St. Louis Blues hankki lisää leveyttä – kivikova divisioona ei anna silti armoa

St. Louis Blues jäi viime kaudella niukasti pudotuspelien ulkopuolelle, mutta kokonaiskuva oli ristiriitainen. Joukkue keräsi 86 pistettä, jäi divisioonassaan viidenneksi ja kevään peleistä ulos, vaikka loppukausi olikin erittäin vahva. Olympiatauon jälkeen Blues voitti 25 ottelustaan 17 ja oli tuolla ajanjaksolla yksi NHL:n kuumimmista joukkueista.

Kesällä seura nosti Alexander Steenin GM:n paikalle, minkä lisäksi kokoonpanoa nuorennettiin aggressiivisesti. Mason McTavish saapui Anaheimista, Connor McMichael Washingtonista ja Brandon Carlo Torontosta. Samalla Jordan Kyrou kaupattiin Capitalsiin. Keväällä seura oli jo luopunut muun muassa Brayden Schennistä ja Justin Faulkista.

Suunta on nyt selvä. Blues ei enää yritä venyttää vanhan rungon aikakautta, vaan rakentaa uutta ryhmää Robert Thomasin, Dylan Hollowayn, Jimmy Snuggerudin, Philip Brobergin ja muiden nuorempien pelaajien ympärille. Pitkään siirtohuhuissa viime kaudella pyörinyt Thomas nimitettiin syyskuussa seuran uudeksi kapteeniksi.

Mutta uusi suunta ei automaattisesti tarkoita parempaa tulosta heti. Hyökkäys jäi viime kaudella NHL:n alempaan kolmannekseen, erikoistilannepelaaminen oli heikkoa ja maalivahtiosastolla tapahtui viimein vallanvaihto. Blues on kiinnostava, mutta edelleen hieman keskeneräinen nippu.

Jordan Kyroun lähtö Washingtoniin kirpaisee, mutta tulopuolelta löytyy korvaajapotentiaalia.

Viime kausi

82 ottelua, 37–33–12, 86 pistettä
Divisioonan sijoitus: 5. – ei pudotuspeleihin.

Blues teki viime kaudella 230 maalia, mikä oli NHL:n 24. eniten. Omissa soi 254 kertaa, mikä oli 19. vähiten. Maaliero jäi miinukselle.

Erikoistilanteet olivat selkeä ongelma. Ylivoima viimeisteli ainoastaan 17,6 prosentin tehokkuudella, mikä oli NHL:n 26. paras lukema. Alivoima jäi 76,7 prosenttiin, mikä oikeutti vasta sijaan 25.

Keväällä kaukalossa nähtiin kuitenkin täysin eri Blues. Olympiatauon jälkeen joukkue päästi vain 2,16 maalia ottelua kohden ja alivoimaprosentti nousi lukemaan 84,8. Se kertoo siitä, että marraskuun lopulla joukkueen päävalmentajaksi palkattu huippuluotsi Jim Montgomery sai kauden loppua kohden puolustusrakenteen toimimaan huomattavasti paremmin.

Kesän pelaajaliikenne

Saapuneet

Mason McTavish, KH (Anaheim Ducks)
Connor McMichael, KH/VH (Washington Capitals)
Brandon Carlo, P (Toronto Maple Leafs)
Ross Johnston, VH (Anaheim Ducks)

Lähteneet

Jordan Kyrou, OH (Washington Capitals)
Justin Holl, P (Washington Capitals)
Jonathan Drouin, VH/OH (sopimuksen ulososto)
Justin Faulk, P (Detroit Red WIngs)

Kolme kysymystä

1. Riittääkö hyökkäyksen laatu vihdoin pudotuspeleihin?

Tämä on koko Bluesin kauden tärkein kysymys. Joukkue teki viime kaudella vain 2,80 maalia ottelua kohden.

Robert Thomas kantoi hyökkäystä parhaansa mukaan. Hän teki 64 ottelussa 25+39=64 pistettä ja oli sisäisen pörssin ykkönen sekä maaleissa, syötöissä että pisteissä.

Holloway ja Snuggerud täydensivät ykkösketjua. Snuggerud iski tulokaskaudellaan 70 ottelussa 21 maalia ja 51 pistettä, ja 22-vuotiaan loppukausi oli erityisen vahva.

Tehotuotannon ongelmat koskivatkin lähinnä alempia ketjuja, mikä johti McTavishin ja McMichaelin hankintoihin. McTavish iski Anaheimissa viime kaudella 41 pistettä, McMichael Washingtonissa 46 pinnaa. Kumpikaan ei ole ainakaan vielä varsinainen tähtitason sentteri, mutta molemmissa on selvä potentiaali nousta 50–60 pisteen pelaajaksi väliketjuihin.

Blues luopui samalla Kyrousta, joka oli joukkueen parhaimpia maalintekijöitä vuosien ajan. Se tarkoittaa, ettei pelkkä syvyyden lisääntyminen riitä. Jonkun on korvattava myös Kyroun aiemmin tekemät maalit.

Jos McTavish ja McMichael jatkavat kehittymistään, hyökkäys näyttää heti paljon tasapainoisemmalta. Jos toinen tai molemmat jäävät 40 pisteen tuntumaan, sama vanha ratkaisuvoiman puute riivaa Bluesia myös tällä kaudella.

Kyroun lähdön vaikutus selviää vasta kauden alkaessa.

2. Ottaako Joel Hofer ykkösmaalivahdin paikan lopullisesti?

Tässä on ehkäpä koko Bluesin kiinnostavin henkilökohtainen tarina. Jordan Binnington on toiminut St. Louisin ykkösmaalivahtina käytännössä vuodesta 2019, mutta nyt asetelma on muuttumassa.

Joel Hofer pelasi viime kauden lopun erinomaisesti. Olympiatauon jälkeen hänen saldonsa oli 12–2–2, päästettyjen maalien keskiarvo 2,04 ja torjuntaprosentti 93,3. Koko kauden torjuntaprosentti 91,0 oli NHL:n viidenneksi paras vähintään 40 ottelua pelanneiden veskarien joukossa.

Binnington ei ole yhtäkkiä huono maalivahti, mutta ikä ja rooli alkavat painaa vaakakupissa.

Hofer sen sijaan on 26-vuotias ja juuri sellaisessa vaiheessa, jossa hänen pitäisi ottaa seuraava askel.

Jos hän pelaa 50–55 ottelua noin 91 prosentin torjuntaprosentilla, Bluesilla on mahdollisuus voittaa paljon pelejä, joissa hyökkäys ei tee neljää maalia.

3. Kuinka nopeasti nuori runko pystyy kantamaan tulosvastuuta?

Bluesin koko tämän kauden menestys kulminoituu tämän kysymyksen ympärille. Thomas on 27, Holloway 22, Snuggerud 21, McTavish 23, McMichael 25 ja Broberg, 25. Nämä miehet muodostavat nuoren rungon ydinryhmän. Lisäksi Dalibor Dvorsky, Otto Stenberg, Theo Lindstein ja Logan Mailloux ovat siinä vaiheessa, että heidän odotetaan jo kantavan osan taustavastuusta NHL-tasolla.

Toisen NHL-kautensa aloittavan Snuggerudin olisi syytä nousta 60 pisteen pelaajaksi jo tällä kaudella. Dvorskyn pitäisi vakiinnuttaa paikkansa top-9-hyökkääjänä. Brobergin pitäisi todistaa olevansa aidosti ykkösparin puolustaja eikä vain mukiinmenevä lupaus.

Kun seura on samalla luopunut Schennin ja Faulkin kaltaisista veteraaneista, ei nuorilla ole enää viime kaudelta tuttua suojakilpeä – on tekojen aika.

Suomalaiset

Ei suomalaisia

X-Factor: Mason McTavish

McTavish on ehkä koko kesän kiinnostavin hankinta. Anaheim varasi kanadalaisen vuonna 2021 koko varaustilaisuuden kolmantena pelaajana, joten miehen lahjakkuudesta ei ole koskaan ollut epäilystä.

Ongelma on ollut se, ettei supertalentin NHL-tuotanto ole vielä neljän kauden aikana vastannut täysin odotuksia. Viime kaudella hän teki 75 ottelussa 17+24=41 pistettä, joten pistetuotanto on junnannut paikallaan käytännössä koko NHL-uran ajan.

St. Louisissa mies saa nyt uuden ympäristön ja suuren roolin. Mikäli McTavish pystyy täyttämään kakkossentterin saappaat ja tekemään 25 maalia ja 55–65 pistettä, Bluesin hyökkäyksen rakenne muuttuu olennaisesti, eikä Thomasin ei enää tarvitse kantaa harteillaan koko kivirekeä.

Toisaalta jos McTavish jää jälleen 40 pisteen tasolle, St. Louis maksoi kaksi ykköskierroksen varausvuoroa pelaajasta, josta ei ole ratkaisemaan joukkueen suurinta ongelmakohtaa.

Kuuma väite

Mason McTavish tekee ensimmäistä kertaa NHL-urallaan yli 65 pistettä.

Toimituksen arvio

Divisioonasijoitus: 6.
Pudotuspelit: Ei
Sisäisen pistepörssin voittaja: Robert Thomas
Kauden yllättäjä: Jimmy Snuggerud
Kauden floppi: Jordan Binnington
Stanley Cup -sauma: ⭐⭐☆☆☆

St. Louis on paperilla viime kautta kovempi nippu, joskin sen menestysmahdollisuuksia syö pelaaminen kivikovassa Keskisessä divisioonassa. Colorado, Dallas, Minnesota ja Utah ovat kaikki joukkueita, joiden ohi nouseminen vaatisi Bluesilta todella onnistuneen kauden.

Hyökkäys on nyt syvempi, muttei vieläkään erityisen pelottava. Thomas on erinomainen ykkössentteri, mutta St. Louisilla ei ole samanlaista supertähtitason hyökkäyksen kärkeä kuin divisioonan ennakkosuosikeilla.

Puolustuksessa Broberg, Parayko, Carlo, Fowler ja nuoret tekevät kokonaisuudesta jo suhteellisen laadukkaan, ja maalivahtipeli voi Hofersin johdolla olla jopa sen vahvuus.

Blues saattaa onnistuessaan roikkua pitkäänkin mukana villi kortti -kamppailussa, mutta pudotuspeleihin laatu ei kivikovassa divisioonassa silti riitä.

Kentälliset

Hyökkäysketjut:

Dylan Holloway	Robert Thomas	Jimmy Snuggerud
Connor McMichael	Mason McTavish	Pavel Buchnevich
Jake Neigbours	Pius Suter	Dalibor Dvorsky
Ross Johnston	Jack Finley	Aleksei Toroptsenko

Puolustusparit: