Nashville Predatorsin kakkosvahdiksi kuluvan kauden aikana noussut Juuse Saros on esiintynyt lähes poikkeuksetta erinomaisesti jokaisessa pelaamassaan ottelussa.

Nuori suomalaisvahti on pelannut kuluvalla kaudella viisi ottelua, joista voittoja on irronnut kaksi. Sinällään voittotilasto ei päätä huimaa, mutta kun katsotaan Saroksen otteluita kaukalossa, on hän ollut enemmän kuin vakuuttava.

Otetaanpa tässä kohtaa tilastoja tueksi.

Saros on viidessä pelaamassaan ottelussa merkkauttanut henkilökohtaisiksi torjuntatilastoikseen 95,00/1.40. Pelaamissaan viidessä ottelussa 21-vuotias suomalainen on ainoastaan kertaalleen ollut heikko tilastojen valossa, kun hänen torjuntaprosenttinsa joulukuun alussa pelatussa ottelussa Philadelphia Flyersia vastaan oli 88,90. Sen jälkeen toiseksi heikoin lukema on 95,50. Kyllä, 95,50.

Kun taas katsotaan ykkösvahti Pekka Rinteen suoritustasoa, niin se on laskenut radikaalisti marraskuusta, jonka aikana ”Betoni” oli kirjaimellisesti betonia. Kokenut kempeleläinen torjui läpi marraskuun torjuntaprosentilla 94,90 ja voitti 12 pelaamastaan ottelusta peräti yhdeksän.

Sen sijaan joulukuun tilastot ovat olleet luvattoman heikkoja: Rinne on voittanut seitsemästä pelaamastaan ottelusta ainoastaan kolme, ja lukuun ottamatta erinomaista esitystä Flyersia vastaan, hän on jäänyt torjuntaprosenttien osalta numerolla kahdeksan tai seitsemän alkavaan lukemaan.

Se tilastoista.

Ennen kaikkea tärkeää on tuijottaa kaukaloon. Tällä hetkellä Rinteellä ei kulje ja Saros puolestaan on tulikuuma.

Miksi siis Predatorsin valmennusjohto yrittää väkisin peluuttaa selvästi väsynyttä Rinnettä, kun vierellä on nuorempi suomalainen, jonka peli kulkee. Syy ei voi olla ainakaan siinä, että Saros ei pystyisi takamaan omilleen mahdollisuutta voittoon – päinvastoin, hän tekee sen tällä hetkellä huomattavasti maanmiestään useammin.

Ylipäätään pitkällä tähtäimellä Rinteen huilauttaminen olisi fiksua, kun ajatellaan kevään isoja tavoitteita.

Ja katsokaa nyt siellä Tennesseen suunnassa, että mitä tapahtui itärannikolla! Antti Raanta loisti ja hänen annettiin kuumana maalivahtina pelata. Henrik Lundqvistilla puolestaan oli vaikeaa, joten häntä ei yritetty väkisin peluuttamalla saada vireeseen. Ja lopputuloksen tietävät kaikki: kun Lundqvist palasi tolppien väliin, valittiin hänet heti NHL:n viikon tähdistöön.

Nyt siis se pää pois sieltä perseestä ja Saros luukulle. Eikä vain yhdeksi peliksi, vaan useammaksi putkeen.