Osa 1: NHL:n hurjimmat vaihtokaupat, jotka eivät koskaan toteutuneet

NHL:ssä nähdään vuosittain todella merkittäviä pelaajakauppoja, joissa isot nimet vaihtavat keskenään osoitetta.

On myös kuitenkin paljon kauppoja, jotka kariutuvat loppuhetkillä tai toinen joukkue ei ole kiinnostunut tarjotusta paketista.

Lähestyvästä Trade Deadlinesta insipiroituneina päätimme listata NHL-aktiivipelaajien osalta kymmenen kovinta ja hurjinta kauppaa, jotka eivät koskaan toteutuneet.

Tässä ovat ensimmäiset viisi.

Claude Giroux
–> Tampa Bay Lightning

Philadelphia Flyers oli kiinnostunut vuonna 2009 Tampa Bay Lightningissa kiekkoilleesta puolustajasta Paul Rangerista.

Niinpä pennsylvanialaisseuran GM:nä tuolloin toiminut Paul Holmgren oli ehdottanut Lightningin GM:nä toimineelle Brian Lawtonille vaihtokauppaa, jossa floridalaisseura olisi saanut Rangerista Claude Giroux’n.

Kyllä, luit aivan oikein.

Lawton päätti kuitenkin kieltäytyä kunniasta ja hän varmasti katuu tuota päätöstä koko loppuelämänsä, vaikka ei olekaan enää Lightningin toiminnassa mukana. Sen sijaan Holmgrenille kyseessä olisi ollut vain yksi typerä virhe – joskin se kaikkein suurin – monien muiden joukossa.

Keith Yandle
–> Philadelphia Flyers

Philadelphia Flyers päätti kaupata James van Riemsdykin kesällä 2012. Tuolloin Flyersin toimistolle saapui tarjous, jossa silloinen Phoenix Coyotes ehdotti vaihtokauppaa.

Vaihtokaupassa van Riemsdyk olisi siirtynyt Arizonaan ja vastineeksi Flyers olisi saanut nykyisin NHL:n eliittiin sittemmin nousseen Keith Yandlen, joka nykyisin kiekkoilee useamman mutkan myötä Florida Panthersissa.

Sen sijaan Paul Holmgren päätti tarttua Toronto Maple Leafsin vaihtotarjoukseen, jossa Philadelphiaan siirtyi Luke Schenn. Tätä ei ole jälkeenpäin katsottu kovinkaan hyvällä Flyers-fanien toimesta ja tietyllä tapaa on ironista, että pennsylvanialaisseurassa epäonnistunut Schenn pelaa nykyisin – missäs muuallakaan kuin – Arizonassa.

Ryan, Price, Kopitar…
–> Toronto Maple Leafs

Anaheim Ducks oli kiinnostunut pelaajasiirtojen takarajalla, vuonna 2007, Toronto Maple Leafsissa pelanneesta Darcy Tuckerista.

Tucker oli parhaalla NHL-kaudellaan nakuttanut 61 tehopistettä, ja vaikka kausi 2006-07 oli tuottanut enää 43 tehopistettä, oli Ducks valmis uhraamaan koko vuoden 2005 varaustilaisuuden kakkosvarausvuoron, saadakseen Maple Leafs -pelurin riveihinsä.

Tucker ei kuitenkaan suostunut purkamaan sopimuksessaan ollutta pelaajasiirron estävää pykälää ja kauppa kariutui siihen. Lopulta Maple Leafs osti kesällä 2008 Tuckerin ulos sopimuksestaan ja seura maksoi aina kesään 2014 saakka hänelle palkkaa, vaikka Tucker päätti pelaajauransa jo vuonna 2010.

Ai niin, se vuoden 2005 kakkosvaraus osoittautui Bobby Ryaniksi ja se olisi yhtä hyvin voinut olla esimerkiksi viidentenä varattu Carey Price tai numerolla 11 mennyt Anze Kopitar.

Zdeno Chara
–> San Jose Sharks

Boston Bruinsin jättimäinen puolustaja Zdeno Chara oli aikanaan erittäin lähellä siirtoa San Jose Sharksiin. Hänen sopimuksensa Ottawa Senatorsin kanssa päättyi kesällä 2006 ja hän oli vapaa etsimään itselleen uuden seuran.

Slovakialaispuolustajalla oli uutta seuraa hakiessaan kuitenkin yksi ehto: hän halusi uuden joukkueensa kapteeniksi.

Chara olikin jo allekirjoittamassa Sharksin kanssa sopimusta, mutta kalifornialaisseura ei luvannut hänelle kapteenin roolia. Joukkuetta johti tuolloin Patrick Marleau, jonka rinnasta kapteenin C on sittemmin siirtynyt Joe Thorntonin kautta Joe Pavelskin rintaan. Ja kyllä, Marleau pelaa edelleen, C-kirjaimen menetyksestä huolimatta, Sharksin väreissä.

Lopulta Chara päätyi valitsemaan kahdesta valitsemastaan vaihtoehdosta Bruinsin, jossa hänestä tehtiin välittömästi kapteeni. Sharks, olisi ehkä kannattanut antaa se kapteenin rooli Charalle.

Kuusi Islandersin varausvuoroa
–> Edmonton Oilers

New York Islandersin GM:nä edelleen toimiva Garth Snow lähti vuoden 2012 varaustilaisuuteen isot muutokset mielessään. Hän ei ollut tyytyväinen seuran suuntaan ja hän oli valmis laittamaan pakkaa isosti uusiksi.

Niinpä Snow teki ykkösvuoron omanneelle Edmonton Oilersille käsittämättömän tarjouksen: Islanders nimittäin tarjosi albertalaisseuralle kaikki kyseisen vuoden kuusi varausvuoroaan, pitäen sisällään koko varaustilaisuuden nelosvuoron, pyytäen vastineena ykkösvuoroa. Mutta mitäpä vielä, Oilersin tuolloinen GM Steve Tambellini kieltäytyi tarjouksesta.

Snow olisi halunnut rakentaa joukkueensa alakerran puolustaja Ryan Murrayn ympärille ja hän oli selkeästi valmis tekemään kaikkensa visionsa toteuttamiseen.

Lopulta Snow varasi neljännellä vuorollaan Griffin Reinhartin, joka hieman ironisesti kiekkoilee nykyisin Oilersissa. Murray puolestaan päätyi kakkosvuorolla Columbus Blue Jacketsiin, kun Oilers käytti ykkösvuoronsa pahasti flopanneeseen Nail Yakupoviin.

NHL-ystävän sivu: Huhut, puheenaiheet & kaikki siirrot TÄÄLTÄ.