Nashville Predatorsin kausi on kääntynyt päälaelleen. Alkukausi meni niin penkin alle, että seura julisti julkisesti tyhjennysmyynnin alkaneeksi. Nyt Predators onkin voittanut seitsemän kahdeksasta viimeisestä pelistään ja on nyt viiden ottelun voittoputkessa.

Kantrikaupungin ylpeys istuu jo playoff-viivan yläpuolella, joten tyhjennysmyynti ei käy enää järkeen. Sillä on toki pelaajia, jotka täytyy saada liikutettua eteenpäin.

Mikael Granlundin nimi on pyörinyt huhuissa jo pitkään. Toronto Maple Leafs on spekuloinneissa eniten esillä siirtokohteena, ja Alexander Kerfoot olisi varmastikin saatavilla osana treidiä.

Predatorsin kuuluisi pyrkiä kuitenkin löytämään Granlundin siirtoon kauppakumppaniksi joukkue, joka on valmis antamaan osana kaupantekoa vähintään lähes neutraalin vastineen tätä kautta ajatellen. Sama pätee Mattias Ekholmin ja/tai Ryan Ellisin myymiseen.

Tärkeää pelaajien laadun lisäksi on myös heidän valmiutensa sopeutua Barry Trotzin ajoilta varsin vähän muuttuneeseen pelityyliin. Parhaiten Predators-nippuun istuisi Jean-Gabriel Pageaun tyylinen, molempiin suuntiin tehokkaasti pelaava nopea hyökkääjä. Predators on kuitenkin epäonnistunut hankinnoissaan, esimerkiksi Matt Duchenen ja Ryan Johansenin kohdalla.

Johansen on jo sulautunut joukkoon, mutta ei ole noussut lähellekään Seth Jonesin arvoa joukkueelleen. Duchenenkin on mahdollista oppia Johansenin tavoin nashvilleläisjoukkueen tavoille. Edelliskausi meni pisteiden valossa hyvin, mutta hänellä on vielä opeteltavaa nashvilleläisestä pelityylistä. Varsinkaan tämän kauden kahdeksalla pisteellään Duchene ei tee sitä, mitä varten hänelle maksetaan 8 miljoonaa dollaria per kausi.

Vuoden 1998 laajennusdraftista NHL-taipaleensa aloittaneen Predatorsin täytyy pitää joukkueensa kilpailukykyisenä, kun pudotuspelit ovat selkeä mahdollisuus. Se on sen velkaa Pekka Rinteelle, Roman Josille, Filip Forsbergille, Viktor Arvidssonille ja muille uskollisille keltapaidoilleen.