NHL täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja sen myötä se julkaisi alkuvuodesta, All Star -viikonlopun yhteydessä, historiansa 100. parasta pelaajaa. Suomalaisista mukana olivat Teemu Selänne ja Jari Kurri.

Mutta ketkä sitten ovat NHL:n historian 100. parasta suomalaispelaajaa? Me lähdimme laatimaan aiheesta oman listamme, täyttäähän myös Suomi tänä vuonna samaiset sata vuotta. Paremmuusjärjestykseen emme kuitenkaan heitä laittaneet, vaan kyse on puhtaasta kunnioituksesta kaikkia NHL:ssä pelanneita suomalaisia kohtaan.

Verrattuna NHL:n listaukseen, suomalaispelaajien kohdalla täytyy ottaa huomioon myös se, mitä heistä olisi voinut tulla: toisin sanoen oman vaikutuksensa on potentiaalilla, koska NHL:n historia tuntee vain 200 suomalaispelaajaa.

Listalta jätettiin tarkoituksella pois päättyneen runkosarjan aikana tulokaskautensa pelanneet suomalaispelaajat, koska heidän kohdalla otanta on aivan liian pieni. Sama pätee myös osaan toisen ja kolmannen vuoden nykykiekkoilijoista.

Ensimmäisenä vuorossa ovat pelaajat, jotka pelasivat uransa ensimmäisen NHL-ottelunsa viimeistään kaudella 1999-2000. Heistä jokainen on jo päättänyt pelaajauransa.

NHL Suomi – Kaikkien aikojen 100. parasta suomalaista NHL-pelaajaa 1/2:

Mika Alatalo

Lähti vasta 28-vuotiaana NHL:ään, 2000-luvun taitteessa, mutta pääsi pelaamaan Arizona Coyotesissa muun muassa Juha Ylösen ja Shane Doanin kanssa. Kiekkoili Pohjois-Amerikassa kaksi kautta. Kokonaisuudessaan otteluita kertyi NHL:n runkosarjassa 152 ottelua ja niissä pisteet 17+29=46.

Aki Berg

Kaikkien aikojen korkeimmalla numerolla (3.) NHL:ään varattu suomalaispuolustaja. Pääsi jakamaan saman pukukopin Los Angelesissa Wayne Gretzkyn kanssa. Pelasi NHL:ssä yli 600 runkosarjaottelua, jotka tuottivat tehopisteet 15+70=85. Kaupattiin kesken kauden 2005-06 Toronto Maple Leafsiin, jossa NHL-ura päättyi keväällä 2006. Edusti urallaan siis kahta NHL-seuraa. Kokonaisuudessaan vietti NHL-kaukaloissa yhdeksän kautta ja jäi vain kahdesti pudotuspelien ulkopuolelle.

Timo Blomqvist

Oli viemässä 1980-luvulla suomalaista jääkiekkoa NHL-kaukaloihin, ollen sarjan historian kolmas suomalaispuolustaja. Joutui todistamaan alusta alkaen kuuluvansa NHL:ään ja kirjaimellisesti hakkaamaan joukkuekavereitaan harjoituksissa. Päätyi lopulta jäämään Atlantin toiselle puolen kuudeksi kaudeksi. Edusti neljä ensimmäistä kauttaan Washington Capitalsia, josta sitten päätyi viimeiseksi NHL-kaudekseen 1986-87 New Jersey Devilsiin. Pelasi NHL-urallaan 243 runkosarjaottelua ja teki niissä puolustavalle puolustajalle mukavat 57 tehopistettä.

Kari Eloranta

Monilahjakkuutena tunnettu puolustaja pelasi kesäisin jalkapalloa SM-tasolla ja Pohjois-Amerikan vuosinaan NHL:ää talvisin. Vietti NHL:ssä yhteensä noin neljä kautta, käyden NHL:ssä kahteen eri otteeseen. Lainattiin ensimmäisenä NHL-kautenaan Calgary Flamesista, jossa oli pettynyt saamaansa vastuuseen, St. Louis Bluesiin. Palasi seuraavaksi kaudeksi takaisin Flamesiin, vaikka olisi halunnut jatkaa St. Louisissa. Pelasi lopulta 267 runkosarjaottelua ja nakutti 116 tehopistettä. Peri Pekka Rautakallion paikan Calgary Flamesissa ensimmäisen vuoden jälkeen.

Mikko Eloranta

Lähti vasta 27-vuotiaana, varaamattomana pelaajana, NHL:ään. Suunnitelmat muuttuivat, sillä piti siirtyä pelaamaan Helsingin Jokereihin, mutta vakuutti MM-kisoissa kykyjenetsijät. Pelasi kaudet 1999-2003 Boston Bruinsin ja Los Angeles Kingsin paidoissa. Oli aina enemmän duunariosastoa, joskin teki siinä rinnalla myös pisteitä. Kasaan kertyi 264 runkosarjaottelua ja niissä 76 tehopistettä.

Jari Grönstrand

Ei mikään kiekollisen pelaamisen ruumiillistuma, vaan söi lähinnä kiekkoja työkseen, mistä kertovat murtuneet poskiluut sekä ohimoon tulleesta laukauksesta seurannut verenpurkauma. Pelasi NHL:ssä lopulta viiden eri kauden aikana. Valitettavasti joutui tuolloin vallinneen jatkuvan siirtoruletin uhriksi ja seura vaihtui aivan liian tiheään. Otteluita NHL:ssä kertyi lopulta 185 kappaletta ja tehopisteitä 34.

Matti Hagman

Oli ensimmäinen suomalaispelaaja koskaan NHL:ssä ja vasta kolmas eurooppalainen. Pelasi NHL:ssä kahteen eri otteeseen (1976-78, 1980-82) ja oli Boston Bruinsissa ikäväkseen legendaarisen Don Cherryn valmennuksessa, joskin pääsi maistamaan Stanley Cup -finaaleja. Edmontonissa pelasi Mark Messierin ja Glenn Andersonin kanssa samassa ketjussa. Yhtäaikaisesti Oilersissa kiekkoilivat myös Wayne Gretzky ja Jari Kurri. Pelasi maailman kovimmassa kiekkoliigassa 237 ottelua ja teki niissä pisteet 56+89=145.

Raimo Helminen

Pelasi New York Rangersissa vahvan debyyttikauden (1985-86), tehden 66 otteluun 40 tehopistettä. Sen jälkeen eurooppalaisia suosineessa Rangersissa kuviot kääntyivät päälaelleen, Helminen löysi itsensä pressiboksista ja lopulta uudesta seurasta. Palasi vielä uudelleen NHL:ään, vuoden tauon jälkeen, mutta selkäongelmat koituivat kohtaloksi. Yhteensä otteluita NHL:ssä kertyi runkosarjan osalta 117 kappaletta ja teki niissä tehopisteet 13+46=59.

Jani Hurme

Oli ensimmäinen suomalaismaalivahti, sitten vuoden 1992 ja Jarmo Myllyksen, kahdeksaan vuoteen NHL:ssä. Teki kovan työn farmin puolella raivatakseen tiensä Ottawa Senatorsin maalille. Pelasi lopulta Senatorsissa ja Florida Panthersissa 76 runkosarjaottelua, vuosien 1997-2003 aikana.

Kari Jalonen

Oli kaikessa yksinkertaisuudessaan väärään aikaan väärässä joukkueessa, mikä oli valitettavan tyypillinen tarina suomalaisille 1980-luvun NHL:ssä. Taitojen puolesta ehdottomasti NHL-tasoa. Olikin usein pelaamaan päästessään ottelun tähdistössä, mutta hyvää peliä seurasivat käsittämättömät katsomokomennukset. Tilille kertyi 37 NHL-ottelua ja tehot 9+6=15.

Olli Jokinen

Ei ikinä noussut suomalaisten suosikiksi, ehkä suorasukaisuutensa vuoksi. Sen sijaan oli yleisön lemmikki Florida Panthersissa, jossa toimi kapteenina kaudet 2003-08. Yksi kaikkien aikojen suomalaiskiekkoilijoista, sanottiin mitä sanottiin. Varattiin NHL:ään vuoden 1997 varaustilaisuuden kolmantena pelaajana ja pelasi huimat 1 231 runkosarjaottelua ja nakutti niissä upeat tehot 321+429, edustaen peräti kymmentä eri seuraa. On paljon mahdollista, että Panthers jäädyttää lähitulevaisuudessa pelinumeron 12.

Hannu Kamppuri

Siirtyi ensiksi, keväällä 1979, WHA:ssa tuolloin pelanneeseen Edmonton Oilersiin. Pääsi pelaamaan lyhyen kevään aikana kahdessa ottelussa, mikä oli erinomainen saavutus yhdelle Pohjois-Amerikan ensimmäisistä eurooppalaismaalivahdeista. Albertalaisseuran ensimmäisellä NHL-kaudella ei päässyt pelaamaan otteluakaan, mutta sai oivan treenikaverin läpiajoja viljelleestä Wayne Gretzkystä. Lähti takaisin Suomeen, mutta palasi NHL:ään New Jersey Devilsin paidassa kaudella 1984-85, pelaten tuolloin 13 ottelua pirupaidoissa.

Sami Kapanen

Varattiin NHL:ään Hartford Whalersin toimesta vuonna 1995, neljännellä kierroksella, ja lähti välittömästi koittamaan siipiään Pohjois-Amerikkaan. Murtautui heti NHL-rosteriin ja edusti samaa seuraa (Whalers/Carolina Hurricanes) vuosina 1995-2003, kunnes kesken kauden 2002-03 kaupattiin Philadelphia Flyersiin. Jätti NHL:n taakseen kauden 2007-08 jälkeen, pelattuaan maailman kovimmassa kiekkosarjassa 831 runkosarjaottelua tehoin 189+269=458. Oman aikansa nopeimpia luistelijoita ja voitti esimerkiksi kahdesti NHL:n All Star -tapahtuman luistelukisan.

Jere Karalahti

Joutui odottelemaan NHL:ään pääsyä Suomessa saamansa huumetuomion vuoksi. Kun lopulta sai peliluvan, valloitti lähes välittömästi paikan Los Angeles Kingsin alakerrasta, Aki Bergin pakkiparina. Kaupattiin kuitenkin lopulta Nashville Predatorsiin ja jäi kolmannen kerran kiinni alkoholin käytöstä päihdetesteissä. NHL-ura päättyi siihen. Tilille kertyi 149 NHL-ottelua ja tehot 8+19=27.

Veli-Pekka Ketola

Oli 1970-luvulla suomalaisen jääkiekon kirkkaimpia tähtiä, verrattavissa vaikka 1980-luvun Jari Kurriin tai 1990-luvun Teemu Selänteeseen. Siirtyi pelaamaan Pohjois-Amerikkaan kaudeksi 1974-75, tehtyään sopimuksen Winnipeg Jetsiin, joka pelasi tuolloin tiukasti NHL:n haastaneessa WHA:ssa, muun muassa yhdessä Bobby Hullin kanssa. Hyvä esimerkki WHA:n silloisesta tasosta nähtiin juuri Jetsin muodossa, sillä se ei hävinnyt Ketolan aikana ainoatakaan harjoitusottelua NHL-seuroja vastaan. Kolmen Jetsissä vietetyn kauden jälkeen palasi Suomeen ja oli jo lopettamassa uransa keväällä 1981. Päätti kuitenkin vielä lähteä kokeilemaan NHL:ään seuraavaksi kaudeksi, Colorado Rockiesin paidassa, mutta jumittui nelosketjun kautta poppariosastolle ja pelasi ainoastaan 44 ottelua pistein 9+5=14.

Saku Koivu

Varattiin NHL:ään vuonna 1994 ja saapui Montrealiin kaudeksi 1995-96. Markkinoitiin sisään superlupauksena ja parhaana Euroopassa pelaanneena pelaajana. Joutui heti alkuun kokea NHL:n karun arjen, kun vain muutaman pelin jälkeen koko hänet halunnut johtoporras irtisanottiin ja myöhemmin saman kauden aikana Patrick Roy ja kapteeni Mike Keane kaupattiin. Nousi Canadiensin historian ensimmäiseksi eurooppalaiskapteeniksi vuonna 1999 ja selätti pari vuotta myöhemmin syövän. Toimi yhteensä yhdeksän kautta kanadalaisseuran kapteenina, ennen siirtoaan Anaheim Ducksiin. Pelasi Ducksissa uransa viimeiset viisi kautta Teemu Selänteen joukkuekaverina, toimien varakapteenina. Yhteensä Koivulle, yhdelle kaikkien aikojen suomalaispelaajista, kertyi 1 124 NHL:n runkosarjaottelua, joissa teki pisteet 255+577=832.

Jari Kurri

Edelleenkin Suomen kaikkien aikojen menestynein jääkiekkoilija, kun katsotaan joukkuetasolla voitettuja viittä Stanley Cupia sekä lukuisia henkilökohtaisia saavutuksia. Pääsi pelaamaan itsensä Wayne Gretzkyn rinnalla ja muodosti kanadalaisen kanssa yhden kaikkien aikojen pelätyimmistä tutkapareista. Pelasi ensimmäisen NHL-pelinsä vuonna 1980 ja viimeisen vuonna 1998. Historian toiseksi tehokkain suomalaispelaaja NHL:ssä. Pelasi uskomattomat 1 251 runkosarjaottelua ja teki pisteet 601+797=1398. Olisi mitä todennäköisimmin Suomen pisteykkönen, ellei olisi lähtenyt karille ajautuneiden sopimusneuvottelujen vuoksi kaudeksi 1990-91 pelaamaan Italian pääsarjaan.

Antti Laaksonen

Lähti parikymppisenä, vuonna 1993, kiekkoilemaan Denverin yliopistoon ja siirtyi sitä kautta pelaamaan NHL:ään. Päätyi ensiksi hänet varanneen Boston Bruinsin paitaan, jossa vuonna 1998 yllätti kaikki joukkueensa harjoitusotteluiden parhaana maalintekijänä, valloittaen sitä kautta NHL-paikan. Siirtyi Bostonista Minnesotaan vuonna 2000, missä pelasi neljä kautta. Pelasi NHL-uransa viimeiset kaksi kautta Colorado Avalanchessa. Tilille kertyi kokonaisuudessaan hienosti 483 NHL-ottelua ja niissä tehopisteet 81+87=168. Tunnettiin niin sanottujen räkämaalien tekijänä, mitä Pohjois-Amerikassa arvostettiin.

Janne Laukkanen

Tuli varatuksi NHL:ään Quebec Nordiquesin toimesta kesällä 1991. Haluttiin tuoda pelaamaan Pohjois-Amerikkaan vain vuotta myöhemmin, mutta päätyi pelaamaan vielä pari kautta Euroopassa. Ensimmäiset NHL-ottelut kirjattiin tilille kaudella 1994-95, muttei vakiinnuttanut paikkaansa Nordiquesin/Colorado Avalanchen paidassa. Siirtyi kesken kauden 1995-96 Ottawa Senatorsiin, jossa löi itsensä läpi. Vietti neljä ja puoli kautta Ottawassa, kunnes kaupattiin omaksi pettymyksekseen Pittsburgh Penguinsiin. Kiekkoili siellä kolme ja puoli kautta, kunnes ura päättyi keväällä 2003 Tampa Bay Lightningia edustaen. NHL-otteluita kertyi tilille 407 kappaletta ja teki niissä 121 tehopistettä.

Jere Lehtinen

Oli, ja on edelleen, yksi kaikkien aikojen aliarvostetuimmista suomalaiskiekkoilijoista. Tuli NHL-vuosiensa aikana valituksi peräti kolmesti NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi, joten pelaamista osattiin arvostaa Pohjois-Amerikassa. Voitti urallaan myös Stanley Cupin vuonna 1999, syöttäen mestaruuden ratkaisseen maalin, ja oli kaikki 14 NHL-kauttaan Dallas Starsin pelaaja. Ansaitsi lempinimen ”Mr. Fix-It”, joka kuvasi sitä, miten pystyi tekemään lukuisia asioita, joita muut pelaajat eivät kaukalossa pystyneet tekemään. Oli pelaajana niin loistava, että pelinumero tullaan jäädyttämään Starsin toimesta ensi kaudella. Pelasi NHL-urallaan, joka päättyi vuonna 2010, 875 ottelua, joissa teki pisteet 243+271=514.

Mikko Leinonen

Ylsi NHL-urallaan saavutukseen, johon on tähän päivään mennessä yltänyt vain itse Wayne Gretzky, syöttämällä yhdessä pudotuspeliottelussa – vuonna 1982 – kuusi maalia. Itse asiassa ottelu keskeytettiin tuolloin vain siksi, että täysi Madison Square Garden sai osoittaa seisaaltaan huomiota suomalaishyökkääjälleen. Pelasi NHL:ssä 162 ottelua ja teki niissä tehopisteet 31+78=109. Pudotuspeleissä antamistaan maaliin johtaneista syötöistä yli puolet syntyi juuri tuossa yhdessä ikimuistoisessa ottelussa.

Tapio Levo

Siirtyi 26-vuotiaana NHL:ään, puolustajan tehtyä sopimuksen Colorado Rockiesin kanssa. Pelasi taalakaukaloissa yhteensä kaksi kautta, joista jälkimmäisen New Jersey Devilsissä, Rockiesin muutettua Manhattanin välittömään läheisyyteen. NHL-uran alkuvaiheet olivat haastavat, kun joutui aloittamaan kautensa käsi murtuneena. Pelasi NHL:ssä yhteensä 107 ottelua ja teki niissä 69 tehopistettä.

Jyrki Lumme

Lähti vuonna 1988 kovimpaan mahdolliseen paikkaan valloittamaan NHL-kaukaloita, kun teki sopimuksen hänet vuonna 1986 varanneen Montreal Canadiensin kanssa. Jätti Montrealin ajauduttuaan ongelmiin päävalmentaja Pat Burnsin kanssa ja kaupattiin kesken toisen NHL-kautensa Vancouveriin. Lopulta valloitus päättyi keväällä 2003 Torontossa. Tuohon 17 vuoden mittaiseen ajanjaksoon mahtui 985 pelattua NHL-ottelua, niissä isketyt tehot 114+354=468 ja yhteensä viisi eri seuraa. Muodosti aikanaan Phoenix Coyotesissa erinomaisen pakkiparin yhdessä Teppo Nummisen kanssa. Pisimpään edusti Vancouver Canucksia, jonka väreissä kiekkoili kaudet 1990-98 ja pääsi tuolloin myös pelaamaan Stanley Cupista.

Pentti Lund

Pidetään ensimmäisenä NHL:ssä pelanneena suomalaiskiekkoilijana, vaikka pelasikin Kanadan passin alla. Syntyi Karijoella, Etelä-Pohjanmaalla, mutta muutti jo kuusivuotiaana Pohjois-Amerikkaan. Pelasi NHL:ssä vuosina 1946-1953 ja nähtiin 259 NHL-ottelussa. Tehopisteitä Boston Bruinsin ja New York Rangersin paidoissa syntyi 44+55=99.

Markus Mattsson

Oli yksi ensimmäistä Pohjois-Amerikassa läpilyöneistä eurooppalaisvahdeista, siirryttyään kaudeksi 1977-78 WHA:han, joka toimi NHL:n kilpailijana. Edusti Winnipeg Jetsiä, Minnesota North Starsia ja Los Angeles Kingsiä, pelaten yhteensä 93 NHL-ottelua. NHL-ura päättyi vuonna 1984, kun palasi takaisin Suomeen. Uraan sisältyi myös NHL:ssä ennakkotapauksena pidetty tilanne: Vaimon synnytys oli käynnistynyt, mutta valmennusjohto ei ilmoittanut asiasta pelaajalleen – joukkuekaverit tulivat ottelun jälkeen onnittelemaan pojasta. Tämän myötä ilmoittaminen pelaajille muuttui pakolliseksi.

Jarmo Myllys

Pidetään lähtökohtaisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaista suomalaisvahdeista, mutta ei kyennyt koskaan näyttämään todellista osaamistaan NHL:ssä, osittain heikosta joukkueesta ja eurooppalaisvahtien eriarvoisesta kohtelusta johtuen. Nappasi ensimmäisellä harjoituskaudellaan ykkösvahdin tontin Minnesota North Starsissa, mutta menetti asemansa nopeasti kauden alettua. Pelasi kolmesta ensimmäisestä kaudestaan valtaosan farmisarja IHL:ssä. Kaudella 1991-92, San Jose Sharksissa, pääsi pelaamaan 27 ottelua, mutta käden murtuma osui pahaan paikkaan. Myytiin kesällä 1992 Torontoon, mutta jäi Felix Potvinin varjoon ja purki sopimuksensa. Sai vielä vuoden 1995 MM-kullan jälkeen NHL-tarjouksen Ottawa Senatorsista, mutta harmillisesti – pitkän harkinnan jälkeen – kieltäytyi tarjouksesta. Pelasi kokonaisuudessaan 39 NHL-ottelua.

Mikko Mäkelä

Joku voisi kutsua Suomen Jaromir Jagriksi: tunnettiin pelaajana, joka tuli ensimmäisenä hallille ja lähti sieltä viimeisenä, kuten legendaarinen Adam Oates aikanaan hehkutti. Pelasi NHL:ssä kaudet 1985-1991, kunnes palasi muutamaksi vuodeksi Eurooppaan, voittaen muun muassa Suomen ja Ruotsin mestaruudet. Lähti vielä kertaalleen koittamaan uudelle mantereelle, NHL:n työsulun päätyttyä tammikuussa 1995. Sai kuitenkin pelata vain 11 ottelussa, sillä bonusshekki olisi isketty kouraan 12 ottelusta. Kokonaisuudessaan laiturin NHL-ura kattoi 423 runkosarjaottelua ja tuotti tehot 118+147=265.

Ville Nieminen

Tunnettiin NHL:ssä todellisena työjuhtana, joka ei juuri maaleilla tai pisteillä mässäillyt. Lähti Pohjois-Amerikkaan vuonna 1997 ja piirsi ensimmäiset luistimenpiirtonsa NHL-jäille tammikuussa 2000. Kyseisellä kaudella tilille kertyi vain yksi NHL-ottelu, Peter Forsbergin ja Adam Deadmarshin rinnalla, ja pyysi vähäisen vastuunsa vuoksi siirtoa muualle. Kauppaa ei nähty, jäi Coloradoon, löi siellä itsensä läpi ja nosti Stanley Cup -kannun käsivarsilleen vuotta myöhemmin. Edusti tämän jälkeen peräti kuutta NHL-seuraa, ennen kuin päätti NHL-uransa vuonna 2007. Nähtiin NHL-jäillä 385 runkosarjaottelussa, joissa teki tehot 48+69=117.

Janne Niinimaa

Tunnettiin jo NHL:ään lähtiessään todellisena voittajana, olihan takataskussa kaksi Suomen mestaruutta, kaksi Euroopan mestaruutta ja MM-kulta. Pääsi myös heti ensimmäisellä NHL-kaudellaan 1996-97 pelaamaan Stanley Cup -finaaleissa, muun muassa Eric Lindrosin kanssa. Nousi ylipäätään välittömästi NHL:n ehdottomaan puolustajaeliittiin, mutta kaupattiin heti toisella kaudellaan Edmontoniin. Pysyi NHL:n huipulla vuoteen 2004 saakka, mutta työsulun jälkeen ei löytänyt enää entistä tahtiaan. Palasi kauden 2006-07 jälkeen takaisin Eurooppaan, luotuaan 741 NHL:n runkosarjaottelua ja tehot 54+265=319 kattaneen NHL-uran.

Teppo Numminen

Puhutaan yleisesti ottaen ehkä kaikkien aikojen parhaana suomalaisena NHL-puolustajana. Oli valmentajien, joukkuekaverien ja fanien suosikki, mutta samaan aikaan todella aliarvostettu pelaaja. Vietti ensimmäiset 15 kauttaan samassa organisaatiossa, jonka nimi muuttui välissä Winnipeg Jetsistä Phoenix Coyotesiksi, toimien myös seuran kapteenina. Jetsin muuttaessa suomalaiselle tehtiin Winnipegissä oma nimikkokappale ”Numminen”. Pelinumero #27 jäädytettiin vuonna 2010. ”Teppo Winnipeg” pelasi NHL:ssä huimat 1 372 runkosarjaottelua, tehden pisteet 117+520=637 ja esiintyen kolmesti All Star -ottelussa. Kävi uransa loppupuolella läpi sydänleikkauksen ja löi hokkarit naulaan keväällä 2009.

Kai Nurminen

Osoitti omaavansa pokkaa jo nuorena: Los Angeles Kings halusi varata hänet, mutta vaati heti yksisuuntaista sopimusta. Lopulta Kaliforniassa suostuttiin vaatimuksiin ja pelasi 67 ottelua tehoin 16+11=27. Palasi kuitenkin Eurooppaan, koska Kings halusi muuttaa sopimuksen kaksisuuntaiseksi. Kävi kokeilemassa vielä kaudella 2000-01 Minnesota Wildissa, mutta pelasi vain kaksi NHL-ottelua, tehden yhden maalin.

Janne Ojanen

Joutui NHL:ssä niin sanotusti olosuhteiden uhriksi, kun New Jersey Devils ei osannut käyttää suomalaista oikein, eikä myöskään suostunut kauppaamaan kiinnostusta osoittaneeseen Winnipeg Jetsiin. Pelasi lähes piste per peli -tahdilla ensimmäiset Devils-ottelunsa, keskushyökkääjänä, mutta joutui valmentajanvaihdoksen uhriksi. Hyppäsi viimeiset vuodet Suomen ja New Jerseyn väliä, koska ei suostunut enää pelaamaan farmisarjassa. Pelasi lopulta 98 NHL-ottelua, tehden niissä pisteet 21+23=44.

Ville Peltonen

Jumittui vuoden 1995 maailmanmestaruuden jälkeen, siirryttyään San Jose Sharksiin, farmin puolelle ja pelasi kahden ensimmäisen kauden aikana enemmän farmissa kuin NHL:ssä. Palasi kaudeksi 1997-98 Eurooppaan, mutta suuntasi sen jälkeen NHL:n uuteen seuraan, Nashville Predatorsiin. Epäonniset loukkaantumiset rajoittivat ensimmäisellä kaudella ottelumäärään 14:ään, mutta teki niissä hienosti kymmenen tehopistettä. Seuraavalla kaudella istutettiin kuitenkin puolustavaan rooliin. Palasi Suomeen kaudeksi 2001-02, mutta lähti vielä uudelle visiitille syksyllä 2006, siirtyessään Florida Panthersiin. Pelasi siellä kolmen kauden aikana 207 ottelua, pistein 34+54. Kokonaisuudessaan esiintyi NHL:ssä 382 runkosarjaottelussa ja teki niissä pisteet 52+96=148.

Pekka Rautakallio

On eittämättä yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaispelaajista. Lähti vuonna 1975 WHA:han, mutta pettyi sarjan tasoon, ja palasi kahden kauden jälkeen Suomeen. Kaudeksi 1979-1980 kirjoitti sopimuksen NHL-seura Atlanta Flamesiin ja nousi välittömästi joukkueensa avainpelaajaksi. Vuoden jälkeen seura muutti Calgaryyn, jossa kiekkoili vielä kahden kauden ajan. Lopulta halusi palata Suomeen poikansa aloittaessa koulun. Flames ojensi eteen tyhjän paperin, johon olisi saanut kirjoittaa haluamansa rahasumman. Ei kirjoittanut, vaan toteutti suunnitelmansa paluusta kotiin. Pelasi NHL:ssä 235 runkosarjaottelua ja teki puolustajan tontilta tehopisteet 33+121=154. Viimeisellä NHL-kaudellaan nakutti 80 runkosarjaotteluun hurjat tehot 17+51=68.

Reijo Ruotsalainen

Kuuluu suomalaisen jääkiekkohistorian korkeimpaan eliittiin ja oli ehkä aikansa paras luistelija maailmassa. Siirtyi syksyllä 1981 New York Rangersiin, jota valmensi Yhdysvallat Lake Placidin olympiaihmeeseen luotsannut Herb Brooks. Joukkuevalinta osui nappiin, sillä Brooks ei syrjinyt eurooppalaispelaajia. Teki heti debyyttikaudellaan 78 runkosarjaottelussa tehot 18+38=56. Vietti Manhattanilla viisi kautta, kunnes siirtyi rahariitojen vuoksi – jatkosopimus jäi kiinni 10 000 dollarista – Sveitsiin kaudeksi 1986-87. Palasi sieltä kuitenkin kesken kauden NHL:ään, tällä kertaa Edmonton Oilersiin, jossa voitti Stanley Cupin. Kauden jälkeen tie vei jälleen takaisin Eurooppaan, jossa vietti pari vuotta, koska ei pystynyt ajattelemaan NHL:n osalta pelaamista muualla, kuin New Yorkissa. Kävi vielä kolmannenkin kerran NHL:ssä, jossa aloitti kauden 1989-1990 New Jersey Devilsissä. Joutui kuitenkin sivustakatsojan rooliin ja kaupattiin kesken kauden Oilersiin, jossa juhli jälleen kerran Stanley Cupia. NHL:n runkosarjaotteluita tilille kertyi yhteensä 446 ja teki niissä puolustajalle huimat tehot 107+237=344.

Cristian Ruuttu

NHL-uran alku oli erikoinen. Oli kieltäytynyt neljänä edellisenä vuotena NHL-sopimuksesta, hoitaakseen koulutuksensa kuntoon, ja legendaarinen Scotty Bowman ilmoitti jo suomalaiselle, ettei tämä tule enää koskaan saamaan mahdollisuutta. Seuraavana päivänä sopimus kuitenkin syntyi ja siirtyi Buffalo Sabresiin, jossa vietti kuusi kautta. Sieltä kaupattiin Chicago Blackhawksiin ja vaihtokaupassa toiseen suuntaan matkasi muuan Dominik Hasek. Pelasi Blackhawksissa kaksi ja puoli kautta, kunnes lopetti NHL-uransa keväällä 1995. NHL-runkosarjaotteluita kertyi lopulta 621 kappaletta ja teki niissä pisteet 134+298=432.

Jarkko Ruutu

Kävi Pohjois-Amerikassa, Michiganin yliopistossa, pelaamassa yhden kauden ajan jo vuonna 1995-96 ja NHL:ään päätyi kaudeksi 1999-2000. Pelasi ensimmäisellä kaudellaan kahdeksan NHL-ottelua, antaen yhden maaliin johtaneen syötön, mutta AHL:ssä takoi 62 otteluun hurjat tehot 26+32=58. Murtautui hiljalleen Vancouver Canucksin kokoonpanoon ja vietti seurassa kaudet 1999-2006, tehden kohtalaisesti pisteitä ja aiheuttaen yleistä hämminkiä. Pelasi tämän jälkeen kaksi kautta Pittsburgh Penguinsissa, kunnes siirtyi kesällä 2008 Ottawa Senatorsiin. Kiekkoili siellä kolmen eri kauden aikana, mutta siirtyi kesken kauden Anaheim Ducksiin, jossa NHL-ura päättyi keväällä 2011. Kiekkoili NHL:ssä yhteensä 652 runkosarjaottelua, teki niissä tehot 58+84=142 ja keräsi 1 078 jäähyminuuttia.

Sami Salo

Varattiin aikanaan NHL:ään, Ottawa Senatorsin toimesta vuonna 1996, koko varaustilaisuuden kolmanneksi viimeisenä pelaajana. Siirtyi heikon Suomessa vietetyn kauden jälkeen monien yllätykseksi NHL:ään kaudeksi 1998-99 ja löi itsensä heti läpi Senators-miehistössä, tullen valituksi NHL:n vuoden tulokastähdistöön. Vaihtoi kaudeksi 2002-03 Vancouver Canucksiin, jossa nousi puolustajana uudelle tasolle, ennen kaikkea tehopisteiden osalta. Pelasi kanadalaisseurassa yhdeksän kautta ja siirtyi kahdeksi viimeiseksi vuodekseen Tampa Bay Lightningiin. Pelaajaura päättyi kauden 2013-14 jälkeen, ikävästi pahaan rannevammaan. NHL:n runkosarjaotteluita kertyi tilille yhteensä 878 kappaletta ja teki niissä tehot 99+240=339. Tunnettiin hurjasta lyöntilaukauksestaan.

Teemu Selänne

Eittämättä kaikkien aikojen paras suomalainen jääkiekkoilija, mitä NHL-jäät ovat ikinä päällään kantaneet. Tilillä on kaikkien aikojen tulokasennätys 76+56=132, kaksi valintaa NHL:n tähdistökentälliseen, All Star -ottelu, kolme Maurice Richard Trophya (paras maalintekijä), oivasta urheiluhengestä ojenettava Bill Masterton Trophy ja paljon muita henkilökohtaisia saavutuksia. Tunnettiin ikuisena mestaruuden jahtaajana, oli kyse sitten maajoukkue- tai seurajoukkuetasosta, ja sai lopulta kruununa Stanley Cupin keväällä 2007. Päätti pelaajauransa 44-vuotiaana ihmepappana, pelattuaan NHL:ssä 1 451 runkosarjaottelua tehoin 684+773=1457. On kaikkien aikojen tehokkain suomalainen NHL-pelaaja, vaikka lähti NHL:ään vasta 22 vuoden iässä. Pidetään yleisesti ottaen parhaana suomalaisena maalintekijänä koskaan.

Risto Siltanen

Päätyi Pohjois-Amerikkaan puolivahingossa, kun yllytti maalivahtilegenda Hannu Kamppuria kysymään puhelun aikana, olisiko WHA:ssa pelanneella Edmonton Oilersilla käyttöä myös kovaa lämäävälle puolustajalle. Vastaus oli yllättäen positiivinen ja siirtyi Kamppurin mukana taalakaukaloihin. Pelasi lopulta vuosina 1979-1982 Oilersissa, joka siirtyi nopeasti NHL:ään. Oilers-vuosien jälkeen edusti sekä Hartford Whalersia että Quebec Nordiquesia. Sattuman kauppana lähtenyt NHL-ura tuotti lopulta 562 runkosarjaottelua ja upeat tehot 90+265=355.

Ilkka Sinisalo

Siirtyi kaudeksi 1981-82 Philadelphia Flyersiin ja monien yllätykseksi valtasi ensimmäisenä eurooppalaispelaajana pelipaikan seuran NHL-kokoonpanossa. Pääsi pelaamaan myös itsensä Bobby Clarken – yhden Flyersin seurahistorian legendaarisimmista pelaajista – kanssa. Pelasi seurassa lopulta aina vuoteen 1990 saakka, kunnes siirtyi Minnesota North Starsiin ja sitä kautta Los Angeles Kingsiin. Oli pelaavassa kokoonpanossa yhteensä 582 NHL:n runkosarjaottelussa ja teki niissä tehot 204+222=426. Toimi pelaajauransa jälkeen vuosikaudet Flyersin kykyjenetsijänä, kunnes menehtyi tänä vuonna, vain 58-vuotiaana.

Ville Sirén

Tampereen Ilveksessä kiekko-oppinsa saanut puolustaja tuli varatuksi NHL:ään Hartford Whalersin toimesta vuonna 1983, mutta teki NHL-debyyttinsä Pittsburgh Penguinsissa vuonna 1985. Pelasi ensimmäiset kolme ja puoli vuotta pennsylvanialaisseurassa, kunnes kaupattiin Penguinsin johtoportaan vaihduttua Minnesota North Starsiin. Pääsi pelaamaan State of Hockeyssa ensimmäiset pudotuspeliottelunsa, ilman sen kummempaa menestystä. Jätti NHL:n taakseen kesällä 1990, pelattuaan sarjassa peruspuolustajana 290 runkosarjaottelua ja tehden niissä tehot 14+68=82. Toimii nykyisin Columbus Blue Jacketsin amatööriscouttien johtajana.

Petri Skriko

Tuli Vancouver Canucksin varaamaksi, tosin vasta kahdeksannella kierroksella, vuonna 1981. Lähti valloittamaan NHL:ää kolme vuotta myöhemmin ja loi uskomattoman NHL-uran, josta aivan liian harva puhuu. Oli vuosikaudet yksi joukkueensa suurimmista tähdistä ja pelasi kanadalaisseurassa 472 runkosarjaottelua tehoin 171+192=363. Kaupattiin kesken kauden 1990-91 Boston Bruinsiin, eikä enää saanut entiseen malliin vastuuta, kun edusti menestyvää seuraa. Pelasi vielä Winnipeg Jetsissä ja San Jose Sharksissa ennen paluutaan Suomeen. NHL:n runkosarjaotteluita tilille kertyi yhteensä 541 kappaletta ja teki niissä tehopisteet 183+222=405. Toimi pelaajauransa jälkeen vuosikaudet Washington Capitalsin kykyjenetsijänä, ja viimeisimmän samassa roolissa Calgary Flamesissa. Valmentaa ensi kaudella Tanskan pääsarjassa.

Raimo Summanen

Hyppäsi lähes välittömästi Edmonton Oilersissa Wayne Gretzkyn ja Jari Kurrin rinnalle, kun siirtyi NHL:ään keväällä 1984. Sai pelata samassa ketjussa myös pudotuspeleissä, mutta muutama heikompi ottelu riitti kuitenkin pudottamaan joukkueen sisäisessä hierarkiassa katsomon puolella, eikä päässyt enää pelaamaan mestaruusjuhliin päättyneissä Stanley Cup -finaaleissa. Täten myös nimi jäi uupumaan Stanley Cup -pokaalista. Esimerkiksi Kurri ei voinut ymmärtää maanmiehensä pienentynyttä roolia. Pelasi kuitenkin seurassa kevääseen 1987 saakka, kunnes kaupattiin kesken kauden Vancouver Canucksiin. Palasi Suomeen kesällä 1988, pelattuaan NHL:ssä 151 runkosarjaottelua tehoin 36+40=76.

Kari Takko

Alkuaika Pohjois-Amerikassa meni isosti totutteluun, mutta kun pääsi debytoimaan NHL:ssä, Minnesota North Starsin maalilla vuonna 1986, valittiin heti ottelun kakkostähdeksi. Pelasi Minnesotassa myös yhdessä Jarmo Myllyksen kanssa, taistellen samasta pelipaikasta ja ollen saman agentin asiakkaana. Oli pitkään eniten NHL-otteluita pelannut suomalaisvahti, sillä pelejä kertyi yhteensä 142 kappaletta. Kaupattiin kesken kauden 1990-91 Edmonton Oilersiin, jossa pelasi kyseisen kauden keväällä viimeisen NHL-ottelunsa. Oli Oilersissa Bill Ranfordin kakkonen, Grant Fuhrin käryttyä kokaiinista. Sai vielä mahdollisuuden siirtyä pelaamaan Boston Bruinsiin, mutta päätti palata Suomeen ja Porin Ässiin.

Esa Tikkanen

Pelasi NHL-uransa ensimmäisen NHL-ottelun Stanley Cup -finaaleissa, jyräten ensimmäisessä vaihdossaan kaiken liikkuvan ylitse. Voitti heti mestaruuden ja istui täydellisesti kaksikon Wayne Gretzky & Jari Kurri rinnalle. Muistetaan lähinnä suunsoitostaan, jolle kehitettiin myös oma kutsumanimi ”Tikitalk”, mutta oli myös äärimmäisen hyvä ja monipuolinen jääkiekkoilija. Esimerkiksi legendaarinen Glen Sather, joka oli kuin puskista kutsunut suomalaisen pelaamaan NHL:ään, vaati suojatilleen sarjan parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettavaa Selke Trophya. Eikä tuo ollut mikään ihme – pimensi muun muassa Gretzkyn ja Mario Lemieux’n pudotuspeleissä, ollen koko ajan yhtäaikaisesti kaukalossa, kun vastustaja peluutti heitä. Voitti NHL-urallaan peräti viisi Stanley Cupia, joista neljä ensimmäistä legendaarisessa Edmonton Oilersin tähtisikermässä ja viimeisen New York Rangersin paidassa. Pelasi NHL:ssä yhteensä 877 runkosarjaottelua, teki niissä erinomaiset tehopisteet 244+385=630 ja keräsi 1 077 jäähyminuuttia. Pudotuspeliotteluita kertyi huikeasti 186 kappaletta ja niissä tehot 71+61=132. Edusti myös St. Louis Bluesia, New Jersey Devilsiä, Vancouver Canucksia, Florida Panthersia sekä Washington Capitalsia. Edusti vuosien 1995-98 aikana peräti kuutta eri seuraa, käyden kahteen otteeseen uudelleen Rangersissa. NHL-ura päättyi kauden 1998-99 jälkeen, juuri New Yorkissa.

Kimmo Timonen

Varattiin NHL:ään vuoden 1993 Draftissa kymmenennellä kierroksella, Los Angeles Kingsin toimesta. Joutui kuitenkin pienen kokonsa vuoksi odottamaan mahdollisuuttaan aina syksyyn 1998 saakka, kunnes siirtyi Nashville Predatorsiin, kiitos Naganon olympiaesitysten ja viimeistään kevään MM-turnauksen. Mahdollisuuden saatuaan näytti heti osaamisensa, mikä johti siihen, että kaudella 2002-03 rintaan kirjattiin varakapteenin A-kirjain ja muutamaa vuotta myöhemmin kapteenin C. Siirtyi kesällä 2007 Philadelphia Flyersiin, jossa tuli moneen otteeseen valituksi seuran parhaaksi puolustajaksi, ja toimi seitsemän kautta seuran varakapteenina. Lopulta veritulpat, jotka olivat vaivanneet aiemminkin, olivat päättää pelaajauran, mutta mitäpä vielä – siirtyi viimeisellä kaudellaan voittamaan Stanley Cupin Chicago Blackhawksiin. Ura päättyi kesällä 2015, 1 108 pelatun NHL-runkosarjaottelun jälkeen. Merkkautti urallaan tehot 117+454=571.

Hannu Virta

Päätyi SM-liigakauden 1981-82 jälkeen omaksi yllätyksekseen pelaamaan hänet varanneeseen Buffalo Sabresiin, ja käytännössä ottaen suoraan pudotuspeleihin, kun oli ihastuttanut legendaarisen Scotty Bowmanin nopeudellaan ja taidoillaan. Nousi heti ensimmäisellä täydellä NHL-kaudellaan Sabresin kärkipuolustajien joukkoon. Palasi Suomeen vuonna 1986, armeijan harmaisiin, eikä enää koskaan lähtenyt takaisin rapakon taakse useista NHL-tarjouksista huolimatta, mitä on jälkikäteen harmitellut. Pelasi 245 runkosarjaottelua NHL:ssä ja teki niissä tehopisteet 25+101=126.

Juha Ylönen

Oli oikeastaan ensimmäinen eurooppalaishyökkääjä, joka oli hankittu NHL:ään nimenomaan puolustavan hyökkääjän rooliin, kun siirtyi silloiseen Phoenix Coyotesiin kaudeksi 1996-97. Ensimmäinen kausi sujui pääosin AHL:ssä, mutta seuraavat kaudet oli aavikkoseuran vakiokasvoja. Aloitti viimeisen NHL-kautensa, 2001-02, Tampa Bay Lightningissa ja päätti sen Ottawa Senatorsissa pudotuspelejä pelaten. Pelasi yhteensä 341 NHL-runkosarjaottelua ja teki niissä tehopisteet 26+76=102.

Aiheet Featured Pääuutiset Suomalaiset