Chicago Blackhawks on 2010-luvun menestynein NHL-seura. Kolme Stanley Cupia tällä vuosikymmenellä voittanut Original six -joukkue jäi keväällä ensimmäistä kertaa pudotuspelien ulkopuolelle sitten vuoden 2008. Nyt se janoaa takaisin tosipeleihin.

Onko joukkueen runko kuitenkaan sellainen, että sillä on mahdollisuus menestyä?

Blackhawks menetti kesän aikana paljon tuoreita jalkoja, kun ensinnäkin hyökkääjä Anthony Duclair siirtyi vapaana agenttina Columbus Blue Jacketsiin. 22-vuotias laitahyökkääjä teki läpimurtonsa Arizona Coyotesissa kolme vuotta sitten, mutta tämän jälkeen on ollut hiljaisempaa. Taitoa kuitenkin löytyy, kunhan Duclair ei odota asioiden tapahtuvan itsestään.

Heinäkuussa Chicago teki Arizonan kanssa vaihtokaupan, joka lähetti hyökkääjä Vinnie Hinostrozan ja Jordan Oesterlen aavikkokaupunkiin. Vaikka Blackhawks pääsi treidin kautta eroon Marian Hossan kalliista sopimuksesta, oli hinta kuitenkin järkyttävän suuri. Molemmat, Hinostroza ja Oesterle ovat äärimmäisen lahjakkaita pelaajia, joilla on vielä potentiaalia kehittyä entistä paremmiksi.

”Hawks” sai vastalahjana Marcus Krugerin, joka pelasi suurimman osan viime kaudesta AHL:ssä. Lisäksi illinoisilaisten palkkakatto venyi 4,65 miljoonaa, jonka myötä seuralla on jälleen varaa käydä kauppaa.

Chicago oli jo eri lähteiden mukaan Jeff Skinnerin, Justin Faulkin ja Max Paciorettyn perässä, mutta heistä vaadittiin muun muassa Nick Schmaltzin ja Alex DeBrincatin tasoisia superlahjakkuuksia.

Joukkueen runko on kuitenkin tällä hetkellä niin ikääntynyt, että sen tulee piilottaa hieman pähkinöitä selvitäkseen tulevaisuudesta.

Pieni mahdollisuus pudotuspeleihin

Merkittävimpiä hankintoja, joita Blackhawks on kesällä tehnyt, ovat Chris Kunitz, Brandon Manning ja Cam Ward.

Näistä Kunitz ja Ward ovat kokeneita kehäkettuja, joita Chicagolla riittää jo ennestään. Ei siinä, Kunitz on edelleen arvokas pelaaja mille tahansa joukkueelle, mutta jalka ei tahdo enää jaksaa kellottaa isoja peliminuutteja.

Manning tuo puolustukseen lisää fyysisyyttä ja hyvää kahdensuunnan osaamista, mutta hänellä on vieläkin taipumus sortua liian usein virheisiin.

Wardin rooli on tyytyminen kakkosvahdin rooliin ja varmistaa, että Corey Crawford saa riittävästi lepoaikaa. Maalivahtitandemi on nyt kokenut ja luotettava – kunhan molemmat, etenkin Crawford pysyy kunnossa.

Chicagolle teki varmasti joltain osin hyvää jäädä viime kaudella pudotuspelien ulkopuolelle. Joskus on vain hyvä seurata vierestä, kun muut joukkueet pelaavat. Siitä saa lisää nälkää ja vimmaa nousta taas seuraavalla kaudella mukaan tositoimiin.

– Katsoin keväällä paljon pudotuspelejä. Se jos mikä motivoi ja innostaa minua palaamaan takaisin huipputasolle. Aluksi sitä vain unelmoi NHL:ssä pelaamisesta, mutta loppujen lopuksi sitä haluaa vain päästä pudotuspeleihin, Blackhawksin kapteeni Jonathan Toews sanoi torstaina NBC Sportsin haastattelussa.

Pleijareihin pääsy ei riipu pelkästään joukkueen materiaalista vaan lukemattomista muistakin asioista. Monesti myös usko omaan tekemiseen kantaa pitkälle, kuten nähtiin tänäkin vuonna. Washington Capitalsilta ja Vegas Golden Knightsilta ei välttämättä löytynyt sitä liigan hurjinta pelaajamateriaalia, mutta niin vain nämä joukkueet nähtiin Stanley Cupin finaaleissa.

Jos Hawks löytää taas uudenlaisen kipinän pelaamiseen ja uskon omaan tekemiseen, voi se hyvinkin riittää pudotuspeleihin saakka – jopa nykyisellä kokoonpanolla.

– Jos ajattelemme, että ”voitamme Stanley Cupin ensi kaudella”, se saattaa kuulostaa hieman kaukaa haetulta. Ensimmäinen tavoitteemme, kuten aina, on päästä takaisin pudotuspeleihin ja tehdä sen jälkeen kaikkemme päästäksemme finaaliin, Toews jatkoi.

Chicagolla on nyt palkkakatossaan tilaa noin 5,5 miljoonaa. Sillä on mahdollisuus tehdä hyviäkin hankintoja, mutta onko sen aika nyt kesällä? Ehkä on parempi ajaa sisään nykyisellä katraalla ja katsoa kauden edetessä, mihin se riittää.

Nyt on kuitenkin väärä hetki luopua enää yhdestäkään talentista.

Niko Leinonen
Twitter: @leiskaniko