Näkökulma: Miksi lyöminen on okei, mutta sylkeminen ei? Nyt myös pukumiesten koodisto punnitaan

© Kuva: Getty Images

Jääkiekossa ja urheilussa ylipäätään puhutaan paljon vastustajan kunnioittamisesta. Murskavoiton viimeisiä maaleja ei sovi tuulettaa, eikä tuuletus saa ikinä halventaa vastustajaa.

Ennen vanhaan oli myös kirjoittamaton sääntö, että jos tähtipelaajaa kohdellaan kaltoin, niin joukkueen 100-kiloinen nyrkkisankari ottaa pian yhteyttä. Nykyään pelkkiä tappelijoita ei NHL:ssä enää ole, ja kun heidän saamistaan aivovammoista on tullut paljon uutta tietoa, voidaan sanoa, että hyvä niin.

Viime yönä jääkiekon koodistoa kuitenkin koeteltiin todenteolla. Washington Capitalsin hyökkääjä Garnet Hathaway sylkäisi Erik Gudbransonin päälle saatuaan ensin maistaa puolustajajärkäleen nyrkkiä. Mikä voisi olla enää epäkunnioittavampaa kuin sylkeminen?

Pohjois-Amerikassa heräsi saman tien kiivas väittely siitä, miksi toisen lyöminen on hyväksyttävää, mutta pieni klimppi on pyhäinhäväistys.

Lyöminen ei tietysti ole hyväksyttävää, mutta jostain syystä olemme yhdessä päättäneet, että se on osa jääkiekkoa. Tappeleminen harvemmin onkaan henkilökohtainen kostoretki, vaan sillä yritetään herätellä omaa joukkuetta. NHL-tappelijoiden keskuudessa vallitseekin ymmärrys, että jos nyt teet palveluksen ja suostut tappeluun kanssani, niin minäkin suostun ensi kerralla, kun sinun joukkueesi tarvitsee herättelyä.

Sylkemisessä taas on kyse ainoastaan henkilökohtaisesta kostosta sekä itsensä, vastustajan ja urheilulajin halventamisesta. Se ei kuulu mihinkään koodistoon, päin vastoin.

Nyt mitataankin NHL-kabinettien ja pukumiesten arvostus omaa lajia ja sen kirjoittamattomia sääntöjä kohtaan. Haluavatko he lähettää viestin jääkiekon arvoista vai eivät?

Varmaa on, että jos vastaavanlainen klimppi olisi nähty edellisen vuosituhannen puolella, saisi Hathaway maksaa teostaan muutenkin kuin sakoilla.