NY Rangersilta puuttuu identiteetti ja suunta - pudotuspelit jäävät haaveeksi

Rangersin viime kausi ei ratkennut jäällä vaan kirjeessä. GM Chris Drury julkaisi tammikuussa kannattajille tiedotteen, jossa hän avasi joukkueen tilannetta ja suuntaa. Vaikka varsinaista uudelleenrakennusta ei olisi luvassa, tapahtuisi seurassa kuitenkin huomattavia muutoksia. Vain viikkoja myöhemmin Artemi Panarin kaupattiin Los Angelis Kingsiin ja loppukausi keskityttiinkin muuhun kuin meneillä olevaan kauteen.

Lopputulos oli karu: 77 pistettä ja koko itäisen konferenssin viimeinen sija. Vain kaksi vuotta aiemmin joukkue oli ollut koko runkosarjan ykkönen 114 pisteellä. Menestysjoukkuuen rungosta on saanut lähteä Chris Kreider, Jacob Trouba, Artemi Panarin ja viimeisimpänä Vincent Trocheck.

Kesä oli Druryn osalta aggressiivinen. Suurimpana hankintana seuraan saapui Vegasissa erinoimaista kautta pelannut Pavel Dorofejev, joka kiinnitettiin välittömästi seitsemäksi vuodeksi 77 miljoonan arvoisella sopimuksella. Puolutukseen haettiin laatua ja syvyyttä Marcus Petterssonin ja Sean Durzin muodossa, ja eläköityneen Jonathan Quickin tilalle tuli Joonas Korpisalo.

Pelaajia on tullut ja lähtenyt, mutta joukkueen identiteetti on edelleen hieman hukassa. Ydinrunko on suurin piirtein sama kuin edellisen kauden farssissa, mutta joukkueen johto puhuu pudotuspeleistä. Keskikaistan kaksi 33-vuotiasta ovat parin kauden sisällä liian vanhoja viemään joukkuetta mestaruuteen ja Igor Sestjorkin täyttää tulevalla kaudella 31 vuotta. Menestyksen aika on nyt, mutta rahkeet tuskin riittävät lähellekkään asetettuja odotuksia.

Viime kausi

82 ottelua, 34-39-9, 77 pistettä
Metropolitan divisioonan 8. sija, ei pudotuspeleihin

Kesän pelaajaliikenne

Saapuneet
Pavel Dorofejev, h (Vegas)
Sean Durzi, p (Utah)
Oliver Bjorkstrand, h (Tampa Bay)
Joonas Korpisalo, m (Boston)
Joe Veleno, h (Montreal)
Marcus Pettersson, p (Vancouver)

Lähteneet
Vincent Trocheck, h (Utah)
Will Borgen, p (Boston)
Jonathan Quick, m (eläköityi)
Sam Carrick, h (Buffalo)
Adam Edström, h (Nashville)
Conor Sheary, h (Buffalo)

Kolme kysymystä

1. Kestääkö joukkueen keskikaista Vincent Trocheckin lähdön?

Yksi ehdottomasti suurimpia menetyksiä oli Vincent Trocheckin lähtö Utahiin kesällä. Trochekin hienous on ollut pelaajan luotettavuus ja monikäyttöisyys – tehtaan takuulla vajaa piste per peli kausittain ja kykeneväisyys rooliin kuin rooliin, tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Trocheckin lähdön jälkeen Rangersin keskikaista näyttää joukkueen Akilleen kantapäältä. Millerin ensimmäinen kausi kapteenina oli farssi: 68 ottelua, 17+36 ja +/- -30, joka oli joukkueen selvästi huonoin. Luokkaantumiset selittävät osaltaan heikkoa kautta, mutta eivät varmastikkaan kaikkea. Millerin ketju päästi tasakentällisin 4,2 maalia per 60 minuuttia, mikä on järkyttävä luku ykkösketjun keskushyökkääjälle.

Millerin takana on Mika Zibanejad, joka Rangersin iloksi tuntuu pysyvän keskimääräistä paremmin ehjänä ja tehden takuuvarmaa tulosta kaudesta toiseen. Sen jälkeen onkin suuri määrä kysymysmerkkejä. Kolmosketjussa pelannee Noah Laba, joka teki tulokaskaudellaan 24 tehopistettä. Luku on mukiinmenevä nuorelle kolmosketjun keskushyökkääjälle, mutta ei missään nimessä riitä paikkaamaan mahdollisia kärkiketjujen loukkaantumisia.

2. Toimiiko täysin uusi kakkospari?

Adam Fox pelasi viime kaudella vain 55 ottelua ja onnistui silti nappaamaan kunnioitettavat 53 tehopistettä ja Norris-äänen. Kun Fox on jäällä, joukkue suoriutuu tasaviisikon kunnioitettavasti ja ylivoima toimii. Viime kausina loukkaantumiset ovat hieman varjostaneet Foxia, joten Drury teki mitä piti ja reagoi vahvistamalla joukkueen puolustusta.

Sekä Marcus Pettersson että Sean Durzi ovat huomattava parannus siihen, mitä Rangersissa on viime kaudella nähty. Durzi on oikealta laukova pelintekijä, joka keräsi 27 tehopistettä 60 ottelussa Utahussa ja jolta on nähty yli 40 pisteen kausikin. Pettersson on hänen vastakohta: vasenkätinen puolustuspään puurtaja, joka tuskin rikkoo 20 pisteen rajaa. Yhteinen historia valmentaja Mike Sullivanin kanssa on varmasti bonus ja helpottaa Petterssonin sisääntuloa. Paperilla uusi kakkospari näyttää hyvältä ja voi ottaa painetta ja vaikeita minuutteja pois Foxin ja Gavrikovin ykkösparilta, keventäen heidän taakkaansa 84 ottelun kaudella.

3. Mistä tulevat maalit tasakentällisin?

Edellisellä sesongilla Rangers teki 235 maalia, mikä oli 23. eniten koko NHL:ssä. Niistä 53 syntyi ylivoimalla. Viisi vastaan viisi peli ei tuottanut, eikä Drury ratkaissut tätä kesällä.

Maalinteon lisävoimaa Drury hankki maksamalla kalliin hinnan Pavel Dorofejevin palveluksista. Ongelma tässä yhtälössä on, että Dorofejevin 37 maalista jopa 20 syntyi ylivoimalla, mikä on koko NHL:n toiseksi eniten. Tasakentällisin maaleja tuli siis vain 17, joskin potentiaalia huomattavasti suurempaan maalimäärään venäläislaiturilla on.

Joukkueen täytyy kuitenkin löytää nuorista laitureistaan lisää maalintekovoimaa, ja tämä on niin pelaajien kuin valmennuksen vastuulla. Katseet kääntyvät Lafrenieren, Perreaultin ja Cuyllen suuntaan, joiden on todennäköisesti jokaisen nostettava tasoaan edelliskaudesta, mikäli Rangers mielii päästä lähellekkään pudotuspelejä.

Suomalaiset

Joonas Korpisalo, 32, maalivahti

Korpisalo saapui kesällä hieman yllättäenkin vaihtokaupalla Bostonista paikkaamaan Jonathan Quickin jättämää aukkoa. Korpisalon nauttima kolmen miljoonan vuosipalkka on kakkosmaalivahdiksi korkea, joten Rangersilla on oltava odotuksia tason nousulle.

Viime kausi oli heikko: 31 ottelua, 14-9-6, torjuntaprosentti 89,4 ja päästettyjen maalien keskiarvo 3,15. Kysessä oli jo kolmas kausi peräkkäin, kun torjuntaprosentti jäi Korpisalolla alle 90.

Sopimus on viimeistä vuotta voimassa, joten Korpisalon on ansaittava seuraava sopimuksen tällä kaudella. Odotus ottelumäärästä lienee 20-25 välissä Sestjorkinin aloittaessa 50-55 kertaa.

Urho Vaakanainen, 27, puolustaja

Vaakaisen kausi ei ollut paras mahdollinen – otteluita kertyi vain 34 kappaletta ja näissä tehopisteitä kuuden syöttöpisteen verran. Myös peliaika jäi maltilliseksi, alle 14 minuuttiin iltaa kohden.

Tilanne peliajan suhteen on tiukka tulevallakin kaudella. Kolmosparin vasen laita on periaatteessa otettavissa, mutta kilpailua riittää. Matthew Robertson pelasi viima kaudella 72 ottelua ja kesän varaustilaisuuden viidentenä varattu latvialainen Alberts Smits saattaa olla valmis heti. Odotettavissa on, että Vaakanainen aloittaa kautensa joukkueen seitsemäntenä puolustajana.

Juuso Pärssinen, 25, hyökkääjä

Niin ikään Pärssisellä on haastava kausi takanaan. NHL:ssä kertyi otteluita vain 20, joissa pisteet vaatimattomasti 2+1=3, peliajan ollessa alle 10 minuuttia iltaa kohden. Myös AHL:n bussimatkat tulivat jälleen tutuiksi 2026 keväällä.

Kilpailu nelosketjun paikoista on pitkä. Taylor Raddysh, Joe Veleno ja Matt Rempe ovat olleet Sullivanin papereissa edellä ja Pärssinen tarvitsee onnistuneen kesäkauden ja harjoitusleirin päästäkseen vakiopelaajaksi kokoonpanoon. Pärssisellä on kuitenkin pelisilmää ja laukaisu- sekä syöttötaitoa enemmän kuin yhdelläkään edellä mainituista ja hän on luonnollinen sentteri. Mikäli puolustusvelvoitteet sujuvat, luistin liikkuu hieman edelliskautta nopeammin ja NHL:n pelin nopeus ja rytmi aukeavat, on Pärssisellä edelleen potentiaalia hyväksi kolmosketjun sentteriksi.

X-Factor: Sestjorkinin vapaapäivät

Igor Sestjorkin oli viime kaudella NHL:n aliarvostetuin työjuhta. Rangersin kaltaisessa joukkueessa 51 otteluun 25-19-6, torjuntaprosentti 91,2 ja päästettyjen maalien keskiarvo 2,50. Torjutut maalit yli odotusarvon olivat +22,9.

Kun Sestjorkin ei pelannut, Rangers hävisi lähes automaattisesti. Jonathan Quick ja Spencer Martin torjuivat 31 ottelussa lukemat 7-20-2, torjuntaprosenteilla 89,1 ja 86,3.

84 ottelun kausi kärjistää tilannetta entisestään. Sestjorkin voi pelata realistisesti 55-60 ottelua, mutta ei missään nimessä enempää. Loput ottelut ovat pääosin Korpisalon vastuulla ja ne ratkaisevat pitkälti, kuinka pitkälle Rangers lopulta pääsee.

Kuuma väite

Pavel Dorofejev tekee 45 maalia ja voittaa NHL:n ylivoimamaalipörssin.

Toimituksen arvio

Divisioonasijoitus: 8.
Pudotuspelit: Ei
Sisäisen pistepörssin voittaja: Mika Zibanejad
Kauden yllättäjä: Juuso Pärssinen
Kauden floppi: J.T. Miller
Stanley Cup -sauma: ⭐☆☆☆☆

Rangersissa toimii varmuudella kaksi asiaa: ylivoima ja maalivahtipeli. Jo valmiiksi yksi Taalaliigan parhaista ylivoimista sai Dorofejevista yhden aseen lisään, joten tason voi vähintääkin odottaa pysyvän. Sestjorkin on Vezina-kaliiberin torjuja, joka pitää joukkueen mukana pelissä illasta toiseen.

Menestymisen esteet löytyvät tasakentällisistä, missä Rangers oli viime kaudella keskitason alapuolella, eikä kesän hankinnoista yksikään ole suora vastaus sen haasteisiin – Dorofejev on ylivoimapelaaja, Pettersson pääosin puolustava puurtaja ja Bjorkstrand ei palasena vaakakuppia kallista suuntaan tai toiseen.

Pudotuspelien ensimmäinen kierros on mahdollinen ja joukkue voi jopa voittaa sarjan, mikäli ylivoima jatkaa tulikuumana ja Sestjorkin pelaa omalla ilmiömäisellä tasollaan. Realistista on kuitenkin odottaa, että pudotuspelit jäävät tulevalla kaudella haaveeksi.

Kentälliset

Hyökkäysketjut:

Alexis Lafreniere	Mika Zibanejad	Gabe Perreault
Pavel Dorofejev	J.T. Miller	Oliver Bjorkstrand
Will Cuylle	Noah Laba	Tye Kartye
Taylor Raddysh	Joe Veleno	Matt Rempe

Puolustusparit: