Tappara-legenda Janne Ojanen oli voittamassa Suomen A-maajoukkueen ensimmäistä arvokisamitalia Calgaryn olympiakisoissa 1988. Loppusarjan päätösottelussa Suomi voitti kultamitalinsa jo aiemmin varmistaneen Neuvostoliiton 2-1 ja nousi hopealle. Ruotsi sai tyytyä pronssiin.

– Se oli varmaan yhtä uskomaton fiilinki, kuin tuon 1995 finaalin jälkeen. Olihan se ihan käsittämätön juttu. Olympialaisissa vielä ja kaikki Neuvostoliiton parhaat vastassa. Eihän sitä voinut käsittää, Ojanen muistelee kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Calgaryn kisojen ja Tapparan mestaruuskevään 1988 jälkeen Ojanen siirtyi NHL:ään New Jersey Devilsiin. hän sai myöhemmin kunnian keskustella Suomen ja Neuvostoliiton olympiaottelusta neuvostolegendojen kanssa heidän seurakaverinaan.

– Sain myöhemmin pelata New Jerseyssä vielä Vjatsheslav Fetisovin ja Aleksei Kasatonovin kanssa. Ne yritti selitellä siellä kaiken näköistä siitä, miksi hävisivät meille. Ei ne hyvällä ottaneet sitä tappiota, Ojanen naurahtaa.

Ojasen uraa New Jersey Devilsissä häiritsivät loukkaantumiset. Hän pelasi 1988-93 Devilsissä vain 98 runkosarjaottelua keräten niissä tehopisteet 21+23=44.

Syksyllä 1993 hän päätti palata Suomeen.

– Silloin itselläni oli sopimus vielä New Jerseyn kanssa ja leirillä meni nivunen. Ne ehdottivat farmikomennusta, mutta päätin lähteä Suomeen. Olin vuoden farmissa pelannut aikoinaan ja se riitti, hän kertoo.

Leijonien uusi ruotsalaispäävalmentaja Curt Lindström kutsui Ojasen heti maajoukkueeseen. Loppu onkin historiaa. Leijonat ja Ojanen voittivat Lillehammerissa 1994 olympiapronssia, 1994 MM-kisoissa hopeaa ja 1995 MM-kultaa.

Aiheet New Jersey Devils Ojanen Janne Suomalaiset Uutiset