ymmärrä, että pelasin kaikki 21 ammattilaisvuottani yhdellä silmällä.

Huikea tarina, kerta kaikkiaan, alusta loppuun saakka. Vahva lukusuositus lähteekin O’Reen kirjoittamalle kirjalle, joka kulkee nimellä ”Willie O’Ree: The story of the first black player in the NHL.”