Kolumni: Aion keskittyä nauttimaan, suosittelen sinuakin tekemään niin

Ensi yönä Toronto Maple Leafs isännöi Winnipeg Jetsiä. Luvassa on ottelu numero kaksi, mitä tulee Auston Matthewsin ja Patrik Laineen välisiin kohtaamisiin NHL:ssä.

Samalla havaittavissa on ollut jälleen sen valtaisan vertailuvyyhdin käynnistyminen, mitä tulee näihin kahteen kaveriin ja siihen, kumpiko heistä tulee voittamaan vuoden tulokkaalle jaettavan Calder Memorial Trophyn.

Muut tulokkaat unohtuvat, kun Laineen ja Matthewsin nimi nousee esiin.

Ja vertailu kuuluu asiaan, ei siinä mitään. Ihan samalla tavalla, kuin kahdesta joukkueesta haetaan sitä parempaa osapuolta, menee se samalla tavalla myös yksittäisten pelaajien kohdalla; tämän ymmärtääkseen ei tarvitse, kuin selailla NHL:n historiankirjoja, jotka kertovat sen, että näitä ”tutkapareja” on ollut aina olemassa.

Aikanaan, kun Lionel Messi ja Cristiano Ronaldo alkoivat valloittaa maailmaa jalkapallon puolella, muistan päättäneeni, etten keskity vertailemaan näitä kahta pelaajaa keskenään. On nimittäin niin, että molempien osalta löytää käytännössä ottaen yhtä monta perustetta sille, miksi toinen on toistaan parempi.

Välillä olen onnistunut pitämään tuosta päätöksestäni kiinni ja välillä taas epäonnistunut, mutta huomaan saaneeni molemmista pelaajista paljon enemmän irti niin tehdessäni.

Näin on myös Laineen ja Matthewsin kohdalla. On ylipäätään jotenkin hölmöä, että kahta näin erilaista pelaajaa vertaillaan keskenään, mutta samanaikaisesti se on toki myös luonnollista – ei nimittäin parhaita määritä pelipaikka, vaan taidot.

”Paras Patrik Laine, paras Auston Matthews”

Ensi yönä, kun kiekko putoaa jäähän Air Canada Centressä, keskityn nauttimaan näiden molempien pelaajien suorituksista. En siis lähde hakemaan vastausta sille, kumpiko heistä on tai tulee olemaan parempi, vaan minua kiinnostaa se, millainen on ”paras Patrik Laine” tai ”paras Auston Matthews”.

Yksinkertaisesti en halua menettää mitään luomalla jotain ennakkoasenteita, koska kuten kaikki tietävät, tässä puhutaan erittäin harvinaisesta tulokaskaksikosta. Joidenkin mielestä sellaisesta, joita saapuu NHL:ään maksimissaan kerran kymmeneen vuoteen.

Ja kyllähän tälle edellä olevalle on olemassa myös perusteensa. 25 vuoteen NHL:ssä ei nimittäin olla nähty tulokaskolmikkoa, joka tulokaskaudellaan yltää 20 maaliin ja 70 tehopisteeseen runkosarjassa. Kuluvalla kaudella se on täysin mahdollista, kunhan vain Mitch Marner saataisiin takaisin pelikuntoon.

Ensi yönä aion siis keskittyä nauttimaan kahdesta poikkeuksellisesta pelaajasta ja suosittelen sinuakin tekemään niin.

Ps. En väitä tässä Laineen ja Matthewsin olevan – ainakaan vielä tässä vaiheessa – jääkiekon Ronaldo & Messi, mutta heillä on vähintäänkin yksi yhteinen nimittäjä: vertailu toisiinsa.