NHL:ssä pitkän uran pelannut Tuomo Ruutu pääsi edustamaan Suomea myös kahdesti olympiakisoissa. Ruutu pelasi olympialaisissa Vancouverissa 2010 ja Sotshissa 2014, kun NHL oli olympiatasolla mukana. Ruutu ja Leijonat voittivat kaksi pronssia.

Vancouverissa Leijonat pelasi epätasaisesti. Välierissä Yhdysvallat teki ensimmäisen erän ensimmäisen 14 minuutin aikana kuusi maalia ja voitti 6-1. Pronssiottelussa Suomi voitti kuitenkin Slovakian 5-3.

[readmore from=”haastattelut”]

– Hyviä yksittäisiä muistoja. Alkoi vähän nihkeästi, mutta loppujen lopuksi päättyi yllättävän hyvin. Se oli aika lähellä pronssiottelussa, että oltaisiin lähdetty ilman mitalia. Onneksi Jokisen Olli teki sitten pari maalia ja sain ensimmäisen olympiamitskun sieltä, muistelee Ruutu Vancouveria.

USA-ottelun jälkeen akkujen lattaaminen oli Ruudulla haastavaa.

– Tosi vaikeeta oli. Muistan, ettei mikään ottelu ollut mun urallani niin pitkä kuin se USA-ottelu sen alun jälkeen.

– Outous oli siinä, että parissa ekassa vaihdossa tuntui, että nyt tää lähtee. Nyt on hyvä päivä ja sitten yhtäkkiä peli olikin, mikä oli. Oli se aikamoinen kyllä, mutta näitä tulee, jatkoi Ruutu karmeasta USA-ottelusta.

Ruutu oli valittu olympiajoukkueeseen jo Torinoon 2006, mutta se tapahtuma jäi häneltä kokematta.

– Ennen Torinon olympialaisia loukkaannuin, yllätys yllätys, ja Torino jäi väliin. Jätkät pelasivat siellä valtavan hyvin. Muistan, kuinka seurasin. Leijonat pelasi ehkä kaikkien aikojen parasta lätkää. Venäjänkin voittivat 4-0. Ilolla seurasin ja olisin totta kai ollut mielelläni mukana. Vancouverissa oli erityinen juttu, että sain ensimmäisen mitalin. Ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin.

Sotshissa 2014 tuli pronssia. Leijonat sai revanssin voitettuaan pronssipelissä USA:n 5-0.

– Sotshista jäi tietenkin tosi hyvät muistot. Se oli aika kirsikka kakun päälle, vaikka ei päästy finaaliin. Mutta USA-voitto pronssiottelussa. Ei se ole joka päiväistä suomalaisessa jääkiekossa, Ruutu toteaa.

Ruudun mukaan Vancouverin karmeus kävi pronssiottelussa mielessä ja kosto USA:lle olikin suloinen.

-Ehkä vähän semmoinen niin sanottu revanssi. Kyllä se oli kiva nähdä, että vastustaja turhautuu ja ajattelee, että ”ei ole todellista”, ”eihän tän näin pitänyt mennä”. Oli kiva revanssi, eikä niitä olympiamitaleja kenelläkään liikaa ole.