Tyler Johnson, tuo pienikokoinen varaamaton hyökkääjä, tuli NHL:ään ryminällä. Sitä samaa piskuista kaveria ei olla kaukaloissa kuitenkaan hetkeen nähty.

Tampa Bay Lightning näytti tehneen yhden viime vuosien suurimmista löydöistä, kun se kiinnitti Johnsonin organisaatioonsa vuonna 2012. Ensimmäisellä kaudellaan, joka oli työsulun lyhentämä tynkäkausi, yhdysvaltalaissentteri osoitti välittömästi positiivisia merkkejä, kun hän nakutti 14 ensimmäiseen NHL-otteluunsa kuusi tehopistettä.

Ja sen jälkeen salamapaitaista pikakiituria ei pidätellyt mikään. Kaudella 2013-14 hän ylsi 82 runkosarjaottelun aikana jo 50 tehopisteeseen ja todellinen piikki nähtiin sitä seuranneella kaudella, kun mies kirjasi 77 otteluun huimat pisteet 29+43.

Tarvitaanko Stamkosia enää, kuuluivat puheet…

Kun kausi 2015-16 tärähti käyntiin, ympäri jääkiekkoilevan maailman pohdittiin, että kannattaako Lightningin kiinnittää enää kapteeniaan Steven Stamkosia jatkosopimukseen. Itse asiassa puhuttiin jopa siitä, että tarvitaanko Stamkosia Tampassa.

Keskustelun käynnisti Johnsonin hurmosmainen pelaaminen ja nousu joukkueensa ykkössentteriksi. Kun siihen rinnalle heitettiin Nikita Kucherovin ja Ondrej Palatin kaltaiset kaverit, oli floridalaisseuralla käsissään Triplets-ketju, joka pyyhki vastustajilla lattiaa.

Luonnollisesti myös Lightningin hankala tilanne palkkakaton kanssa oli osasyyllinen keskustelun käynnistymiseen.

Tiedä sitten miten paljon viime kausi vaikutti GM Steve Yzermanin ratkaisuihin, mutta jo nyt voitaneen todeta, että Stamkosin kiinnittäminen oli fiksua. Nimittäin siinä, missä hän on palannut tasolleen, on Johnson taantunut pahasti.

Minkälaisesta taantumasta puhutaan?

Tässä kohtaa on syytä muistuttaa, että Johnsonin otteisiin menneellä kaudella vaikuttivat terveysongelmat, jotka itse asiassa käynnistyivät jo edellisen pudotuspelikevään rannemurtumalla.

Ne eivät kuitenkaan yksistään selittäneet heikkoa kautta, sillä hänen pistekeskiarvonsa putosi lukemaan 0.55 ja kokonaisuudessaan hän kykeni iskemään 69 runkosarjaottelussa ainoastaan 39 tehopistettä.

Ja kuluvalla kaudella tahti on ollut entistä heikompaa, sillä 16 ottelun jälkeen hänellä on kasassa ainoastaan kahdeksan tehopistettä. Toki täytyy muistaa, että Lightning on ylipäätään alkukaudesta kärsinyt maalinteko-ongelmista, mutta nyt päästäänkin asian ytimeen: Johnsonin tulisi olla ratkaisu niihin ongelmiin, ei yksi suurimmista syyllisistä.

Toki tässä kohtaa on syytä muistuttaa, että viime aikoina meno on ollut selvästi parempaa, sillä viimeiseen kuuteen otteluun hän on iskenyt tehot 3+1. Toisaalta taas kaikki tehot ovat syntyneet kahdessa ottelussa, joten hyvä vire ei ole kantanut.

Missä on se kahden suunnan supertähti?

26-vuotiaan Johnsonin kohdalla kyse ei ole ollut koskaan pelkistä tehopisteistä. Ei, vaan hänet on ennen kaikkea nähty yhtenä viime vuosien vahvimmista kahden suunnan keskushyökkääjistä koko NHL:ssä.

Edellä olevaa näkemystä puolustavat useiden asiantuntijaraporttien lisäksi tilastot. Kolmelta viime kaudelta yhdysvaltalaispelurin tehotilasto on nimittäin huikea +60, jota voidaan pitää todella poikkeuksellisena lukemana.

Ja mikäs se lukema sitten kuluvalta kaudelta on? Kuten arvata saattaa, niin pakkasen puolella ollaan ja ikävästi. Teholukema on nimittäin 16 ottelusta -7.

Ennen kaikkea kyse on siitä, että hän ei ole kyennyt luomaan tilanteita hyökkäyspäähän samalla tavalla kuin aiempina vuosina. Siinä, missä hänen koko NHL-uran Corsi-lukema on 52,1, on se kuluvalla kaudella ainoastaan 48,2. Ero on siis merkittävä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse on siis siitä, että Johnsonin kiekollinen pelaaminen on heikentynyt, se on johtanut siihen, että NHL-konsolipeleistäkin tuttu hyökkäysalueaika on jäänyt aiempaa vähäisemmäksi ja yli puolet ajasta on mennyt omassa päässä taistelemiseen.

Onko Johnson kevään pelaaja?

NHL-maailma tuntee pelaajia, jotka uinuvat muiden joukossa runkosarjan ajan, mutta syttyvät sitten kevään pudotuspelien kiimaan. Suomalaisittain yhdeksi esimerkiksi voidaan nostaa vaikkapa Sean Bergenheim, joka käytännössä ottaen ansaitsi miljoonansa pudotuspeleillä.

Lyhyen otannan perusteella, Johnson saattaa olla yksi tällaisista pelaajista.

Ensinnäkin hän on aina onnistunut pudotuspeleissä. Hänellä on tässä vaiheessa NHL-uraansa vyöllään 47 pudotuspeliottelua, joissa hän on tehnyt 42 tehopistettä. Jo yksistään ottelukohtaisia pistekeskiarvoja katsellessa, eroa runkosarjaan on yli 0.20 pistettä.

Toisekseen, hän suoritti viime kaudella runkosarjassa melkoista korpivaellusta, mutta kun kevät koitti, nakutti hän 17 otteluun huikeat 17 tehopistettä, pelastaen vaikean kautensa.

Kolmanneksi, Johnson iski murtuneella ranteella kevään 2015 pudotuspeleissä, jotka muuten veivät Tampan aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, 26 otteluun 23 tehopistettä.

Toki tässä kohtaa täytyy muistaa, että Lightningin kausi on edelleen nuori ja niin on myös Johnsonin. 66 ottelua on pitkä aika kääntää kurssi ja voikin olla, että kuukauden päästä tämä artikkeli voidaan heittää suoraan roskakoriin.

Mutta nykyhetki on nykyhetki, ja kuten kaikki edellä oleva osoittaa, ei Johnson ole oma itsensä. Ei likimainkaan.

Ehkä se puuttuva palanen on itseluottamus, sillä kuten kaikki hyvin tietävät, ammattilaisurheilijat elävät siitä.

Aiheet Pääuutiset Tampa Bay Lightning