Kuinka monella soittaa kelloja, kun puhutaan pelaajista nimeltä Brett Hull, Mike Gartner, Jari Kurri, Teemu Selänne, Alexander Ovechkin, Maurice Richard, Mike Bossy, Phil Esposito, Bobby Hull, Guy Lafleur, Marcel Dionne, Brendan Shanahan, Steve Yzerman, Luc Robitaille, vain ”muutama” mainitakseni.

Jokaista nimeä yhdistää yksi asia, ja se on kaikessa yksinkertaisuudessaan maalinälkä. Oikeastaan tarkemmin miesten osaamista voisi kuvailla, että jokainen heistä teki itsensä tunnetuksi erityisesti hyvinä maalintekijöinä.

Jokainen yllämainitusta nimistä on myös kaikkien tuntemia lajilegendoja, joista tuskin kenelläkään on mitään pahaa sanottavaa. Tai no, Ovechkinin voi jättää hyvillä mielin tästä keskustelusta sivuun.

Jääkiekko on joka tapauksessa maalintekopeli. Toisin sanoen se joukkue voittaa ottelut ja mestaruudet, joka puolustaa paremmin, mutta ennen kaikkea tekee enemmän maaleja, kuin vastustaja.

Mutta jostakin kumman syystä todellisia maalitykkejä väheksytään nykypäivänä suuresti. Toki myös maalintekijän pelaaminen pitää olla kokonaisvaltaista, mutta jos erikoisuutesi on maalinteko, olet huomattavasti herkemmin suurennuslasin alla, kuin muut pelaajat.

Tämä on ollut tähän mennessä myös Patrik Laineen karu kohtalo, sillä etenkin Suomessa on olemassa äänekäs oppositio, joka ei pidä Lainetta sen kummoisempana pelaajana – siis hiukan kärjistetysti sanottuna. Syynä tähän on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että ”Laine osaa tehdä vain maaleja”.

Laine pelasi ensimmäisen kautensa NHL:ssä menneellä sesongilla, ollessaan 18-vuotias. Tästäkin huolimatta suomalaislaituri onnistui iskemään 73 ottelussa 36 maalia ja yhteensä 64 tehopistettä.

Millä tahansa mittarilla mitattuna se olisi lähes keneltä tahansa pelaajalta ääliömäisen kova suoritus. Sitten palataan jälleen siihen faktaan, että kyseessä oli 18-vuotias eurooppalaisnuorukainen, joka pelasi ensimmäisen kautensa NHL:n fyysisessä ja kapeassa kaukalossa. Täten nuorukaisen viime kausi oli vielä ääliömäistäkin kovempi suoritus.

On kuitenkin olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa Laineen kovaa tulokaskautta tarpeeksi. Osa on ehdottomasti sitä mieltä, että esimerkiksi Sebastian Aho ja Mikael Granlund suoriutuivat kaudesta huomattavasti paremmin – pelkästään jo siksi, että he ovat monipuolisempia pelaajia.

(Myös Aleksander Barkovin voisi nostaa keskusteluihin mukaan, mutta hän menetti suuren osan viime kaudesta loukkaantumisen vuoksi. Jättäkäämme myös Rasmus Ristolainen keskusteluiden ulkopuolelle, sillä vaikka hän on ehdottomasti Suomen paras puolustaja, nyt on kyse varsinaisesti kahden eri pelaajatyypin vertailusta, jotka pelaavat samalla pelipaikalla).

Karu fakta on kuitenkin se, että sekä Aho että Granlund ovat vain hyvin erilaisia pelaajia, kuin Laine on. Ahosta ja Granlundista ei koskaan kasva yhtä kovia ja laadukkaita maalintekijöitä, kun taasen Laineesta ei tule koskaan yhtä hyvää kahden suunnan pelaajaa, kuin Aho ja Granlund.

Kaksikon ja Laineen erottaa kuitenkin yksi oleellinen seikka; Laineella on repertuaarissaan ase, jota arvostetaan ympäri jääkiekkoilevan maailman. Tämä on hänen maalintekovaistonsa ja laukauksensa. Hän on jopa NHL-standardeilla mitattuna jo nyt todella erityinen pelaaja, josta povataan jo ensimmäisen kauden perusteella tulevaa Hall of Famen jäsentä. Sanokaapa nyt vastaava esimerkki jostakin toisesta nykyisin kiekkoilevasta suomalaisesta.

Lainetta verrattiin jo ensimmäisellä kaudellaan Alexander Ovechkiniin ja Teemu Selänteeseen. Tässä vaiheessa on syytä muistaa, että Ovechkinia pidetään joidenkin papereissa koko NHL:n historian parhaana maalintekijänä, kun taasen Selänne on monien mielestä Suomen kaikkien aikojen paras jääkiekkoilija.

Laine varattiin NHL:ään kakkosena kovatasoisessa draftissa, eikä pissa noussut nuorukaisen päähän missään vaiheessa. Hän kesti paineet loistavasti ja takoi taululle sellaiset lukemat, että saa yrittää perästä. Hänen itseluottamuksensa viime kesänä oli ihailtavalla tasolla, ja lopulta kävi selväksi, että kyseinen terve uho ei ollut tuulesta temmattua.

Esimerkki jalkapallosta

Kun jalkapallosta tuttuja Cristiano Ronaldoa ja Lionel Messiä verrattiin parhaina päivinään toisiinsa, erosivat ihmisten mielipiteet toisistaan, mutta ne menivät kokolailla tasan. Pointti on kuitenkin se, että suurten massojen mielestä maailman paras jalkapalloilija löytyi juuri tästä kyseisestä kaksikosta, vaikka kyseessä oli kaksi täysin erityyppistä pelaajaa – maalintekijä ja monipuolinen hyökkääjä.

Ja tästä päästäänkin takaisin jääkiekkoon; Laineesta on mahdollisuus kasvaa lätkämaailman oma ”cristiano ronaldo”, mutta Ahosta, Granlundista tai kenestäkään muusta nykypäivän suomalaisesta jääkiekkoilijasta ei ole kaukaloiden ”messiksi”. Siis pelaajaksi, joka nostetaan esiin maailman parasta pelaajaa etsittäessä.

Kun kanadalaissivusto The Hockey News julkaisi vuosikirjassaan maailman 50 parasta pelaajaa, mahtuivat listalle mukaan kolme suomalaista: Patrik Laine, Aleksander Barkov sekä Mikael Granlund.

Näistä Laine oli ylimpänä (sijalla 24.), jonka jälkeen tuli Barkov (38.) ja sen jälkeen Granlund (40.). Ja voi pojat minkälainen riemu tästä repesikään.

Etenkin Suomessa listausta pidettiin tietyissä piireissä ”huuhaana”, sillä monien mielestä Laineen ei kuuluisi olla Suomen paras jääkiekkoilija vain yhden kauden perusteella. Kyseinen perustelu on ehdottomasti käypä, mutta on olemassa myös vaihtoehtoinen tapa arvioida jääkiekkoilijan nykyistä osaamista.

Nimittäin osa, minä itseni mukaan lukien, on vankasti sitä mieltä, että jääkiekkoilijat pitäisi rankata paremmusjärjestykseen nykyhetken mukaan. Mikä olisikaan paras tapa tehdä tämä, kuin katsomalla pelaajien viime kautta, ja miten he kaukaloissa esiintyivät. Näin The Hockey News on suomalaisten kohdalla tehnytkin.

Sillä karu faktahan on se, oli kyseessä mikä tahansa asia, niin nyt on nyt ja ennen oli ennen. Ja juuri nyt – juuri tällä kyseisellä hetkellä – Laine on The Hockey Newsin mukaan Suomen paras jääkiekkoilija. Hänellä on takataskussaan ase, joka on nähty tähän mennessä ainoastaan Jari Kurrilla ja Teemu Selänteellä. Hänellä on takataskussaan ase, joka on koko NHL-tasolla harvinaisuus. Hänellä on olemassa se tietynlainen ”x-faktori”.

Itse asiassa jos Laineen debyyttikauden perusteella pitäisi tehdä varovaisia arvioita, niin siinä tapauksessa sanoisin itse näin: Laineesta on mahdollisuus kasvaa vielä tulevaisuudessa Suomen kaikkien aikojen paras jääkiekkoilija. Jopa ohi Kurrin ja Selänteen. Ei kenties tilastojen valossa, vaan omaan aikakauteen verrattuna.

Ja kyllä, Patrik Laine on tällä hetkellä Suomen paras jääkiekkoilija. Jopa siinäkin tapauksessa, että ”hän osaa tehdä vain maaleja”.

NHL FREE AGENT FRENZY 2017: Kaikki yhdestä ja samasta paikasta.