New York Rangers on mielenkiintoisessa tilanteessa, sillä pitkäaikainen ykkösvahti Henrik Lundqvist ei ole löytänyt kuluvalla kaudella ”god modeaan” ja Antti Raanta puolestaan on noussut aivan uudelle tasolle.

Tässä kohtaa moni vetäisi jo varmasti iltapäiväkahvinsa väärään kurkkuun, osan jo pelkkä otsikko sai raivon partaalle ja ehkä taas jotkut allekirjoittivat sen.

Ja sinällään se on ymmärrettävää. Onhan Lundqvist ollut jo vuosikausien ajan se Rangersin ehdoton tuki ja turva, se kuuluisa viimeinen lukko, tolppien välissä. Karu tosiasia on kuitenkin se, että kaudet vaihtuvat ja historia on vain historiaa, tai niin sen ainakin tulisi olla.

Kun katsotaan Raannan ja Lundqvistin esityksiä kuluvalta kaudelta, eikä tässä nyt todellakaan puhuta pelkistä tilastoista, on kaksikon ero ollut merkittävä. Lundqvist on edelleen parhaimmillaan Raantaa parempi, mutta ruotsalaisvahti on ollut alkukaudesta aivan liian epävarma, kun taas 27-vuotias raumalainen on antanut takuuvarman suorituksen illasta toiseen ja ottanut muutaman todella ison kopin ottelua kohden.

Ja toki ne tilastotkin voidaan kaivaa, koska niistä saadaan tukea tälle väittämälleni.

Sen lisäksi, että Raanta nollasi viime yönä ex-seuransa Chicago Blackhawksin, pelatessaan ensimmäistä kertaa United Centerissä vastustajan sotisovassa, ovat hänen tilastot kuluvalta kaudelta huikeat 93,90/1.83 ja hän on voittanut kahdeksasta täydestä ottelustaan seitsemän.

Lundqvist puolestaan on nähty Rangersin tolppien välissä 20 kertaa, voittoja on irronnut 12 ja torjuntatilastot ovat 91,20/2.55.

Toivottavasti status ei nouse esteeksi

Tässä kohtaa onkin syytä nostaa esille lause ”aikansa kutakin”.

En missään nimessä lähde näin pienellä otannalla väittämään, että Henrik Lundqvistin aika yhtenä NHL:n ”supervahdeista” olisi ohitse, mutta kieltämättä alkukausi herättää omat epäilyksensä. Jossain vaiheessa nimittäin jokaisen pelaajan ura lähtee hiipumaan ja se hetki saattaa olla ”King Henrikin” kohdalla nyt käsillä.

Sen näyttää kuitenkin vain ja ainoastaan aika, sillä kukaan ei osaa ennakoida tulevaisuutta. Ja tässä, kun huutelen sen perään, että Raanta tulisi nostaa ykköseksi, on syytä nostaa esille muutama tarkentava seikka:

A: En missään nimessä puhu koko kaudesta, pudotuspeleistä ja niin edelleen, vaan puhun hetkestä, joka on käsillä nyt ja tässä. Raanta on tällä hetkellä yksinkertaisesti varmempi maalivahti kuin Lundqvist ja sitä kautta hän ansaitsee tällä nimenomaisella hetkellä sen ykkösvahdin asemman enemmän kuin ruotsalainen virkaveljensä.

B: Raannan nostaminen aloittavaksi maalivahdiksi saattaisi herättää Lundqvistin sisällä toden teolla sen entisen palon ja sitä kautta joukkueella olisi käsissään kaksi todella loistavaa maalivahtia. Osittain siis Raannan aseman muuttaminen olisi mahdollisesti juuri se tarvittava näpäytys ruotsalaisen suuntaan.

Tässä kohtaa pelkään kuitenkin pahasti, että status nousee esille. En nimittäin jaksa uskoa, että Rangersin päävalmentajana toimivasta Alain Vigneaultista olisi istuttamaan Lundqvist penkille. Hän on kuitenkin ehkä se Rangersin kaikkien aikojen maalivahti, Vezina-voittaja ja ylivoimaisesti NHL:n parhaiten palkattu maalivahti, yli miljoonan dollarin erolla kakkosena olevaan Sergei Bobrovskyyn, siis pelkästään vuositasolla.

Ja status taas on täysin väärä tapa lähteä tekemään päätöksiä, kuten on myös historiankirjojen kaivelu.

Niin se vain kuitenkin tahtoo pohjoisamerikkalaisessa ammattilaisurheilussa mennä, että ennen kaikkea statuksella on suurempi rooli tällaisissa päätöksissä kuin itse otteilla kaukalossa.

Se on sääli.

Aiheet Näkökulmat Pääuutiset Suomalaiset