Raskilla historian paras torjuntaprosentti, mutta vasta ensimmäinen All Star -kutsu – hämmensi joukkuekaverin

Vaikka Boston Bruinsin suomalaisvahti Tuukka Rask onkin kuulunut jo vuosikausien ajan aivan NHL:n kirkkaimpaan maalivahtieliittiin.

Siitä konkreettisimpana osoituksena toimii vuonna 2014 palkintokaappiin napattu Vezina Trophy, joka siis ojennetaan vuosittain NHL:n parhaalle maalivahdille.

Jostain syystä All Star -viikonloppu on kuitenkin kiertänyt suomalaisen kaukaa. Nimittäin niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tulee tulevana viikonloppuna järjestettävä tähdistötapahtuma olemaan Raskille vasta tämän NHL-uran ensimmäinen.

– Olin todella yllättynyt kuultuani siitä. En voinut uskoa sitä (että vasta ensimmäinen kerta), koska hän on aina sillä tasolla, joukkuekaveri John-Michael Liles hämmästelee NHL.com:lle.

– Hän on hieman aliarvostettu sen suhteen, kuinka arvokas pelaaja hän on.

Sitä Rask todella on. Kun nimittäin katsotaan NHL:n kaikkien aikojen uratilastoja, ja yhteen lyödään kaikki NHL:ssä pelanneet maalivahdit (muutaman ottelun sankareita lukuun ottamatta), suomalaisella on parempi torjuntaprosentti kuin kenellekään muulla NHL-uransa aikana.

Tästä syystä onkin omituista, että hän ei saa ansaitsemaansa kunniaa – päinvastoin, edelleen hänen erinomaisuuttaan selitellään aivan liian usein kaikella muulla paitsi hänen omilla suorituksillaan.

Toisaalta syy saattaa olla osittain, ja vain osittain, siinä, että 29-vuotias savonlinnalainen ei edes pyri hakeutumaan omatoimisesti valokeilaan.

– Olen varmaan aina ollut kaveri, joka yrittää pitää matalaa profiilia, ei tehdä liian suurta numeroa mistään ja pysytellä poissa median valokeilasta niin paljon kuin mahdollista. Joten se on varmasti tavallaan minun oma vikani, kun en markkinoi itseäni tarpeeksi, Rask pohtii.

Yksi asia muuttunut täysin: ”En stressaa enää mistään”

Aiemmin Rask tuli tunnetuksi maalivahtina, joka rankkarikisan hävitessään heitteli roskapönttöjä ja yritti rikkoa mailansa maalitolppaan, tässä hyvin harvoin onnistuen. Ketään tuskin voikaan syyttää siitä, että Raskin yhteyteen iskettiin termi ”Hulkamania”.

Erityisesti kuluva kausi, ja jo syksyinen World Cup, on osoittanut sen, että jokin on muuttunut. Sen sijaan, että Rask käyttäytyisi ajoittain kaukalossa kuin Patrick Roy, muistuttaa hän nykyisin huomattavasti enemmän esimerkiksi Montreal Canadiensin yltiörauhallista Carey Pricea.

– En stressaa enää mistään. Kun pelaan, minä vain pelaan ja pelien välissä rentoudun. Se on myös toiminut.

Sinällään yhtälö onkin erikoinen, sillä kuluvalla kaudella Bruins on tarvinnut suomalaisvahtiaan enemmän kuin koskaan. Nimittäin niin ällistyttävältä kuin se kuulostaakin, Rask on ainoa Bruinsille tällä kaudella voittoja torjunut maalivahti.

Voisikin kuvitella, että kun edellä mainitun karun tosiasian lisäksi Bruins vieläpä pelaa poikkeuksellisen paljon jännittäviä maalin otteluita, olisivat Raskin hermot riekaleina.

Mutta ei.

Raskin hermot tuntuvat olevan silkkaa jäätä. Se selvisi viimeistään siinä kohtaa, kun häneltä kysyttiin siitä, miten paljon hän stressaa joukkueensa maalilla. Esimerkiksi joukkueensa viime ottelun loppuhetkillä hän joutui pysäyttämään todella vaarallisen maalintekopaikan, kun Detroit Red Wingsin puolustaja Mike Green pääsi hakemaan voitto-osumaa.

– Tiedätkö mitä? En tippaakaan. Olen ollut täällä kahdeksan vuotta ja tilanne on ollut aina sama, Rask viittaa tiukkoihin maalin peleihin.

– Me olemme olleet aina joukkue, joka voittaa ottelut niukasti 1-0, 2-1 tai 3-2. Se ei ole siis mitään uutta minulle, ja kun katson tapaamme pelata, maalin pelit ovat ihan OK, koska maalintekopaikkoja ei siunaannu vastustajalle mitään 20 joka ottelussa. Minun ei siis tarvitse seistä päälläni joka ilta.

Sieltä se tuli taas. Raskia vähätellään jälleen ja vieläpä miehen itsensä toimesta.

Ja ehkä Raskin voidaankin antaa perisuomalaiseen nöyrään tapaan nojaten väheksyä itseään ja omaa merkitystään joukkueelleen.

Mutta ei tehdä me enää sitä, koska etenkin tämä kausi on osoittanut yhden tosiasian: ilman Raskia, Bruins ei olisi yhtään mitään.