Liigasta suoraan kivenkovan NHL-ryhmän pakistoon. Juuso Riikola kuuluu kiistatta tämän syksyn suurimpiin yllättäjiin rapakon takana.

Nuori suomalaispakki on raivannut tiensä väkisin Pittsburgh Penguinsin takalinjoille. Harva osasi odottaa, että nuorukainen selvittäisi tiensä jo tänä syksynöä harjoitusleiriltä taalajäille. Nyt Riikola hurmaa jo Penguinsin takalinjoilla kypsillä otteillaan.

Mutta mikä on mahdollistanut upean hypyn NHL:ään? NHLSuomi-sivusto tapasi Riikolan Torontossa.

Juuso Riikola, millaiselta on tuntunut loikka SM-liigasta NHL:ään?

– Se on iso hyppy – totta kai! Peli on erilaista ja jätkät nopeampia ja vahvempia. Sanoisin, että hyppynä suuri, mutta samalla tämä on ollut todella mielenkiintoista ja mukavaa.

Minkälainen kokemus ensimmäinen NHL-leirisi oli?

– Hieno kokemus! En ole ikinä ollut missään leirillä ja sellai eka kerta, mutta ei siinä mitään maailmaa mullistavaa ollut.

Kuinka olet sopeutunut Pittsburgh Penguinsin tähtien sekaan?

– Todella hyvin! Tuntuu, että olen päässyt heti ensimmäisestä päivästä alkaen mukaan touhuun. Jokainen jätkä otti mut heti hyvin vastaan. Sen takia täällä on ollut heti alusta alkaen todella helppo olla.

Missä vaiheessa leiriä alkoi tuntua silta, että aloittaisit kauden ylhäällä?

– En kerennyt edes miettiä sitä siinä ohessa. Mulla on oikeastaan koko ajan ollut luottavainen fiilis – jo ennen kautta. Mä en sen enempää miettinyt, että milloinkohan mua lähetettäisiin jonnekin. Uskoin, että kun tekee jokainen päiv parhaansa, se riittää.

Jouduit odottelemaan pari matsia ensimmäistä NHL-peliäsi. Kuinka rankkaa oli katsoa pelejä poppariosastolta?

– Ei se mulle ollut vaikeaa. Tiesin, että ne pakit, ketä meillä on, ovat olleet edelliset vuodet täällä ja alkuun varmasti valmentaja haluaa antaa niille luottoa ja kunnon mahdollisuuden. Tiesin kuitenkin, että pelasin (harjoituspeleissä) niin kuin pelasin. Joten tiesin, että saan sen oman mahdollisuuden, jota olin valmis kärsivällisesti odottamaan.

Treeneissä on välillä vaikeaa, Riikola nauraa. Kuva: Kimmo Romanoff.

Sait NHL-kasteesi Vegasia vastaan. Kuinka paljon peli jännitti sinua?

– Totta kai pelit jännittävät aina. Niissä on semmoinen oma kiva mauste. Kun keskittyy siihen mitä pitää tehdä kentällä, kaikki ympärillä oleva lopulta unohtuu. Jäljelle jäävät vain oma peli ja oma työ.

Mihin olet ollut tyytyväinen suoritukseesi pelaamissasi peleissä?

– Peleissä löytyy aina parannettavaa. Siellä on hyviä juttuja, mutta on myös parannettavaa. En missään nimessä ole tyytyväinen siihen peliin, mitä olen esittänyt, koska pystyn olemaan paljon parempikin vielä.

Mihin pitää erityisesti keskittyä?

– Sanoisin, että jatkuva pelaaminen. Peli on niin nopeaa, että pakin pitää olla jatkuvasti hereillä sen suhteen mitä tapahtuu. Ja kuka liikkuu mihinkin. Se on varmaan se isoin ero Liigaan, jossa välillä pystyi vähän katselemaan ja peilailemaan. Täällä pitää olla koko ajan hereillä.

Mitkä asiat ovat tuoneet suurimmat haasteet sinulle?

– Uudet harjoitukset! Joutuu reeneissäkin keskittymään niin paljon, Heheh.. se on ollut hankalaa.

LUE MYÖS: Karu pettymys herätti! Olli Määttä avoimena yllättävästä katsomokomennuksestaan: ”Pitää pelata vain paremmin”

Haastattelu: Kimmo Romanoff