Minnesota Wild hävisi yön ottelunsa. Tai paremmin sanottuna Minnesota Wild hävisi jälleen yön ottelunsa. Tällä kertaa vastassa oli Sebastian Ahon ja Teuvo Teräväisen edustama Carolina Hurricanes, joka oli parempi lukemin 3-1.

Mikael Granlund teki maalin ja Mikko Koivu saalisti tähän syötön. Hurricanesin leirissä Teräväinen saalisti tililleen joukkueen illan kolmannen osuman. Jotenka hyvä Suomi.

Mutta se Wild: kausi on mennyt loistavasti, ainakin siihen asti, kunnes kevät alkoi lähenemään. Sitten alkoivat ongelmat, etenkin tuloksen kannalta. Ja kuten jokainen tietää; tulos on se tekijä, joka keväällä merkitsee. Etenkin kun kausi etenee pudotuspeleihin saakka.

No, nyt Wild on hävinnyt kolme edellistä otteluaan. Jos asiaa tarkastellaan pidemmällä aikavälillä, niin kymmenestä ottelusta Wild on jäänyt pisteittä kuudessa kamppailussa. Se on paljon joukkueelta, jonka pitäisi piakkoin olla kauden parhaassa mahdollisessa vireessä – niin sanotussa kisakunnossa.

Kirous nimeltään Bruce Boudreau?

Kun Wild nimitti kesällä Bruce Boudreaun päävalmentajakseen, oli moni epäileväinen sen suhteen, että oliko seuran valinta oikea.

Boudreau teki nimittäin hyvää työtä Anaheim Ducksissa etenkin runkosarjan aikana, mutta kun kevät läheni – etenkin pudotuspelit – tippui joukkueen taso radikaalisti. Käteen ei lopulta jäänyt kuin pääasiallisesti huonoja muistoja, ja toki toissa kauden paikka konferenssifinaaleissa.

Mutta se Wild: Boudreaun epäilijät lopulta hiljenivät, kun joukkue marssi todella vakuuttavasti kohti pudotuspelejä. Niin siinä vain sitten kävi, että Wildin taso on tippunut tuloksellisesti juuri näin kevään aikana.

Toki kyseessä on rehellisyyden nimessä vasta pieni pyllähdys ja joukkueella on vielä hyvin aikaa korjata kurssinsa. Mutta se on todettava, että jos kyseessä todella on puhdas sattuma, on se todella huvittava sellainen.

Miksi näin?

Kauden aikana ehdin jo usein itsekin miettimään, että nyt kun Boudreau on saanut käsiinsä täysin uuden joukkueen, on pöytä samalla täysin puhdas. Pitkään se siltä näyttikin, mutta todellisuus on ainakin nyt iskenyt vastoin kasvoja.

Mutta miten se todella on mahdollista, että Boudreaun alaisuudessa joukkueet tuppaavat sulamaan kevään kynnyksellä?

No, syitä on varmasti monia ja taas monia. Boudreau saattaa saada pelisysteemillään paljon aikaiseksi kauden ”kevyemmissä” otteluissa, mutta kun intensiteetti ja fyysisyys kasvaa, ei miehestä ole tarpeeksi suureksi sytyttäjäksi pukukopissa.

Jokainen joukkueurheilussa mukana oleva tietää, kuinka tärkeä asia henkinen kantti on tärkeissä ja merkityksellisissä otteluissa.

Monella valmentajalla on myös ratkaisupelien alla se ongelma, että kun pelit kovenevat, alkaa armoton valmentaminen. Tarkoitan tällä puhtaasti ylivalmentamista, eli jatkuva pelaajien sättiminen, pieniin asioihin puuttuminen ja pelisysteemin liiallinen muuttaminen.

Nämä ovat toki teorioita, mutta pikkuhiljaa alkaa vaikuttamaan siltä, että jossakin todella on ongelma. Tuskin se on sattumaa, että saman miehen kaksi eri joukkuetta muistuttavat niin paljon toisiaan. Sekä hyvässä että pahassa.